Viime aikoina olen saanut kokea onnekkaita sattumuksia ja toivon saman menon jatkuvan edelleen. Hyvää tuuria olenkin odotellut ja sitä on ollut monissa pienissä ja vähän isommissakin asioissa. Kiitos siitä. Positiivinen kierre tuntuu mukavalta, elämän taival kevyeltä ja edes se yksinkertaisen hullu ex ei saa hetkautettua minua pois raiteiltani, mistä myös olen kovin kiitollinen.

Exän hulluus on saanut taas ihan uudet mittasuhteet, lapset kärsivät hänen vuokseen ja tällä kertaa lapset sen myös itse tajuavat, ihmettelevät aikuisen, siis mukaaikuisen lapsellisia juonia ja tekoja, kun ex siis, lasten oma isä kostaa suoraan lapsilleen ja syyttää minua siitä, että minun syytä, että joutuu toimimaan niinkuin toimii ja tämän on sanonut lapsilleen. Harmi vain, kun laki on laki, ja ex pokkuroi selvää lakia vastaan kiusaten omia lapsiaan ja oikeuttaa tekonsa sillä, että minä olen syypää hänen tekoihinsa. kyllähän se ny kuitenkin on niin, ettei aikuinen tai edes normaalilla tunne-elämällä varustettu lapsi kykene moiseen kostonhimoiseen toimintaan, mitä exä tekee. Vaan, se nyt on exän omaa valintaa ja hänen vastuutaan tai tässä tapauksessa vastuuttomuutta ja kykenemättömyyttä toimia aikuisen lailla. Eihän nyt lapsen aivoilla ja lapsen henkisellä kehityksellä edes kykene toimimaan kuten aikuiset. Lapsiaikuinen, kiukutteleva kakkiainen, jonka sontavuori kasvaa päivä päivältä ja kohta hänen lähellään ei ole ketään, ei edes lapset, jotka vielä ikäänkuin pakosta ja silkasta myötätunnosta tapaavat isäänsä todeten, ettei ole siitä mihinkään muuttunut, pahemmaksi vain mennyt vuosien varrella.

Odotan ja hieman pelkäänkin sitä aikaa, kun exän kulissit alkavat rakoilla pahemman kerran, kun hän selkä seinää vasten joutuu ikäänkuin paljastamaan todellisen luontonsa muillekin kuin vain niille, joita on hyväksikäyttänyt ja sumuttanut huolella. Odotan sitä hetkeä, kun hän paljastuu ja tekonsa tulevat näkyviin ja kuuluviin, se aika ei ole kovin kaukana enää. Olen aitiopaikalla katsomassa toisen uppoamista omaan sontaansa, siihen kun hän jaksaa vielä syyttää kaikkia muita omista ongelmistaan ja kun viimeiseen asti luulee saavansa oikeuttaa omat ikävät tekonsa sillä, että hänen pakko, koska jonkun muun syy jne. Tai ,että hän joutuu tekemään jotakin ikävää, vain koska joku toinen on syy hänen toimiinsa.

Lapset pääsevät ikeestä pois, isänsä talutusnuorasta elämään omaa elämäänsä vapaina ilman nöyryytyksen ja koston pelkoa, pelkoa ylipäänsä. Isänsä ei hallitse enää heitä henkisellä ylivoimalla, ei orjuuta tai muutakaan epänormaalia käytöstä, joka myös voisi olla jopa psykoottisen epäluuloista ja harhojen sekä vallan sävyttämää.

Ei tarvitse enää pelätä kostoa koston perään, ei miettiä, kuinka isä suuttuu ihan normaaleistakin asioista ja tarpeista. Viimeisin isän syytös lapsilleen oli se, kun isä kertoi heille, kuinka lapset laittavat isänsä pään sekaisin. Tämän oli sanonut lapsille suoraan, ensin tietysti syyllistettyään lapsia heidän tarpeistaan ja mustamaalatessaan minut lapsille. Niittinä sitten kaiken päälle, isällä menee pää ihan sekaisin lapsien takia. Kuka terve ihminen ylipäänsä noin puhuu lapsilleen? Ylipäänsä kellekään toiselle, syyttää toista omasta päänsekaisuudestaan?

Isän kortit on pelattu, tilanne on jälleen fifty-fifty, eli jos isä toimii, minäkin toimin ja muutoin tämänhetkinen ongelmatilanne pysyy täysin ennallaan. Lopputulos on kummassakin tapauksessa sellainen, että isä kokee omasta mielestään vääryyttä, kokee mielestään rökäletappion ja ainoa mihin hän voi vaikuttaa, on tappion taloudellinen minimointi, mutta tappiota hän valitettavasti tekee jokatapauksessa, sellaista se vanhemmuus on, sellaista se vastuu on ja isä ei suostu ymmärtämään omaa vastuutaan lapsiin nähden, ei ymmärrä omaa vanhemmuuttaan lainkaan.

Hyvä tuuri jatkukoon, kaikessa omassa ja lasteni elämässä. Onni ja ilo kasvakoon lisää ihan kaikessa elämässä, jokaisella osa-alueella.