Viikkokausien intensiivinen työ eräässäkin lapsiin liittyvässä asiassa sai onnellisen lopun, mutta työn määrä oli jälleen kohtuuton. Olen miettinyt, onkohan lasten isä oikeasti jotenkin tyhmä, tai peräti idiootti perinteisessä merkityksessään, kun hänen vuokseen jopa täysin normaaleista asioista tulee epänormaaleja, kuten nyt on kuukausikaupalla isän vedätyksen vuoksi lapsen raha-asioita saatu järjestellä. Isä kun ei kykene antamaan lapsilleen rahaa käyttöön kuin kerralla maksimissaan viisi euroa ja tämä summa pitää ensin kuluttaa pois, jotta isä suostuu antamaan lisää ja kyseessä on kuitenkin on aikuistuva nuori, joka viidellä eurolla saa juurikin kerran kahvin viikossa kavereidensa kanssa ja säästämään ei ole kyennyt, koska isä on tarkistanut nuoren tilin ja jos siellä on ollut eurokin, niin, isä on kieltäytynyt antamasta lisää ja vaatinut käyttämään tämän eurosenkin ensin. Ja näin on myös nuoren säästäminen ollut mahdotonta.

En ymmärrä isän päätöntä käytöstä lapsiaan kohtaan, ei myöskään nuoret ymmärrä itse sitä, miksi isä heitä kiusaa näinkin ikävillä tavoilla. Normaalistihan vanhemmat, kuten minäkin olen kannustanut ja opettanut siihen, että ensin säästetään ja sitten hankitaan se, mitä ollaan vaille. Isä opettaa tyhjentämän tilin, ennenkuin uutta rahaa on mahdollista saada ja estää säästämisen omalla sairaalla vaatimuksellaan siitä, että tili pitää olla tyhjä, ennenkuin isä antaa sen uuden vitosensa.

Viisi euroa on pieni nuoorelle hyvin pieni summa, jolla isä kuitenkin olettaa nuoren hoitavan monia asioita ja eihän sellainen riitä, jos toinen haluaa säästää ja hankkia itse itselleen jotakin, vaikkapa niitä vaatteita. isä ei hanki nuorelle myöskään vaatteita, vaan sanoo nuorille, että juuri on ostettu, vaikka edellisistä olisi kaksi vuotta aikaa ja isä väittää, että kaksi vuotta sitten hankitut liian pieniksi jääneet menevät vielä, vain koska hän on ne hankkinut kaksi vuotta sitten ja isän ajankulun mukaisesti siis juuri vasta äskettäin.

Milloin pihiys menee yli? Kun isän taloudessa molemmat aikuiset tienaavat lähelle kymppitonnin ja siellä perheessä ei ole varaa huolehtia edes lapsen perustarpeista, kuten tyttöjen kohdalla hoitoaineesta, kuukautisiin liittyvästä hygieniasta, aluvaatteista, tai edes sängystä. Sain juuri kuulla, miten nuori joutuu isällään jakamaan sänkynsä uuden vaimon jo aikuisen miehen ja tämän naisystävän kanssa, kun he ovat yökylässä, ja nuori kokee tämän vastenmielisenä, kun tietää, että hänen sängyssään ja hänen peitoissaan ja tyynyissään ja petivaatteissaan jne .on nukkunut ulkopuolisia. Yäk, niin minuakin inhottaa ja nyt ymmärrän mistä meille on aikanaan ne täitkin tulleet, sieltä isän petivaatteista, koska hän ei niitä vaihtele nukkujan mukaan, vaan samat saavat kelvata. Nuori myös kertoi minulle, kuinka hänen sängystään puuttuu mm. petauspatja ja hän joutuu nukkumaan jousilla suoraan, siis pelkässä rungon päällä, joka on kivikova ja ikävän tuntuinen.

Isä myös on antanut nuoren huoneen vaimonsa käyttöön, ilman nuoren suostumusta ja yksityisyyttä ei ole tällä nuorella enää ollenkaan, hänen käytöstään on myös poistettu hylly,-ja kaappitila vaimon tavaroille, vain, koska isä ei voi sietää sitä, että vaimolla olisi jotakin omaa vaikkapa makuuhuoneessaan ja niinpä on ollut hyvä kajota nuoren huoneeseen vieden sekin vähä, mitä siellä on ollut nuorella käytössään. Ei siis mikään ihme, että lapsia hieman ahdistaa tätä nykyä menän isukilleen, kun isä on mikä on ja isä ei kykene nuorista huolehtimaan saati kasvattamaan heitä omalta osaltaan, vaan tämä isukki odottaa minun tekevän senkin työn hänen puolestaan.

Ja totta se näköjään onkin, isä ei anna lasten siivota edes omia huoneitaan, vaan isä pakonomaisesti edelleen siivoaa omalla ikävällä tavallaan kaiken roskiin lastenkin huoneista, kaiken mikä on näkyvillä ja kaiken sellaisen mikä on lapsille tärkeää. isä ei myöskään anna lasten osallistua arkeen, eli isä passaa jopa lautaset täyteen valmiiksi nuorille ja pakottaa heidät syömään hänen tekemäänsä sapuskaa, joka on kuulemma aina sitä samaa, viikosta toiseen. Uskon sen. Ymmärrän, miksi lasten on vaikea muistaa meidän kodin tavat, että jokainen huolehtisi omistaan ja osallistuu vuorollaan normaalisti esim. kodin askareisiin ja ikää kun tulee niin myös omat huoneet sekä kaikki muukin kotityö lisääntyy sitä mukaa kun taidot kehittyvät. Isä ei tätä ymmärrä, vaan uskoo, että nuori yhdessä yössä kasva vastuulliseksi aikuiseksi, juuri sillä sekunnilla kun omaan kotiin muuttaa. Ja eihän se niin mene, kotona pitää voida harjoitella turvallisessa ympäristössä oman elämän alkeita ja itsestä ja kodista huolenpitämistä.

Kysyin yhdeltä nuorelta eräänä päivänä, että onko isä luvannut tulla siivoamaan hänen kotiinsa sittenkin kun muuttaa pois omilleen ja pesemään pyykkiä jne, ja nuori oli hieman hämillään tästä, ja ymmärsi yskän. Sitten seuraavalla äitiviikolla samainen nuori kertoi, kuinka isä oli estänyt nuora huolehtimasta omista asioistaan ja ei ollut antanut mm. pestä omatoimisesti pyykkiä, eikä ollut jättänyt nuoren huonetta rauhaan, vaan oli tapansa mukaan siivonnut tyhjäksi huoneen niin, että tärkeitä papereita oli myös mennyt roskiin.

Kiusaamisessa tämä isä on lahjakas, myös siinä kuinka hän on varmistanut itselleen ilmaisen rahan lasten tukien muodossa ja asumisen muodossa, muutoin hänen lapsillaan ei ole väliä, hän ei kykene välittämään normaalilla tavoin omista lapsistaan, hän ei kykene rakastamaan lapsiaan ehdoitta, muttei myöskään ehdollisesti. Hän esittää huolehtivaa isää tarpeen niin vaatiessa, kun täytyy jollekin toiselle todistaa olevansa maailman paras isä, silloin hymy ulottiin korviin ja kaikki on niin auvoisaa isän mielestä, joka kertoo omaa tarinaansa idyllisestä perhe-elämästään. Totuus on edelleen kuitenkin toinen, mikään ei ole muuttunut.

Nyt kuitenkin, isän hallinta on yhden nuoren elämässä on jälleen yhdeltä osalta pois ja nuori pääsee edes vähän enemmän opettelemaan ja hallitsemaan omaa elämäänsä , kuten nuorten kuuluukin. Tähän menikin sellainen vuosi, isä piti asettaa selkä seinää vasten ja edelleen hän on katkerana mutta taitaa ymmärtää, että hän jokatapauksessa taloudellisessa vastuussa ja lopputulos on nyt nuoren kannalta paras mahdollinen, ei parhain, mutta tyydyttävä kun ottaa huomioon isän sairauden kieroilun sekä sairaan luonteen ja älyttömän pihiyden. Isä sai valita kahdesta hänen kannaltaan huonosta vaihtoehdosta sen vähemmän kirpaisevan ja jos tässäkin tulee jokin ongelma ja isä toimi kuten on luvannut lapselleen, on aina mahdollisuus siihen isän kannalta kaikkein huonoimpaan vaihtoehtoon.

Mutta että vuosi, se on nuorelle pitkä aika odottaa ja kärsivällisyys on ollut koetuksella. Häntä onneksi lohduttaa se, ettei hänen tarvitse enää vuosia odotella omilleen pääsemistä ja aina saa tulla äidin tykö, mikäli isän kanssa asiat ei suju normaalisti.