Rahalla on rauhoittava vaikutus, se ei liene kellekään uutta. Muutamien tuntien ylitöiden saldo pitkin syksyä ja kesää näkyy säästöissä ja on mukavaa, kun voin todellakin vihdoin ja viimein siirtää laskujen jälkeen loput säästöön. Talouteni alkaa korjaantua vähän kerrallaan ja aikaahan siinä ei ole mennyt kuin se vajaa kymmenen vuotta eläessä alempana köyhyysrajaa, kuin osasin edes kuvitella. Nyt jo ihmettelen, kuinka ihmeessä olen tullut toimeen ilman, että laskuja olisi rästissä tai olisin kuollut nälkään. Tosin tuo nälkäkuolema ei taida kaukana olla, kärsimme koko porukka tällä hetkellä suurta vitamiini,-ja kivennäisainevajausta kaikkine omituisine oireineen ja kun tuon ymmärsin, kävin etsimässä putelin, jossa on mahdollisimman montaa ainesosaa korjaamaan vajeita ruokavaliossamme. Muksujen puheista olen ymmärtänyt edelleen sen, että myös isän luona syömiset on kovin huonolla tolalla, ainakin mitä ravintoaineisiin tulee. Pelkällä makaronilla vihreällä salaatilla ei pitkälle pötkitä tai eineksillä sisältäen ne perinteiset ranskalaiset, hampparit ja nugetit joilla pääsee helpolla.

Minulle pitkä työputki on takana päin, useampi vapaa ja ajattelin kaapata keittiöhommat itselleni, saksalaisen ruokakaupan einekset on alkaneet tulla korvistakin ulos ja kaipaamme koko perhe tuoretta ravintoa, sellaista hyvänmakuista ja itsetehtyä. Josko jaksaisin jälleen paneutua vapaillani tuohon puutteeseen? Inhoan vain niin kovin ruokakaupassa kärryilyä, ja se on jäänyt arjestani pois jo jokunen vuosi sitten rahanpuutteen vuoksi ja alistuin siihen, että miesystävä huolehtii "ruuan" tähän taloon.

Kaupassa käymisen ajatus toisaaltaan viehättää, toisaaltaan ahdistaa, kun en viihdy ollenkaan missään ns. ihmisten ilmoilla. Jos nyt olen itselleni rehellinen, tunnustan inhoavani ruokakauppoja, joissa milloin minkäkinlaiset vastaantulijat poukkoilevat sinnetänne haalien eteensä syötävää. Minun tuurilla, siis ihan aina, kauppaan eksyy myös muutama pikkutenava haluamaan ja kiukkuamaan korvia rikkovan äänensä kera vanhempien töllistellessä omiaan ilman omaa tarvetta saada muita häiritsevä tenavansa hiljaiseksi. Anteeksi vain kaikille pikkulapsiarjessa painaville vanhemmille, mutta huutava kakara missä tahansa on kaikkein vastenmielisintä ja kyllä katson pahasti vanhempia, jotka eivät älyä jostain syystä kasvattaa lapsiaan käyttäytymään ihmisten ilmoilla ja ottaa heidät sitten mukaansa, kun osaavat taidon olla kiljumatta niin, että koko kauppa tärisee.

No, oman elämäni kuplassa on kyllä ilo haaveilla kauppareissuista, toteutus on sitten eri asia. Joku kauppa on liian iso kävelyyn, ostokset on pilalla jo ennenkuin pääsee kassalle, toisessa kaupassa ei ole sitä tai tätä tai siellä joutuu kirjaimellisesti törmäilemään kauppakärryihin, kun aina on tungosta, pienemmät kaupat on sitten ajomatkan päässä ja edelleen säästelen ajokilometreissä, joten ristiriita aiheuttaa useinkin sitten sen, että en jaksa tai ei huvita erikseen lähteä pelkästään ruokaostoille. Olen myös unohtanut entisen tapani suunnitella pidämmäksi aikaa ruuat ja syömiset ja sekin aiheuttaa ristiriitaa mielessäni, ja kaikenlaiset ristiriidat ovat omiaan aiheuttamaan minussa lamaannuksen ja en kykene toimimaan.

Ja oikeastaan ongelma on laajempikin, kotona ei ole säilytystilaa niin kuivamuonalle kuin jääkaapissakaan, niin jo ihan käytännön syistä meille ei voi suunnitella ostoksia pidemmälle ajanjaksolle, ja minua arsyttää sitten jatkuvalla syötöllä ravata kaupassa, kun kerta viikkoon kerralla riittäisi. Ennen kävin kaupassa tiettynä päivänä viikosta, nyt kun teen ep's''nnöllistä vuorotyötä, se ei onnistu ja työvuoroja ei ole tiedossa kovin pitkälle etukäteen, ja en ole vielä sisäistänyt kauppailua osaksi omaa rytmiä työvuorojen puitteissa. Iltavuoroa ennen en ehdi, koiran ulkoilun ja töihin valmistautumisen väliin ei jää aikaa käydä kaupassa, sitten aamuvuorojen jälkeen olen liian väsynyt edes miettiäkseni mitään kauppalistaa saati jaksaisin lähteä kauppaan, vaan sänky kutsuu lepäämään. Ja vapaapäivät, niin silloin ei vain yksinkertaisesti muista erikseen lähteä kauppaan, koska käyn lenkillä ja huilaan, siivoan viikon jäljet kotona ja huolehdin pyykit ja olen sittenkin kovin väsynyt enää erikseen lähtemään, joten...