Hyvin nukutun yön jälkeen puhelimen herätys soi kaikkein ärsyttävävimmällä äänellään, se on ainoa mihin herään tai sitten sellainen vanhanajan rämisevä herätetyskello. Vanhan kellon jouduin hävittämään, koska se tikitti liian kovaa ja kuuntelin yökaudet sen tikitystä osaamatta nukahtaa.

Nousen ylös mukavasta pedistäni, se on nykyisellään ylellinen verrattuna siihen, mihin olen tottunut. Lapasena patja oli ötököitä kuhiva jonkun ikivanha kulunut petauspatjan paksuinen, eihän lastenkodissa kiinnitetty huomiota nukkumiseen tai hygieniaan ja sen seurauksena kärsin iho-ongelmia pitkään. Patjoissakin taisi uutukaiset tuotteet mennä suoraan jonkun työntekijän kotiin, jos niitä hankittiin ja tuotiin takaisin työntekijän omat vanhat, kuten monien muidenkin asioiden kohdalla. Jos jollakulla lapsella, kuten minulla olikin jotakin parempaa päällepantavaa, se hävisi ja tilalle tuli jokin epäkelpo vaatekappale sitten.

Niin, sitten omassa ensimmäisessä kodissani ensimmäisiä hankintoja oli sänky patjoineen ja enhän osannut kiinnittää nukkumishygieniaan oikeastaan mitään huomiota. Toki olin oppinut petivaatteet vaihtamaan ja pesemään turhankin usein ja tyynyjen , peittojen jatkuva pesu vanhensi ja lyhensi käyttöikää huomattavasti, vaikka kerran hankitut olivatkin sitten käytössä yli kymmenen vuotta. En osannut edes kuvitella, että olisi mitään parempaa petiin, olinhan aina nukkunut huonoissa olosuhteissa ja vaikka olikin puhdasta ja pölypunkitonta, en edes osannut kaivata parempaa. Mistä ei tiedä, sitä ei osaa haaveilla. Sitten avioliiton aikana tuli ajankohtaiseksi uusia patjat, vanhat olivat litistyneet ja kävikö niihin jokin lapsista lähtöisin oleva vahinko oksennuksien tai muun vastaavan muodossa ja sain ensikosketuksen normaaleihin nukkuma-alustoihin kiertäessämme kauppoja ja kokeilemassa uusia patjoja. Harmittaa edelleen vähän, etten saanut eron aikaan mukaani näitäkään asioita ja eron jälkeen jouduin useamman vuoden nukkumaan kovin huonolla alustalla.

Muistan kuitenkin jokaikinen ilta ja aamu herätessäni mielessäni olla kiitollinen nykyisestä nukkumapaikastani. Nautin illalla nukahtaa pehmeiden peittojen ja tyynyjen kanssa pumpulinpehmeällä alustalla, joka toisinaan tuntuu ihan kuin pilven päällä pötköttelisi, aamuisin petaan petini ja olen kiitollinen tuosta omasta pesästäni, jossa koen olevani turvassa myöskin. Olen kyennyt ja olen oppinut hankkimaan yöllisiin hetkiin sellaista, mikä ei häiritse untani enää, peitto ei paina päälläni, ja tyynyt tukevat oikealla tavalla ja patja on tukeva, mutta pehmeä, niin etten tunne jokaista muhkuraa allani. Petivaatteita olen kyennyt uusimaan hyvin vähän kerrallaan, ensin on pitänyt huolehtia jokaiselle lapselle vastaavat asiat kuntoon ja sitten nyttemmin, on ollut oma vuoroni.

Jos minua aikanaan valvottikin usein huolet ja murheet, tai ihan vain exä jokailtaisine kuulusteluineen, niin sitten saatoin kärsiä juurikin liian epämukavista petivaatteista patjoja myöden. Uneni ovat nykyisin alkaneet olla virkistäviä, mitä se ei ole oikeastaan koskaan ollut, kun olen herännyt väsyneempänä kuin illalla käydessäni unilleni.

Hyvin vähän kerrallaan tosin huomaan aamujen olevan helpompia, siinä mielessä etten ole niin väsynyt ja huomaan myös vähemmän tuntimäärän riittävän hyvin, kunhan unen laatu on ollut hyvää. Herään toisinaan jopa ihan hyvällä mielellä, joskus jopa onnellisena, mikä on kovin omituista, sillä olen ollut lapsuudesta saakka huono aamuherämisten kanssa ja olen myös ollut melkoisen harmissani herättyäni.

Hyvin vähän kerrallaan siis jokin minussa muuttuu, huomaan sen itse ja hämmästyn yhä vain uudelleen, voiko tämä olla mahdollista ja kyllähän se on, joskus herään jopa hymy huulilla uuteen päivään. En voi sanoa, että kohdallani kokisin paluun normaalia kohti, koska minun normaali on ollut aina hyvin negatiivinen, ja olen jokainen päivä ikäänkuin uuden kynnyksen edessä, tunnistelen ja tunnustelen makustellen hyvää oloa, joka yleensä myös kantaa koko päivän ja se myös tuntuu mukavalle, helpommalle.

Hyvien yöunien jälkeen olen ennenkaikkea kiitollinen ja jälleen minusta tuntuu kuin yksi suuri ongelma olisi poissa elämästäni. Tästä hyvästä mielestä on helppo jatkaa tai aloittaa päivä,

Lähden lenkille, vietän aikaa kodissani, joka on riittävän hyvä juuri nyt tähän hetkeen, vaikka aina välillä purnaankin kaikenlaista, saan siltikin olla tyytyväinen.