Kun aikuinen käyttäytyy lapsellisesti, usein, toistuvasti ja tarkoituksella. Kun aikuinen kostaa omaa pahaa ja kestämätöntä oloaan muihin, syyllistää muut ympärillään asioista, joista muut eivät ole vastuussa, kuten ko. ihmisen omista virheistä jne.

Olen jälleen kuunnellut, kuinka lapsellisesti exä osaakaan käyttäytyä ja aina vaan hämmästyn yhä uudelleen ja mietin, eikö tämä ikinä lopu? Teinit uskaltavat hieman avautua isäviikoilla tapahtuneista tilanteista ja en saata uskoa kuulemaani, miten on mahdollista, ettei exä kasva aikuiseksi ikään?

Ihan ohimennen yksi teineistä tokaisee, kuinka isä oli poistanut ko. muksun wa:sta, koska teini oli erehtynyt kysymään käyttörahaa johonkin menoonsa kavereiden? kanssa. Isän lapselleen osoittama käytös on lapsellista, sekä huono yritys hallita tätä kyseistä tenavaa ajatuksella "jos kysyt rahaa, et ole lapseni tai et ansaitse olla puhelimessani" Ihan sairasta, kun tarkemmin ajattelee, kuka aikuinen poistaa lapsensa puhelimen yhteystiedoista vain koska lapsi kysyy käyttörahaa ja se suututtaa?

Raha, se on aina ollut vallaan ja hallinnan välikappale jo avioliiton aikana ja tilanne ei ole exän taholta muuttunut mihinkään. Siellä onnellisessa perheessä on nyt kaksi erittäin hyvin tienaavaa aikuista, avioliitossa saman katon alla elävää "aikuista", joiden yhteenlasketut tulot huitelevat kuukausittain lähemmäs 10000e, ja lapsen isä perustelee lapselle haluttomuuttaan käyttää rahaa lapsiinsa sillä, ettei ole rahaa.

Yksi teineistä tarvitsee siis passin pankki-asiointiin sekä myöhemmin tänä syksynä opintojen pariiin  ja isällä ei ole halua tätä asiaa hoitaa saati kustantaa sillä verukkeella, ettei hällä ole rahaa. Lapsen lapsilisä on kuitenkin isällä käytössä ja mitä suurimmalla syyllä se lapsilisästä voidaan kustantaa, mokoma passi.

No kiusa se on pienikin kiusa, joka jälleen kerran kohdentuu lapseen itseensä ja ilman kyseistä passia ja heti tarvittavia verkkopankkitunnuksia lapsen elämä hankaloituu huomattavasti. Tätä isä ei kykene näkemään, hän vain ajattelee menettävänsä rahaa lapseen, jos joutuu passin kustannukset monen tonnin kuukausituloistaan maksamaan.

Kesällä exä huusi ja raivosi naama punaisena lastenvalvojan luona, kuinka hän hoitaa ja maksaa tämän kyseisen teinin elämää ja paskan marjat, käytäntö osoittaa ja on jo senkin jälkeen osoittanut, ettei hän mitään kykene maksamaan tai hoitamaan, kunhan on vaahdonnut ja yrittänyt saada itseään korotetuksi jalustalle, kuten aina esittäessään maailman parasta vanhempaa.

Nyt kun olisi lapsella tarve, saada passi, niin exä ei hoida lupauksiaan, ei velvollisuuttaan, ei kykene hoitamaan virallisia lapsiin liittyviä asioita.

Lapsen isän sairaus alkaa jälleen puhjeta, mikä se sitten lieneekään, mutta merkit alkavat olla jo ilmoilla teinien puheiden perusteella. Tämä ylijumala, joksi häntä mielellään pitäisi hänen sanojensa mukaan puhutella, oli kajonnut toisen teinin huoneeseen ja tavaroihin. Lapsi oli omilla säästöillään hankkinut tietokonejuttuja ja sillä aikaa, kun lapset olivat viimeksi äitiviikolla, isä oli heittänyt lapsen uusia, omilla säästöillä hankkimiaan tavaroita roskiin. Kuka aikuinen tekee tuollaista? Kuka aikuinen kajoaa isojen lastensa henkilökohtaisiin käyttötavaroihin? Tuo toimenpide isältä kertoo hyvin sen, ettei isä tiedä toisen kunnioittamisesta mitään. Hän tekee noin, koska hänellä suuri tarve kostaa ja satuttaa jopa omaa lastaan kajoamalla tämän tavaroihin. Lapsi itse on oppinut olemaan kuin teflonia isälleen, hän ei näytä isällä ollessaan enää tunteitaan suuntaan eikä toiseen ja näin ollen isällä on keinot vähissä hallita lasta mielensä mukaan ja ilmeisesti tämä tavaroihin kajoaminen on ollut isän keino yrittää alistaa tämä lapsi ja muistuttaa lasta siitä, että isä tekee mitä haluaa ja miten haluaa riippumatta lapsen oikeuksista ja tarpeista.

Onneksi enää ei ole kovin montaa vuotta kaikkien lasten täysi-ikäisyyteen. Sen jälkeen heillä ei ole pakkoa alistua ja olla kiusattavina isänsä kourissa. Heidän ei tarvitse katsella isän sairasta toimintaa, joka ei ole lieventynyt yhtään ja lasten kasvaessa he itsekin jo ymmärtävät isänsä toimivan niin väärin heitä kohtaan.

Onneksi lapset pikkuhiljaa alkavat ymmärtää, ettei isän käytös ja sairaus ole heistä kiinni ja tekivät lapset tai jättivät tekemättä asioita, isän sairaus on ja pysyy riippumatta heistä, vaikka isä kylläkin mielellään muistaa syyttää lapsiaan ja kaikkia muita läheisiään omasta pahasta olostaan. Lapset ikäänkuin osaavat tarkastella isän luona kokemiaan tilanteita ja isän käytöstä ulkopuolisen silmin sekä heillä on jo kokemusta sen verran, että osaavat kyseenalaistaa ja miettiä, mikä olikaan se normaali käytös normaalilla ihmisellä vastaavissa tilanteissa ja näkevät itse ettei isänsä ole henkisesti kypsä aikuinen, vaan edelleen se kiukkuileva uhma-ikäinen pikkupoika, jolta on evätty tikkari ja pitää asia kostaa koko maailmalle. Paitsi, ettei lapsikaan kosta kokemiaan vääryyksiä, hän unohtaa ja jatkaa elämäänsä pyrkii oppimaan olemaan kunnolla ja kunnollinen.

Aikanaan itse ymmärtäessäni exän erikoisen ajattelumaailman sekä tarpeen kostaa minulle kokemiaan vääryyksiä, opin pelkäämään häntä. Ymmärsin, kuinka hän oli jo toteuttanut useita minuun kohdistuneita uhkauksiaan sekä sitten se minun hallinta, joka oli hiottu huippuunsa. En myöhäisessä avioliiton loppuvaiheessa enää edes räpäyttänyt silmäänikään, saati avannut suutani ilman lupaa puhua herran läsnäollessa.

Ajattelin itse jotenkin toiveikkaasti, että uusi parisuhde exällä toisi myös lapsille helpompia päiviä sinne isänsä kotiin. Taisin olla väärässä senkin suhteen. Onko normaalia, että lapset kuuntelevat isänsä puheita siitä, kuinka isä aikoo hankkiutua eroon uudesta vaimostaan ja kuinka tämä vaimon läsnäolo ärsyttää isää ja isä kertoo lapsilleen, kuinka toivoo uuden vaimon painuvan esimerkiksi helvettiin ja sitten kun vaimo on paikalla, isä esittää hymyilevää ja rakastavaa puolisoa ja virnuilee lapsilleen vaimonsa seläntakana lapsilleen? Ei ole normaalia, ei.

Lasten puheet alkavat olla j'lleen sitä luokkaa, että isän sairaus on tullut taas hallitsevaksi osaksi hänen päänsisäistä sekamelskaa ja alkaa näkyä tekemisissä muutoinkin, kuin normaalina kiusantekona. Nyt alkaa taas olla järjettömiä juttuja ja pelkoni on aina ollut, että isä saa päähänsä jotakin peruuttamatonta, senkin olen avioliiton aikana monesti kokenut ja vain hyvä tuuri tai onnekas sattuma on meidät pelastanut isän järjettömiltä aatoksilta, vaikka hän yritti toteuttaa monia omien ajatustensa mukaisia päähänpinttymiään.

Ulospäin elimme ihanaa elämää, neljän seinän sisälle kätkeytyi helvetti ja ikäväksi lapset joutuvat edelleen näyttelemään tuossa mukana.