Ei ole elämäni ollut helppoa, ja mitä siitä  on jäänyt käteen? Yhtenä päivänä yksi lapsistani totesi minulle tuon ja tuumasin, etten ole sittenkään tainnut mitään oppia kaikesta? Tai siltä ainakin sillä hetkellä tuntui.

Olen toki oppinut, vähän jotakin elämästä ja toisinaan minusta tuntuukin siltä, että olisin jo ikivanha kääkkä. Periksi antaminen on ollut vaikeinta oppia, ja sitä joudun kohta taas harjoittelemaan exän edessä. Jälleen hänen tahtonsa ja tarpeensa menevät jopa lasten ja minun tarpeiden edelle ja vieläpä ihan lain kirjaimen mukaisesti, koska hänet luokitellaan siksi lähivanhemmaksi, vaikka lapset sitten tosiasissa asuvat vuoroviikoin sekä minä olen tähän asti joutunut hoitamaan lasten juoksevat asiat, mitä milloinkin eteen on tullut.

Kevään mielistelyt ja hyväisäpisteet on näytelty ja kohta jälleen palkinnon jaon aika lasten elatusmaksujen jal apsilisien muodossa. Isä saa mitä haluaa, ottaa sen mikä hänelle kuuluu. Niin, koko kevään hän on jälleen luvannut asioita lapsille ja miten toteuttaa nämä lupaukset? Hän on koko ajan luvannutkin vain itselleen ja nytkin on toteuttamassa lomaansa, hyvin ansaittua lomaansa ilman muksuja. Kysyin muksuilta, onko isä viemässä heitä kesällä minnekään tai onko heillä mitään tiedossa kesäloman ajaksi isäviikoille, niin ei ole kuulemma. Hekin ihmettelevät, miksi isä lähtee ilman heitä ja harmittelevat, kun minulla ei ole varaa heitä viedä edes joka päivä uimaan, koska minun pitää päästä myös työajoni tekemään.

koko kevään ja alkukesän isä on myös häirinnyt äitiviikkojen rauhaa vaatimalla lapsia luokseen yökylään ja vahtimaan talon lemmikkiä ja kaikkea muuta, niin että lapset joutuvat tuon tuostakin keskeyttämään äitiviikkonsa ja minä joudun perumaan sitten ne pienimmätkin lasten kanssa aiotut suunnitelmat isän vaatimuksien vuoksi.

Kohta on kymmenen vuotta siitä, kun ero muodostui lopulliseksi, kymmenen vuotta olen joutunut tasapainoilemaan milloin minkäkin lasten isän halun ja tahdon kanssa. Olen siirtänyt omia asioitani ja omia tarpeitani siitä asti, kun aloimme seurustelemaan tämän mulkun kanssa ja se ei loppunut edes eroon. Edelleen joudun siirtämään omat asiani tämän kusipään edun edessä. 

Käyn töissä, sen minkä siis kykenen. Viimeksi lastenvalvojan luona ex syyllisti minut siitä, että tahallani olen pienentänyt oman työaikani ja saan pienempää palkkaa, ettei minun tarvitse maksaa isälle suoraan käteen lasten elatusmaksuja. Aha, näinkö tosiaan? Kusipää ei mitenkään voi ymmärtää, millaisesta helvetistä pääsin hänen kynsistään avioliitosta pois, hän ei voi käsittää sitä, millaiset traumat minulle jäi niistä paristakymmenestä vuodesta yhteiseloa, asuessani yhdessä psykopaatin kanssa, joka yritti viimeiset pari vuotta kirjaimellisesti tappaa koko porukan ja aiheuttaa minulle jonkinlaisen mielenterveydellisen häiriön, jotta hän olisi voinut toimittaa minut hullujenhuoneelle, kuten hän niin monesti jaksoi asiasta mainita. Harmi vain, ettei hän saanut minua psykoosiin, lähellä se tosin oli, että olisin itse ollut pyytämässä lähetettä huilaamaan hullusta ihmisestä.

Viimeksi lastenvalvojan luona exä haukkui myös minun matalapalkka-ammatin, jossa ei itse voi vaikuttaa edes työpaikkaa vaihtamalla palkan suuruuteen ja tällä hetkellä olen onnekas työskennellessäni paikassa, jossa palkkaluokka on korkeampi kuin muualla alallani. Hän syyllisti minua, että olisin voinut opiskella nuoruudessani enemmän ja olisin nyt paremmin palkatussa työssä, mutta olin exän sanojen mukaan tyhmä, enkä niin tehnyt. Tässäkin hän unohti, että kyllä, minä opiskelin korkeammalle, yritin opiskella, mutten voinut jatkaa opintpjani, koska exä itse käski minun lopettaa opiskelut, koska hän ei sietänyt sitä ajatusta, että siellä oli myös miehiä ja hän ei kyennyt itse huolehtimaan lapsista edes paria tuntia viikossa, minkä lähiopinnot iltaisin olisivat vieneet aikaani. Hän käski itse minun lopettaa opinnot ja niin tein, saadakseni rauhan perheeseen. Kaiken lisäksi, exä haukkui koko ammatin ja piti minua tyhmänä, ja samaan aikaan hän unohti, että suurin osa lapsistamme on hakautunut aivan samalle alalle, hänen mielestään kelvottomaan ammattiin ja kaiken kukkukaraksi hänen uusi vaimokin on samalla alalla, joten? Pientä mielipuolisuutta exän puheissa ja lastenvalvoja taisi nauttia esityksestä oikein täysin siemauksin. Kuka hoiti perheen ja lapset ja kodin? exän loistaessa poissa-olollaan ja vaikka olikin kotona, häntä ei näkynyt ruokapöydässä, ei lasten kanssa, ei minun kanssa. Hän nukkui ja liehusi omissa touhuissaan ja menoissaan ja kävi kotona haukkumassa minut ja vaatimassa pillua ja jos joku ei mennyt hänen mielensä mukaisesti minä kärsin ensin hänen kostaessaan minulle aina jotenkin oman pahan olonsa, joko raiskaamalla tai pahoinpitelemällä ja silloin kun kävin töissä, hän ei jättänyt jälkiä näkyviin paikkoihin, vaan hoiti hommansa niin, ettei minuun jäänyt jälkiä. Jokainen hetki kuuntelin myös hänen syytöksiään ja arvailujaan kaikesta siitä, mitä tein tai jätin hänen mielestään tekemättä. mikään ei ollut hänelle hyvä, mikään ei kelvannut ja minun ja lasten tarpeet olivat hänelle sairaita, minun mielenvikaista keksintöäni, kutenvaikkapa lasten ulkoilu kerran päivässä . Hänen mielestään minä olin menossa lasteni kanssa jakamaan persettäni kaikille vastaantulijoille ja vähintään suunnittelemaan sellaista.

Olen käynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana neljä kertaa kampaajalla, tai en varmaan sitäkään? Viimeaikoina, tukkani on mennyt todella huonoon kuntoon sairastumiseni johdosta ja varaa minulla ei ole käydä siistimässä tukkaani. Sama juttu lastenkin kanssa. he ovat kerran elämässään käyneet oikealla kampaajallla leikkauttamassa tukkansa. Ex on sitä mieltä, että kampaajalla käynti on sairasta ja vie liikaa rahaa, joten olen leikannut lasteni hiukset itse aina ja edelleen, lapset eivät ole oppineet asioimaan kampaajalla tai missään muussakaan sellaisessa paikassa, jossa itsestä pidetään huolta. Se on harmittanut minua suuresti ja eivät he edelleenkään käy missään vastaavissa paikoissa, vaikka voisivatkin. Tulevat luokseni ja minä edelleen leikkaan esimerkiksi heidän hiuksensa. isä kynii itse poikien hiukset, riippumatta siitä, mitä mieltä lapset itse ovat ja millaisen hiusmallin itselleen haluaisivat, lasten omalla tahdolla ei ole merkitystä, isä tekee kuten haluaa ja olenkin joskus sanonut, ettei lapsilla ole omaa tahtoa missään asiassa, tahto on isänsä taskussa ja tiukasti ja se on väärin. Odotan sitä aikaa pelolla, mitä tapahtuu, kun lapset kasvavat ja uskaltavat sanoa vastaan isälleen ja nousta isänsä tahtoa vasten toteuttaen oman toiveensa ja oman tahtonsa. Siinä syttyy todennäköisesti  sellainen sota, että on parempi olla miettimättä sitä enempää. Niin, kuontaloni olisi tarvinnut siistimistä ja kun ei ole rahaa itsellä päätin leikata tukkani itse. Sinne lähti 40cm risukasaa roskiin. lopputulos tyydyttävä, itselaikattu on itseleikatun näköinen, mutten voi sille asialle mitään. Rahaa ei jää edes säästöön laskujen jälkeen, toisin lasten isä käy siistimässä parturissa kuontalonsa kerran tai pari kuukaudessa näyttääkseen hyvältä. Hänellä on siihen oikeus hänen mielestään ja se ei kuulu kellekään mitä hän rahoillaan tekee. Mutta minä jos tekisin saman, saisin hänen syytteet siitä, etten huolehdi lapsistani ja käytän rahan itseeni.

Sama juttu vaatteiden kanssa. Miesystävälläkään ei ole varaa huolehtia ulkonäöstään tai vaatteistaan sen vuoksi, että joutuu hankkimaan lapsilleni ruokaa. Lastenvalvoja ei ymmärrä, miten minun palkkani menee kokonaisuudessaan laskujen maksamiseen ja hän alkoi viimeksi vaatia minulta työnantajan todistusta siitä, että tarvitsen esimerkiksi autoa työssäni. Ei sellaista todistusta kukaan työnantaja kirjoita tänäpäivänä. Itse olen joutunut hankkimaan joitakin vaatekappaleita työhöni, ettei tarvitse hävetä reikäisten tai hien hajuun pinttyneden vaatteiden kanssa, joista päivä paistaa läpi ja eivät ole siistit. Lapsille en ole vaatetusta kyennyt enää pariin vuoteen hankkimaankaan, ja se näkyy ikävällä tavalla, pojat kulkevat urheiluvaatteissa kesät talvet ja juhlan ja arjen ja mitään siistimpää vaatetusta ei löydy, kuten ei myös säänmukaista vaatepartta. Pukeutumisenkin määrää isä poikien kohdalla, ja vaikka toivoisi jotakin muutakin päällepantavaa, sitä ei isä salli lapsilleen, tahto isän taskussa tässäkin asiassa ja isä omineen hankkii vaatteet kysymättä edes lapsilta. Lempilapselleen isä antaa sentään rahaa, jotta voi käydä itse kaupassa ostamassa sen, mitä tarvitsee, mutta vain tämän yhden lapsen kanssa. ja ei taas sovi unohtaa, isä pukeutuu erittäin siististi itse, hankkii kalliilla rahalla joka kuukausi itselleen sen mitä tarvitsee. Itselläni ei ole vuosiin ollut säänmukaisia vaatteita, kaksi talvea olen kulkenut lapsen pieneksi jääneissä toppahousuissa ja aikoinaan töihin hankkimassani talvitakissa. Talvella oli pakko hankkia kengät, jotta en liukastuisi ja kaatuisi leikkauksen jälkeen ja ja minulla on tällä hetkellä kahdet liivit, jotka eivät riitä töissä näillä helteillä, kun ehdi työpäivien välillä niitä pesemään ja ei ole varaa säästää uusiin. Pattilanne, joka suututtaa niin armottomasti. Kolmannet liivit kun menivät menemään rikki ja talvella hajosivat neljännet, olihan ne jo useamman vuoden vanhoja nekin.

Minä ajan autoa, joka on jo taas pari vuosikymmentä vanha. Pääsen sillä paikasta toiseen ja töissäkäynti onnistuu silläkin. lassten isä taas vaihtaa autoa jopa parin kuukauden välein, kahta vuotta kauempaa hän ei koskaan aja samaa autoa, aina on kalliimpi auto alla, parempi jne. Isä hankkii lapsille epäkäytännöllisiä ja rikkinäisiä polkupyöriä torista, samalla kun itse ajelee sähköpyörällään. Meillä ei ole varaa korjata lasten rikkinäisiä pyöriä ja se aiheuttaa paljon hankaluutta lasten elämään, koska he tarvitsevat pidempien matkojen vuoksi pyörää myös äitiviikoilla. Olemme yrittäneet paikata kumeja ja korjata jarruja, mutta sitten kun pyörä ei kulje, kun jokin on rikki vanteessa, ei raha enää riitä ja lapset turhautuvat ja osa on lopettanut liikkumisen pyöräillen kokonaan hankaluuksien vuoksi. Minulla on se ikiaikainen teininä ostamani polkupyörä, joka on rikki, ja sitä ei ole enää järkevää korjata, koska tulee kalliimmaksi kuin hankkia kuin uusi ja siihenhän minulla ei ole varaa. Miesystävä on haaveillut pyörästä useamman vuoden, vaan ei hänelläkään ole varaa hankkia edes käytettynä, koska lasten kulut minun viikoilla jäävät hänen kontolleen. 

Lasten isä lomailee säännöllisin välein, itse en ole eron jälkeen käynyt missään lomalla. Vierailuja lasten luona en katso lomaksi. Olisi mukavaa, jos voisin vaikka lapset viedä lomalle jonnekin, pois kotiympyröistään, vaan ei ole varaa ja aina kun olen vuoden säästänyt, meillä onkin hajonnut jokin tavara tai kodinkone, mikä on pitänyt uusia ja lomaan säästetyt varat on menneet kotiin. ja viimeksi sitten se pienikin summa säästöissä meni sairaalamaksuihin, eikä edes riittänyt. Isä ei vie lapsia lomalle ainakaan tänä kesänä, hän valitsi lähteä itse omalle lomalleen niillä rahoilla, mitkä olivat kelassa kanissa ja sai ne sitten könttänä. Tai hänen vaimonsa kustantaa matkan. Lapsia harmittaa, mutta myös minua harmittaa, koska kymmenen vuotta kotiympyröissä ja sitä ennenkään en ole lomalle päässyt sanan varsinaisessa merkityksesssä. Aikanaan lomamme olivat sitä, että lasten isä lomaili itse ja me kuljimme perässä miten parhaiten pääsimme, vaikka vauvan ja taaperon kanssa kaksostenrattailla metsän syvimpään sopukkaan, jos ex niin päätti ja eihän voinut auttaa, syytti minua siitä, että olen huono äiti, kun kykene vaunuja työntämään ahdasta metsäpolkua pitkin yli juurakoiden jne hoitamalla ja huolehtimalla samalla hieman isompien kulkemisesta.

Olis mukavaa, jos olisi varaa ostaa käupasta ruokaa ihan itse. Vaan ei ole, miesystävän pitää huolehtia kauppakäynnit ja voin vain esittää toiveita siitä, mitä tuopi tullessaan. ja kiinnostukseni koko keittiöhommiin on kadonnut tämän myötä. Ajatella, lapset ovat puolet kuukaudesta minun viikoilla, ja isä tarvitsee lapsilleen elatusta. Isä olikin lastenvalvojan luona sitä mieltä, ettei lapset tarvitse ruokaa minun viikoilla, ettei lapset aiheuta minulle mitään kustannuksia, hän on se joka on lähivanhempi ja tarvitsee lapsille elatuksen, vaikka lapset ovat minun luona puolet ajastaan. Sama juttu sähkön ja vedenkin kanssa. Asuntoa unohtamatta, isä on sitä mieltä, ettei lapset tarvitse minun luona ollessaan omia huoneita, että me mahdumme kyllä yksiöönkin vallan mainiosti, vaikka lapset ovat luonani puolet ajastaan. Lastenvalvoja oli samaa mieltä ja nyökytteli päätään tyytyväisenä. Ei etävanhemman tarvitse kuin toimia maksumiehenä, minun tapauksessa kela mutta silti. Ja

Tästä pääsenkin siihen, että kun lapset on puolet ajasta minun luona, tarvitsen hieman isomman asunnon, vaikkei se samaa tasoa ja yhtä suuri olekaan kuin isän luona, kuitenkin tarvitsen isomman asunnon, kuin pelkän yksiön, jotta lapset eivät ole toistensa kurkussa ihan koko aikaa, vaan heilläkin sitä yksityisyyttä, joka on muutenkin kortilla suuressa perhessä. Oman tilan tarve myös kasvaa mentäessä kohti murrosikää ja lähestyttäessä aikuisuutta. Ja itselläni on pienet kuukausitulot, toimeentulotukea en saa, koska saan palkkaa. Asumistukea saan 50e, koska asun virallisesti täysin yksin ja emme ole miesystävän kanssa saman katon alla. Kela ei huomioi lasten asumista vuoroviikoin ja ei siis ota huomioon isomman asunnon tarvetta, vaikka lapset asuvat luonani puolet ajasta. Isä sen sijaan saa elatusmaksua jalapsilisät ja hänellä huomioidaan lasten menoina kaikki täysimääräisinä, vaikka hänen luotaan lapset ovat poissa puolet ajastaan. Itse en siis mitään "kulukorvauksia" lasten ollessa minun luona puolet ajastaan. Asumiseeni meneekin kaikki laskut.

Entäs, kun pitäisi hankkia koko porukalle pesu,-ja puhdistusaineet kotiin? Niihinkään ei ole oikein varaa ja lapset kuitenkin niitäkin kuluttavat. Vaiko eivätkö lapset tarvitse minun luona pesuaaineita? Vaatteita pesen edelleenkin puolet ajasta, mutten saa siihenkään mitään apua, lapset myös käyttävät astioita, pesen wctä ja kotia jne.

Tilanne on siis minun kannaltani hyvin epäreilu, isä ei tulojensa puolesta edes tarvitsisi lapsille elatustukea tai mitään muutakaan tukea lasten luonapitämiseen, ja kela tukee näin hyväpalkkaista lähivanhempaa, joka oikeasti luistaa kaikesta, mistä vaan voi ja kukaan ei valvo sitä, mihin tukirahat ja lapsilisät menevät hyväpalkkaisen isän kourissa. Ja kun ajatellaan minua, minä tarvitsisin ihan oikeaan tarpeeseen lapsilisää, ja elatustukia , jotta olisi varaa ostaa vaikka pa ruokaa eikä vieraan miehen tarvitsi toimia hyväntekijänä minun lapsille. Kuitenkin, laki on epäreilu eikä se kykene ottamaan huomioon kahden kodin tulojen ja menojen epätasaista jakautumista tai palkkaeroja. Vaikean meidän tilanteesta vielä tekee se, että lasten isä ei kykene sopimaan mistään, mikä aiheuttaa hänelle tulojen vähenemistä ja vaiakean tilanteesta tekee myös se, että isä on lasten lähivanhempi, joka on oikeutettu saamaan tuet lapsista riippumatta tuloista, vaikka lapset asuvat vuoroviikoin.

elämä on epäreilua ja se pitäisi kyetä opettamaan jo ihan pienestä lapsille, niin ei tulisi sellaista harhaa, että maailmassa olisi edes vaihngossa mitään oikeudemukaisuutta. Oikeudenmukaisuus koskee vain ja ainostaan hyvätuloisia ja hyväosaisia kermaperseitä, joita varten lait on tehty. Oikeudenmukaisuutta siis on riisto, heikompiosaisilta ja pienipalkkaisilta tehdään tulonsiirtoina rikkaille ylimääräisiä bonuksia ja köyhät köyhtyvät entisestään ja elatusvelvollisuuskin on suoranainen todiste tästä, pienituloiselta viedään lakiin nojaten tuhkatkin pesästä.