En edes saata kuvitellakaan lähellekään sitä häpeää, mitä lapset isästään kokevat. Sääli, etteivät he voi olla ylpeitä isästään piirun vertaa. On sääli, kun lapset ovat alkaneet vähän kerrassaan halveksimaan isäänsä ja hänen toimiaan hankaloittaessa lasten elämää kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin.

On sääli, miten lapset tuntevat sen kylmyyden ja julmuuden, ettei isäänsä voisi kiinnostaa mikään muu, kuin lapsista saatu rahamäärä, joka ei edes sittemmin kulu lasten perustarpeisiin. Tätä vääntöähän olemme jo yli  kymmenen vuotta siis käyneet, samoista asioita ja aina isä keksii uuden keinon kääntää ja vääntää itsestään selvät ja jo aiemmin sopimamme asiat.

En voi kuin jälleen todeta sen, miten huonosti isä huolehtii jälkikasvustaan. H,e jokainen yksitellen, ovat kasvaessaan sanoneet samaa, kuinka jopa minun miesystäväni on huolehtinut lapsista paremmin kuin isänsä ikinä ja minusta tuo on todella ikävää kuultavaa. Kyllähän lapsilla olisi oikeutensa saada hyvää huolenpitoa isältään myös, joka kuuluttaa pitkin kyliä kuitenkin olevansa maailman paras vanhempi viitaten samalla siihen, kuinka minä olen se huonompi vanhempi.

Olen jo oppinut elämään sen kanssa, että kylillä puhutaan isän suulla, isän luuloilla ja minua saatetaan karttaakin sen vuoksi, että isän puheiden mukaisesti olen sellainen ja tällainen vanhempi lapsillemme. Minulle kuitenkin riittää se, että lapset itse tietävät sydämessään ja minä tiedän asioiden oikean laidan ja yritän silloin tällöin puolustaa lapsia isänsä julmalta kohtelulta tai puolustaa lapsille heidän omia oikeuksiaan, joita isänsä polkee niin surutta ja huolella maanrakoon.

Olen tehnyt vuosien varrella niin suunnattoman suuren työn lasteni kanssa, ohjatakseni heidät luovien elämän polulle sieltä synkästä pirun pesästä, joka isän luona tunnelmana vallitsee, syö tai tule syödyksi mentaliteetti, joka opettaa, että vain nopeimmat elävät ihan kirjaimellisestikin. Ja isä on yleensä se nopein muiden jäädessä näppejään nuolemaan. Isä myös ilmaisee suuttumuksensa hyvin raivoisasti, mikäli jää itse paitsi jostakin, isä myös pitää kynsin ja hampain kiinni kuvitelluista eduistaan ja kuvitelluista hyödyistään ja paremmuudestaan asiassa kuin asiassa.

On sääli, kuinka edelleen tämä isä pitää kovaa puhetta siitä lapsillekin, kuinka hän inhoaa uutta vaimoaan ja toivoisi tämän muuttavan pois ja isä avoimesti veikkaa ja tekee vetoja lapsille siitä, kuinka kauan uusi vaimo aikoo asustella isän kanssa. Isä ei jjoko ymmärrä tai ei välitä esimerkiksi siitä, millaista lapsien on tämmöistä puhetta kuulla. Lapsilla kuitenkin on normaali tunne-älykkyys ja tunne-elämä ja he kykenevät päinnvoistoin isäänsä tuntemaan tunteita ja samaistumaan toisen ihmisen tunteisiin ja kaikkeen muuhun emotionaaliseen muutenkin. Omalla kohdalla lasten tunnekasvatus ei ole ollut helppoa siinämielessä, kun isällään ei tunteita tunnusteta, ellei isä niitä kykene jollain lailla käyttämään hyväkseen, kuten häpeää tai pelkoja lasten kanssa. Muistan vieläkin pienimpien pelot minun suuntaan, kun isänsä oli valehdellut silmät ja suut täyteen minusta kaikenlaista ikävää ja hallinnoi näin lapsia ja melkein sai lapset kääntämään selän minulle.

No, harmistelen kun lasten asioita ei vain voi keskustella, ei sopia ja vaikka olen vuosien varrella yrittänyt luottaa tuohon isään, luottamukseni on aina rikottu ja olen saanut katua, että haksahdin hänen juttuihinsa aina vaan. Nyt se on ohi .