Voi luoja, kyllä elämä osaa tai ihmiset osaavat olla epäreiluja. Laki lasten vuoroasumisesta ei nyt sitten koskekaan meidän tapausta ja voi helvetti, että suututtaa. Miksi helvetissä viimeksi alkuvuodesta laki koskikin myös meitä ja nyt sitten ei koskekaan? Lastenvalvojat puhuvat ja tulkitsevat lakia kuka mitenkin, heillä on jokaisella ihan omat näkemyksensä riippuen siitä, mikä tai kuka on heidän pöytänsä toisella puolella asiakkaana.

Tällä kertaa jouduin kuuntelemaan exän syytöksiä ja syyllistystä mm. ammatistani, minun olisi pitänyt valita kuulemma ammattini paremmin, jotta palkkani olisi suurempi nyt. Sitten hänen puheissaan minun olisi pitänyt opiskella lisää, jotta palkkani olisi parempi ja minulla olisi mahdollisuus parempaan työhön. Ja sitten minun pitäisi etsiä parempi työpaikka, jossa olisi parempi palkka oli exän mielipide, kun totesin, että palkkani on pieni ja sillä hädintuskin elää.

Sain kuulla myös exän suusta, kuinka käyn hänen mielestään psykiatrilla ja olin viittä vaille valmis mielisairaalaan erotessamme, kun hän yritti maalata itsestään lastenvalvojalle ihanaa kuvaa itsestään. Hyi saatana, kukahan se on sairas mieleltään edelleen?

Kuuntelin exän loukkauksia ja asioiden vääristeltyjä "totuuksia" sekä syytöksiä koko kahden tunnin lastenvalvojan tapaamisen aikana ja lopputulos oli ei mitään sopimusta. Exä itki, kuinka hän menettää niin paljon satasia kuukaudessa ja lastenvalvoja oli hänen puolellaan, minulle lastenvalvoja tuumasi, että onko noin tosiaan, tilanne sellainen kuin kerroin sen olevan, eli täysin kohtuuton ja palkkani menee kokenaisuudessaan ja ei edes riitä laskuihin, asumiseen ja olen joutunut pienentämään menoni niin minimiin kuin olla ja voi ja että miesystävä joutuu elättämään lapseni ja hankkimaan heille ruokaa, kun omat varani eivät riitä ja kelan älyttömät säädökset eivät edelleenkään huomioi lasten vuoroviikkoasumista kohdallani.

Exä oli täysin sitä mieltä ensin syytettyään minua puheistani lapsilleni, että joudun todennäköisesti jossakin vaiheessa vaihtamaan pieneen kaksioon asumiseni, koska minulla ei yksinkertaisesti eurot riitä pitämään tätä asuntoa ja sitten hetken päästä hän jo kehoitti minua tekemään niin ja ihmetteli miksi en muuta pienempään asuntoon, niin miksi en muuta? Koska lapset ja heidät pidän elämässäni ja arjessani mukana, vaikkei muuta olisikaan enää. Sitten hän ei ymmärtänyt, kun ensin syytös ja sitten kehoitus samasta asiasta ja myöhemmin siis syyllistys minun ammatistani. Niin, hän unohti, että esti minua opiskelemasta , hän unohti, että olin nyrkin ja hellan välissä hänen hulluuden saattelemana pelko perseessä joka minuutti asuessani hänen kanssaan.

Lastenvalvoja vain tuntui nauttivan katsellessaan edessä olevaa huonoa sananvaihtoa, jossa minä nieleskelin itkun partaalla ja melkein huusin, ettäkö minun luona ei lapset omilla viikoillaan syö ollenkaan, eikö he käytä vettä, sähköä, eikö he minun luona tarvitsekaan sitä, mitä isänsä luona tarvitsevat? Kun isä hoitaa kaiken, niin itselleen ja omille viikoilleen. Minä pohdin kumpaa hankin, vessapaperia vaiko siteitä, kun molempiin ei riitä rahani kaikkea muuta. Minun luona lasten ei siis tarvitse olla muuta köyhiä, olla kotona ja kuluttaa petivaatteita ja peukaloita puhelimen äärellä.

Saatana, että olen vihainen, ymmärtämättömyys ihmisissä. Vitun tasapuolisuus. Exä ei mitenkään voi ymmärtää, että tasapuolisesti pitäisi jakaa myös lapsista saatavat vähäiset yhteiskunnan tuet, jotka minulle tulisivat ihan enemmän kuin tarpeeseen lasten avuksi. Exä ei niitä tukia edes tarvitse suuren palkkansa vuoksi, kykenee muutoinkin elättämään lapsensa mennentullen. Mutta kun hän menettää ja lastenvalvoja oli vieläpä exän puolella tässä asiassa. Ei puhettakaan, että kukaan edes miettisi, miten minä pärjään, ei.

Ja sitten ne syyllistävät ja vihjailevat kommentit, valheet exän suusta, kuinka hän korotti joka lauseessa itsensä hyväntekijäksi, hän sitä ja hän tätä ja totuus on toinen. Kukaan ei todellakaan ole köyhän puolella, ei minun tai lasten edun puolella. Nähdään vain valheet ja tunnustetaan ne todeksi, se oksettaa minua.

Ymmärrän todella niitä tuhansia miehiä, jotka jättävät lapsensa ihan silkasta vihasta kun otinen entinen puoliso maksattaa ja vaatii tapaamisia vielä, ja millä rahalla sitten, kun kaikki rahat menee elatusmaksuihin, vaikka tapaamiset olisikin laajat. Voi hyvä sylvi,

Vaihtoehtoja oli kyllä ,mutta exä ei tullut vastaan missään kohtaan, koska hän menettää rahaa. Hän laskelmoi kuinka saa eniten rahaa ja kuinka ei menettäisi yhtään, itse olen kymmenen vuotta elänyt kuten parhaiten olen kyennyt, tehnyt pienentyvään elintasoon sopetuvia ratkaisuja ja purnannut itsekseni ja sopeutunut, ja nyt exä itse ei ole valmis samaan, hänen elintasonsa ei saa laskea, hän ei pärjää elämässään ilman lasten tuloja, lapsista viis siis.

Olen niin vihainen, sekin on lievästi ilmaistu. Raivoissani ja hän keksi syyttää minua jopa siitä, että teen osaaikaista työtä, ymmärtämättä etten kykene enempään, en tällä hetkellä. Vitun loukkauksia, niit pitää kaiken muun ohella sietää .

Meitä ei koske uusi laki, ei. Porsaanreikä, josta on jälleen hyvä mennä, mutta enää en itse alistunut vääryyteen. En todellakaan anna periksi, kun kerta on olemassa vaihtoehtoisiakin tapoja sopia asioita, niin että lapsilla olisi molemmissa kodeissa mahdollisuus...