Se pahoinpiteli minua vuosikausia, kaikki eri pahointelyn muodot olen kokenut toistuvina, jatkuvina. Pahinta oli kiusaaminen, tahallinen asioiden vääristely, luulottelu ja suoranainen vainoharhaisuus ja hulluus sekä manipulointikyky, jolla se sai minut tekemään tai olemaan tekemättä tai ajattelemaan asioita kuten halusi. Vääristely, kun itse tiesin 100% mitä oli sanottu ja tehty, mitä oli tapahtunut ja toinen väittää , että ei niin ollut tapahtunut, ei niin sanottu, jne. Kun ei itse enää uskonut omaan muistiin, koska se kyseenalaistettiin joka toinen hetki. Lääkärissäkin kävin asian vuoksi, koska olin jo itse huolissani omasta terveydentilasta, ja minusta ei löytynyt tuolloin mitään vikaa. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, ettei se toinen joko muistanut tai väänsi ja käänsi asiat oman mielensä mukaisiksi asioiksi.

Aikanaan meillekin tuli tietokone, en saanut liittyä edes sosiaaliseen mediaan eron uhalla. Kerran sitten tein salaa oman profiilin, ja ihmettelin, miten ex sai tietoonsa sen. Hänellä oli pääsy minun sähköpostiin, tietenkin. Olihan hän sen minulle itse tehnyt äitinsä avustama ja en vuosiin edes osannut epäillä mitään erikoista tässäkään asiassa. Jokatapauksessa exä siis halusi erota vain sen vuoksi, että minulla oli tehtynä naamakirjaan profiili. Siitä asiasta käytiin lukemattomia riitoja, kysyin lupaa usein, koska työkavereiden painostus oli hurjaa asian suhteen tuolloin ja muutoinkin ymmärsin, että sen kautta saa kuulla kuulumisia tuttujen ja sukulaisten kesken. Muistan, miten ex sitten viimein saneli minulle säännöt, minkä puitteissa sain naamakirjaa käyttää, siellä sai olla vain sukulaisia ja minun piti poistaa sieltä kaikki ne ihmiset, joita hän ei hyväksynyt ja ajatella, tein aina niin, kun exän mielestä jäin kiinni hänen tarkistettuaan kaverini ja kaiken mitä olin kirjoitellut joko julkisesti tai viestein. Hän sanoi minulle aina, ettei minun kannattanut pelleillä hänen selkänsä takana, koska hän aina saisi kaiken tietoonsa ja niinhän siinä kävikin aina. Hän tiesi sanasta sanaan, mitä olin kenenkin kanssa viestein keskustellut ja sitten ex kuulusteli minua tuntikausia, ja jos en jotain muistanut, hän syytti minua hänen selkänsä takana vehkeilystä ja valehtelusta.

Ex määritteli, keitä ihmisiä sain pitää naamakirjassa kavereina ihmettelin ja myös kaverit siellä ihmettelivät, miksi he eivät enää olleetkaan yhenäkin kävereina. Ex kun hallinnoi sitä naamakirjaa, niin hänhän se sieltä ihmisiä poisteli oman mielensä mukaisesti.

Sama juttu kaikkien muiden tietokoneen sivustojen kanssa, hän tiesi aina, millä sivuilla olen käynyt ja mitä tehnyt netissä. Ja aina sama kuulustelut, ja kun jotain asiaa tiennyt, hän joko rikkoi koneen tai minua, riippuen siitä, mikä oli aina vihan ja sairaan epäluulon exässä aiheuttanut.

Hankin oman tietokoneen ensimmäisen eron aikaan. sen sai lukittua salasanan taakse ja melkein heti muutettuani takaisin exän luo eron jälkeen, ex suututti minut niin pahasti, että rikoin koneen itse, mikä olikin exän tarkoitus saada se minulta jotenkin pois,  olihan se kone uhka exälle jollakin sairaalla tavalla, saatoinhan sen avulla olla yhteyksissä ulkomaailmaan sekä hän ei päässyt käsiksi siihen. Salasanaa en luovuttanut edes sillä uhalla, että hän toisinaan kosti minulle fyysisesti kieltäytymisen tai sitten syytti minua hulluksi ja mielenterveyspotilaaksi, koska en suostunut antamaan oman koneeni salasanaa hänelle, Samoihin aikoihin tämä hullu alkoi kiusata myös lapsia ja kostaa myös heille minun kieltäytymisiä ja silloin hän sai todella oivan keinon saada minusta otteen, hänen ei tarvinnut kuin vihjata omalla sairaalla tavallaan tekevänsä lapsille jotakin ja enää minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin toimia exän vaatimalla tavalla kaikessa.

Jokin tänään sai minut muistamaan tämän, tietokoneen aiheuttamat riidat sekä sen, miten avoimesti ex hallitisi minun tekemisiä ja itse oikeastaan edes ymmärtänyt hänen niin tekevän. Ihmettelin vain kauheaa haloota pikkuasiasta, kuten tietokoneen käytöstä ja kavereihin ja sukuun yhteyden pitämistä. Muistan ihmetelleeni, miten ex voi pitää sairaana normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa, tietokonejupakan ansioista sitten aloin pikkuhiljaa ymmärtää, ettei exän pääkopassa ollutkaan ehkä kaikki kunnossa. Tuolloin itsellenikin alkoi selvitä se, kuinka minulla ei ollut omaa tahtoa enää jäljellä, se oli exän taskussa ollut jo seurustelun alkuajoista lähtien. Aloin ymmärtää, kuinka minut oli nujerrettu asia kerrallaan, minusta oli kaikki tahto kadonnut. Opin kyseenalaistamaan elämääni ja itseäni, kysyin monesti, onko tämä tai tämä normaalia ja mikä sitten olikaan normaalia ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja kyllä, vietin paljon aikaa netin ihmeellisessä maailmassa ymmärtäen yhä selvemmin sen, ettei kodissamme ollut mitään normaalia, paitsi talon seinät, jotka suojasivat sen pahuuden, joka sisälle kätkeytyi. Ex jaksoi syyttää minua siitä, että käytin oman aikani lasten nukkuessa päiväunia tietokoneella surffailuun, hän ei sietänyt ollenkaan, koskaan, jos tein jotakin omaa ja hän piti vuosien aikana huolen siitä, että lopetin harrastukseni, enkä edes haaveillut enää uusista. ja edelleen tälläkin hetkellä yritän niitä elvyttää parhaani mukaan takaisin elämääni.

Meillä meni useampi läppäri tai tietokone rikki, exä heitti ne seinän tai sitten löi nyrkillä koneen rikki, kun hermostui. Aina hän jostakin sitten uuden hankki, koska itse tarvitsi konettaan niin paljon. Itse ehdin ensimmäisen eron jälkeen hankkia kaksi konetta, joista toinen on edelleen käyttökelpoinen, vaikkakin hyvin vanha. Oman koneen hankinta taisi olla ihan paras asia siihen aikaan, ex sai syyttää minua hulluksi, kun en hälle antanut salasanoja ja hänen vainoharhaisuus lisääntyi jokainen kerta, kun hän näki minun avaavan oman koneeni. Minun piti selittää ja näyttää hälle, mitä koneella tein silloin kun hän oli kotona ja hän kävi selkäni takana tarkistamassa, että tosiaan olin sallitulla sivustolla. Kun ymmärsin exän holhoavan minua, aloin vähän kerrallaan irtaantua sellaisesta, ja ainahan siinä sitten iskuja sateli, kun kieltäydyin olemasta hänen valtansa alla tehden vain sellaista minkä hän hyväksyy ja niitä asioita ei paljoa ollut. jatkuva siivoaminen kotona oli lähes ainoa asia, milloin sain olla exältä rauhassa, ja tietysti sitten seksi, jos olisi kiinnostanut, mutta jatkuva ällöttävä vihjailu lasten edessä oksetti minua, kuten se, että seksiä olisi pitänyt harrastaa lasten ollessa samassa huoneessa ja kun kieltäyduin, hän haukkui minut hulluksi pihtariksi jausein säesti omaa puhettaa fyysisesti, kerran hän raahasi minut saunaan, kun sanoin jäleen, etten lasten ollessa paikalla tee hänen kanssaan yhtään ja raiskasi minut siellä, lapset huusivat peloissaan oven takana nähtyään isän vetävän äitiä hiuksista pitkin lattiaa kohti saunaa.

kamalaa, yksi muisto johtaa toiseen ja elämämme oli joka päivä useita kertoja päivässä väkivaltaista, sitä kesti vuosikymmenet, ja vielä eronkin jälkeen olen saanut sietää ja kestää kaikenlaista kiusantekoa ja muuta exäntaholta. ja edelleen hän kehtaa vierittää minun syyksi ja että minä toimisin niinkuin hän on minua kohtaan toiminut.