Olen hukannut itseni jonnekin työn syövereihin. Työ syö minua sisältäpäin, ei työ itsessään, vaan ne muut ihmiset siellä. Sitä on hieman hankala selittää, kun vasta itsekin asian ymmärsin. Olen siellä suunnilla virran vietävänä, ikäänkuin ja vaikka kuinka yritin pysyä kuivalla maalla, tipahdin silti.

No, tuumaan ja mitäpä sitä valittamaan, onhan se itselleni aina ollut tiedossa, kuinka nainen on toiselle susi ja se ei siitä mihinkään muutu.

Mutta, mihin minä hävisin? Pää pystyyn nyt ja anna niiden kiehua siellä omassa liemessään, tiedät itsekin sen, ettet ole osa sitä keitosta, joka siellä kiehuu. Joten, keskity siihen mikä on oikeasti tärkeää ja unohda mokomat pohdinnat alkuunsa.

Työ ei ole sinun koko elämäsi, muista se. Työsi on vain keino vaihtaa aikaasi rahaksi! Teet oman osasi hyvin, kaikkea ei itsestään pienen palkan edestä kannata antaa, säästä jotain kotiinkin. Olen nyt unohtanut jotakin oleellista, koska virta vie ja sinä vikiset, näin ei vielä ollut jokin aika takaperin, joten mikä muuttui?

Tarttuiko se valitus sinuunkin? Tarttui ne muiden ikävät tunteet ja nyt luulet niitä omiksesi? Ethän sinä oikeasti niin ajattele, ethän? Et ainakaan hetki  sitten niin ajatellut?

Saat nauttia työstäsi valittamatta, ei valitus tee sinusta yhtään sen tehokkaampaa työntekijää tai se, että yrität muuta kuin parhaasi ja tiedät tekeväsi joka hetki sen parhaasi, vähempikin riittäisi pidemmällä aikavälillä, joten miksi annat 100% itsestäsi, kun vähempikin riittää?

Niin, aloit kuuntelemaan toisia ja heidän ajatuksiaan, vaikka sinulla oli ihan omatkin jo valmiina. Lopeta se heti, sinulla oli paljon parempi olla, kun kuuntelit itseäsi, etkä muita. Aseta oma hyvä olosi kaikessa etusijalle, kuten opit tekemään ja kaikki muukin sujui paljon paremmin ja et väsynyt niin paljoa ja työ ei tuntunut työltä, muistatko.

Luit tilinauhaa äskettäin, se on se syy miksi menet sinne käärmeenpesään toisinaan. Sietäisit olla kiitollinen siitä, mitä näit siinä? Olet päässyt omiin tavoitteisiisi niin lyhyellä ajalla, että heikompaa hirvittäisi. Vielä muutama kuukausi ja olet taloudellisesti jaloillasi, kunhan jatkat samaan malliin. Olet saanut työn ja vapaa-aikasi tasapainoon niin, että jaksat tai ainakin pitäisi jaksaa. Joten, mikä mättää?

Unohda nyt ne toissijaiset asiat ja keskity siihen mikä on tärkeää! Perhe, edelleen se sinun hyvinvoinnin kohottaminen, joka on niin alkutekijöissään, ettet tiedäkään. Mieti, mikä ja missä se hyvinvointi piilee, olet nyt unohtanut laittaa itsesi etusijalle ja huomaat miten kärsit siitä, joten paranna tapasi ja ala elää itsellesi ennenkaikkea.