Jälleen, kirjoittaessani tiettyä aihetta sivuavia ajatuksiani ja tapahtumia elämässäni, kone ilmeisen järjestelmällisesti tilttaa juuri silloin ja onnistuu hävittämään tekstini keskeneräisenä ja tallentamattoma jonnekin bittiavaruuteen. Niin kävi juuri äsken ja nyt harmittaa suuresti.

No, en anna periksi ja kirjoitan uudelleen, ihan vaikka vaan kiusaksi ja siksi, että saan pääni taas tyhjennettyä johonkin, oikeastaan oksennettua, koska asia on taas kerran niin vastenmielinen ja sairasta touhua sairaan mielen aiheuttamaa.

Sain sairaalta mieleltä, exältä viestiä, jossa hän pyytää minua toimimaan laittomasti lasten asioissa. Hän pyytää minua huijaamaan yhteiskuntaa, jotta hänen taloudellinen etunsa säilyisi muuttumattomana. Samaan viestiin tuo sairas mieli onnistui tallentamaan uhkauksen, lahjonnan, kiristyksen sekä luomaan mielikuvan, mitä tapahtuu , jos en suostu hänen ehdotukseensa (lue käskyynsä). Myöhemmin, todettuani etten voi osallistua laittomuuksiin edes hänen käskystään sain viestin, jossa hän syyllisti minut hänen elämänsä pilaajaksi ja hänen taloudellisen tilanteen alentajaksi.

Sairas exän mieli kykenee näköjään asettamaan jopa omat lapsensa pelkän kauppatavaran ominaisuuteen. Tuon herran ehdotuksen myötä paljastuukin vain se, minkä olen itse tiennyt aina, ettei hällä ole mikään muu motiivi pitää lapsia luonaan, kuin heistä saatava raha, taloudellinen etu ja nyt hän jälleen asettaa lapset kaupan. Järkyttävää. Mutta kauppamies on kauppamies. Onhan hällä kuukasiansioiden lisäksi ollut suuri veroton tulonsiirto kelasta, jolla hän on pelkästään itselleen mahdollistanut ilmaiset omat harrasteensa.

Laki on laki ja itse voi tätä muuttaa sairaan exän mielen mukaiseksi, vaikka hän kokeekin siihen kykenevänsä ja kuvittelee, että minä tanssin edelleen hänen pillinsä mukaisesti. En suostu edes keskustelemaan, jota hän myös pyysi viestissään, en keskustele sellaisesta, joka on laitonta ja vastoin lasten etuja. Tiedän, etten ole syyllinen hänen kokemaansa ongelmaan elämässään, samoin olen itse joutunut vuosia kiristämään menoja ja jättämään väliin kaiken normaalin elämän taatakseni lapsille joka toinen viikko ruuan.

Sairas mieli exän mieli kykenee asettamaan lapset kauppatavaraksi, hän voi näköjään surutta käydä kauppaa lapsillaan, vain jotta hänen veroton taloudellinen etunsa säilyy Kelan kautta saatava tulonsiirtona, huomattavana tulonsiirtona siis kun on kyseessä useampi lapsi.

Uusi laki, joka on ollut voimassa jo parisen vuotta ei ole kuitenkaan meidän tilannetta parantanut ollenkaan, exä on saanut tahtonsa läpi jo monia kertoja, jotta hänellä säilyy saavutetut kelan etuudet ja ilmainen raha siis. Nyt olemme lähestymässä tilannetta, jossa tämä laiton tilanne korjataan tasapuolisemmaksi, eli lasten asuessa vuoroviikoin ja meillä tämä systeemi on ollut kohta kymmenen vuotta keskeytymättä, lapsista aiheutuvia menoja voidaan tasata riippumatta siitä, missä lapsen virallinen osoite on ja meillä ainakin helpottaisi lasten elämää huomattavan paljon ja miesystävän ei tarvitsi maksaa lasteni ruokia ja muita asioita, siis huolehtia lasten isän velvollisuuksista, joista lasten oma isä ei suoriudu siis ei halua rahan menettämisen vuoksi.

Saadessani viestin sairaalta exältä, verenpaineeni on tasaiseen tahtiin noussut, samoin syke tuntuu korvissa asti ja paniikki on samanlainen, kuin herätessäni öisin omaan huutooni painajaisten keskellä. Olen vain hereillä ja elän elävää elämää, joka näyttäytyy pahana painajaisena sillointällöin. Tuskailin, miten olen saattanut elää samanlaisissa tuntemuksissa viikkoja, vuosia exän hallinnassa, hänen määrysvallassaan pelko persiissä.

Ikävää on lapsille ja itselleni . Sairas exän mieli on kertonut lapsille sairaita valheita minusta ja siitä, miten yritän ja olen onnistunut pilaamaan hänen elämänsä ja teen tarkoituksella exän elämän vaikeaksi. Luotan kuitenkin siihen, että lapset osaavat jo kyseenalaistaa tarinat, joita isänsä suustaan päästelee ja ymmärtämään, että isänsä todellakin pitää rahaa lapsiaan tärkeämpinä, kuten he ovat asiaa minulle todenneet kovin usein perustarpeiden jäädessä isän luona pois heidän elämistään.

Mikäli lakia tällä noudatetaan, ja se mitä viimeksi lastenvalvojalla on puhuttu, muuttaa lasten elämää parempaan päin ja he saavat vihdoinkin edes ne perustarpeensa normaalisti ikäkausien mukaisina toteen. Loppuu se iänikuinen vääntäminen ja kääntäminen vanhempien välillä, koska lapset luottavat minuun ja siihen, että minä äitinä huolehdin lasten tarpeista, ihan kuten tähänkin asti sillä erotuksella, että jatkossa kykenen sen tekemään ja isän ei tarvitse vaivata päätään joutuessaan hankkimaan lapsilleen jotain normaalia tarvetta. Ja lasten ei myöskään tarvitse silloin kokea syyllisyyttä heidän normaaleista elämisen asioistaan, tai kokea olevansa epänormaaleja normaalaiden asioiden kanssa, kuten tyttöjen esimerkiksi kuukautisistaan, joiden päälle isänsä ei ymmärrä ja syyllistää teini-ikäistä rahankulutuksesta ja usein jopa kieltää lapsilta kuukautissuojat, jolloin lapset tulevat minun tykö hakemaan , kun isä ei anna myöskään rahaa jotta kävisivät itse kaupasta hankkimasta.

Sairaan mieli on omituinen, kuten exänikin mieli on. Minun on ollut kovin vaikea hyväksyä, ettei hänen kanssaan ole koskaan voinut toimia tasaveroisena vanhempana edes lasten asioissa. Viimeisin viestittely hänen kanssaan todentaa ei pelkästää itselleni, vaan kaikille todellakin sen, ettei hänen arvomaailmassaan ole muuta tärkeää kuin raha, jonka eteen hän on valmis jopa huijaamaan yhteiskuntaa saadakseen hänen mielestään hänelle kuuluvat etunsa, riippumatta siitä, kuinka paljon hän itse omalla työllään tienaa, 2500e joka toinen viikko. Tässäkin suhteessa hän on onnistunut huiputtamaan lastenvalvojaa, joka on saanut aina nähdäkseen vain kahden viikon palkkatulot, katsomatta tarkemmin ajanjaksoa. Sairas mieli siis kykenee huijaamaan jopa yhteiskuntaa niin halutessaan, koska päätöksiä tekevät ihmiset ja ihminen on manipuloitavissa, sen sairas mieli on oppinut elämänsä aikana.

Se lähenee, ajankohta jolloin exän ilmaiset yhteiskunnan tuet ovat jäämässä unholaan. Hän ei vain halua päästää irti ilmaisesta rahasta ja hänen mielestään minä olen syyllinen ahdinkoonsa, kuten hän asian ilmaisi viestissä, että hänen elämänsä menee jatkossa kovin ahtaalle. Menköön, eihän se ole minun ongelmani. Hän voi itse muuttaa asuntolainan takaisinmaksujen summaa, pitää taukoa lainanlyhennyksistään, hän voi olla vaihtamatta uutta autoa kuukausittain tai vuosittain, olla lahjomatta lapsia kalliilla tavaroilla, joilla he eivät oikeasti tee mitään ja uutuuden innon karhennettua jättää tavarat paikoilleen ja kohta niitä ollaankin jo myymässä, kun lapsi oikeasti tarvitsi kunnon polkupyörän liikkumiseensa. Hän voi jättää hankkimatta ne kalliit välineet ja matkat, joita tekee ilman lapsia ja satunnaisesti lasten kanssa, juuri kouluaikoina, jolloin on koeviikot meneillään tai jotain muuta ihan järjetöntä. Hän voi tukeutua elämässään myös siihen kumppaniinsa, jonka kanssa on avioon mennytkin, rahan vuoksi. Hän voi jättää ne laittomat harrastuksensa, joihin suurin osa rahoista palaa ja joista harva tietää, minäkin pääsin selville asioiden oikeista mittasuhteista vasta vuosia eron jälkeen ja ymmärrän paremmin miksi omat etuudet pitää pitää kiinni kynsin ja hampain. Nykyinen vaimo ei tiedä myöskään herran omintakeisista harrastuksista mitään, tuskin osaa edes epäillä, enhän minäkään osannut, vaikka koko ajan oli silmien edessä.

Tasapuolisuus ei kuulu sairaan exän aatemaailmaan. Mullehetikaikkinyt ja vähän vielä lisää ja lisää on saatava keinoja kaihtamatta. Tällä hetkellä siellä on paniikki päällä, kuinka varmistaa etujen hänelle ohjautuminen jatkossakin. Jo aiemmin olen saanut todistaa, kuinka hän on kiusannut lapsiaan vaatien heiltä kaikenlaista , jotta tilanne pysyisi samana ja tämän kevään olen sanut myös todistaa sivusta, kuinka herran näyttelijänlahjat ovat olleet ahkerassa käytössä. Minua jopa nauratti minulle lähetetty äitienpäiväonnittelu, jollaista en ole häneltä koskaan ennen saanut ja tällä viestillä hän ilmeisesti yrittää todistella muille, miten hän on se ystävällinen ja kiltti. Harmi vain, ettei ole koskaan ennen vastaavaa onnittelua laittanut , vaan päinvastoin, olen saanut hältä haukut ja pahoinpitelyt ja sekä syyllistänyt minut siitä, että olen äiti. äitienpäivät ovat sen vuoksi olleet minulle yksi raskaimmista päivistä koko vuoteen.

Jatkossa tiedän, kuinka hän ilmoittaa minun olevan haluton edes keskustelemaan lasten asioista, vain koska kieltäydyin hänen laittomuuksien suosimisesta ja kieltäydyin lähtemästä mukaan hänen sairaaseen pelleilyynsä yhteiskunnan kanssa. Kaikenlisäksi ehdotus oli suoraan irvikuva lasten edusta, joka on nytkin ollut vain minun varassa. Ei minun tarvitse suostua huijaamaan yhteiskuntaa, ei tarvitse suostua kiristykseen, ei uhkailuun ja inun ei myöskään tarvitse kokea olevani syyllinen hänen ilamisten kelan rahojen menetyksestään. Tosin hän jatkossa muistaa ilmoittaa, kuinka minä olen tuhonnut hänen elämäänsä, sairasta.

Minäkin voisin sanoa samaa ihan oikeutetusti. Vaan en taida enää jaksaa. Elämässäni tärkein asia on on aina olleet lapseni ja tulevat olemaankin. On ikävää, kun joudun lapsilta kysymään onko heillä kaikki ok, kun tapetilla on isän raha-asiat. Pelkoni on useimmiten aiheellinen, vaikka lasten kasvaessa isänsä on joutunut muuttamaan taktiikkaansa, miettimään mikä on lapsille käypää valuuuttaa, jottei lapset ihan kokonaan häviä hänen elämästään ennen aikojaan. Sittenhän ei ole mitään väliä , kun lapsista ei ole mitään hyötyä isälleen, sen jälkeen saavatkin olla poissa, kuten olen saanut nähdä omin silmin kotoaan jo pois muuttaneiden lasten kohdalla.