Viipyileviä, ohimeneviä tunnemuistoja vilahtelee päivittäin, ikäänkuin langanpätkä karkuteillä tai jotain. En ehdi niiden mukaan, nousevat ja häviävät samantien. Missä ja milloin mikäkin tunne olisi muodostunut? En saa kiinni ja mietin, olisiko ne muodostuneet silloin, kun ei ollut sanoja, hyvin varhaisessa vaiheessa elämän alkua?

Aavistus, jotakin on tulossa vaan en tiedä mitä. Tunne, että jotakin tai jokin on muuttumassa, vaan en tiedä minkä. Aikoinaan näin hyvinkin selvästi ja tiesin, mitä todennäköisesti on tulossa, sitten tuli täydellinen pimeys, synkyys, mustuus kuin seinämä, jonka läpi ei pääse.

Olen ikäni nähnyt unia, viittauksia asioihin, mitä elämässä todennäköisesti tapahtuu. Juuri nyt elän aikaa, josta näin unia avioliiton loppuaikoina, ja tuolloin ihmettelin aina herätessäni, kuinka ja miten sellaiset tilanteet olisivat mahdollisia, ja nyt on tässä hetkessä niiden unien kieli selvinnyt ja ihmiset sekä tilanteet ovat loksahtaneet paikoilleen.

Yhdessä unessa aikanaan ihmettelin ajaessani kylämme läpi tyhjyyttä, tietoa siitä, että suurin osa ihmisistä oli poissa. Talot olivat unessa tyhjillään ja ketään ei ollut missään, olimme unessa perheeni kanssa lähes yksin koko kylässä ja me olimme unessa jo muuttaneet yhteen tyhjään taloon koko perheen voimin tietäen, ettei omistajia ollut.

Tunne siinä unessa oli jotenkin lohduton, tällä hetkellä ymmärrän unestani myös oman nykyisen työni, joka näkyi unessa, vaan en silloin asiaa ymmärtänyt, nyt kylläkin käy järkeen.

Samoin mielessäni käy eräs toinen uni, jossa olen omassa asunnossani, kaikkien lapsien ollessa aikuisia, minulla on jopa kodissani huntu päällä ja mietin siinä, voinko sen ottaa pois vai seuraako siitä jokin rangaistus, pelon ilmapiiri väijyy ympärillä. Oikeastaan tuo onkin viimeinen vastaavanlainen uneni, joka on mieleeni jäänyt ja ilmeisesti siinä on näkyvissä yksi vaihtoehtoinen todellisuus, eurooppa on nyt vaakalaudalla, ja uutisoinnin rippeet eivät anna kovin hyvää kuvaa siitä, mitä maailmalla on tapahtumassa.

Edelleen kuitenkin pohdin asioita hyvän kautta, ihmisistä on löydyttävä se inhimillisyys, hyvyys ja elämän arvo itsessään, kunnioittaminen. Haluan vieläkin, edelleen uskoa lapsellisestikin hyvän voittavan, koska vaihtoehtoa ei ole. Koko ikäni olen kuunnellut, kuinka hyvä voittaa aina pahan, ja haluan siihen uskoa, vaikka se onkin lapsellista.