No niin, olo on muuttunut siksi normaaliksi perusvittuuntuneeksi, kuin mitä se oli joskus kymmeniä vuosia sitten. Sellainen oikea kestovitutus, kun joka asia ottaa päähän ja kovaa. Ja ne asiat, jotka saavat suuttumaan, eivät ole sellaisia, jotka voisin edes kuvitella hyväksyväni. Vai onko normaalia hyväksyä epäoikeudenmukaisuus?

Pitääkö ihmisen vain niellä ja niellä ylitsekävelyä ja hyväksyä olevansa astinlauta toisen onneen rämpiessä itse paskassa kaulaa myöden? Sellainen tämä yhteiskunta valitettavasti on ja minunko se on hyväksyttävä?

Pitääkö olla onnellinen siitä, että kärsit itse ja samalla omalla oman kärsimyksen myötä mahdollistat toisten onnen ja hyvän elämän? Vieläpä sellaisen, joka ei missään nimessä edes ansaitse sellaista onnea ja menestystä, joka on ihmisenä täysin läpimätä lapamato, loinen?

Onko väärin toivoa kokevansa itse samaa? Onko väärin saada oikeudenmukaisuutta? Ilmeisesti näin on tässä läpimädässä yhteiskunnassa, jossa otetaan tuhkatkin pesästä ja joudut siitä vielä maksamaan, että sinulta otetaan.

Viha, joka nousee minussa on puhdasta, sellaista mitä en edes halua estellä, en enää. Tunne se on siinä missä muutkin ja minun ei tarvitse puolustella tai selitellä kenellekään yhtään mitään tunteistani.

Olin vihainen ja olen vihainen, ex on yksi saatanan käärmeen sikiö, joka kaikessa itsekkyydessään ja julmuudessaan jaksaa aina vaan nostaa itsensä jalustalle ja toitottaa omaa paremmuuttaan joka asiassa ja valehdella sekä esittää omia väärennettyjä totuuksiaan milloin mistäkin asiasta.

Olen jälleen joutunut kuuntelemaan ja kokemaan toistamiseen syyllistystä omasta elämästäni, ja kaikesta mitä tuo hirviäö keksi ottaa esiin ja esittää asiat ilman järkevä asiayhteyttä, ilman perusteita vääntäen ja kääntäen taas niin, että jos olisin yhtään väkivaltainen ihminen, olisin omin käsin käynyt kuristamassa hänet. En yhtään ihmettele niitä puolisoja, jotka ovat omin kätösin tehneet ikäviä tekoja kumppaneilleen, se mitä joudun itsekin kokemaan edelleen, on todellakin niin sairasta, niin väärin ja niin mielipuolista, ettei omat sanani edes riitä kuvaamaan.

Elämäni olisi ollut toisenlaista, mikäli olisin voinut tehdä toisenlaisia ratkaisuja aikanaan monissa asioissa. Stressi ei ole vieläkään päättynyt, ne hyvää tarkoittavat neuvotkin siitä, miten en saisi stressata enää enempää minkään asian suhteen on kuin tuhka tuulessa, ja minulle sanotaan, että minun pitää vain hyväksyä se, että ex on sellainen ja minun pitää sietää ja kestää hänen loukkaukset minua kohtaan ja minun pitää ymmärtää ja ominu pitää sitä ja tätä. Ja sitten kun kysyn, että entäs minä ja lapset? Niin vastaus on , että mitä sinusta tai mitä lapsista? Niin, eihän minulla saa olla omaa vieläkään, enhän minä saa mitään vaatia, pyytää tai edes toivoa.

Olen niin lopen kyllästynyt exän jatkuviin valheisiin, loukkauksiin ja syytöksiin, joissa ei ole totuuden häivää ja silti, minulle sanotaan, että pitää yrittää tulla toimeen. Nyt, kun en siedä enää yhtään, minun ei ole pakko kestää ja sietää jatkuvia loukkauksia. Ainoa, mitä voin tehdä on suojella itseäni, olla olematta missään yhteydessä ja se ikävä kyllä aiheuttaa lapsien kanssa uusia tilanteita ja joudun kieltäytymään esimerkiksi tulevista juhlista, en kykene enää nielemään ja menemään paikan päälle hymyilemään, kuin mitään ei olisi tapahtunut, ei . Minun ei tarvitse mennä kokemaan ikäviää olotilaa exän valvovan silmän alle, en halua mennä. En enää kykene nielemään huonoa kohteluani ja näkemään exää, en suostu enää suomaan hälle sitä iloa, että ensin hän loukkaa ja syyllistää minkä ehtii ja haukkuu minua ja sitten pääsee vielä nauttimaan työnsä tuloksista nähdessään minut ja sen, kuinka minun on vaikeaa olla hänen kanssaan samassa tilassa. Vuosia olen niellyt oman tuskani ja omat nöyryytykseni juurikin lasten juhlien alla, ne nyt on olleet näiden viranomaistapaamisten ohella ainoat hetket ylipäänsä, milloin olemme joutuneet olemaan samassa tilassa ja ssilti, nyt tuo kaikki on liikaa sekin.

Saan vetää omat rajani juuri siihen, mihin haluan. Kukaan ei voi velvoittaa minua oman hyvinvointini kustannuksella enää tekemään yhtään mitään yritystä olla tekemisissä exän kanssa.