Kipu on palaillut, ja mietin jälleen kumpi onkaan syynä, psyyke vaiko fyysinen oire? Viimeksi kyse oli jälkimmäisestä, vaikka minulle väitettiin ensimmäistä janlopputulemana meinasin kuolla.

Selkäni on siis ollut koko alkuvuoden kunnossa, ja nyt kipu on koventunut jälleen melkoisen tuskalliseksi. Tietty vahvat lääkkeet alkuvuodesta sekä tuntien lepo sohvalla ja hidas köpöttely hillitsivät ja nyt mietinkin, voisiko selässäni olla jonkin sortin kuluma tahi peräti rasitusperäinen juttu, kipu säteilee vatsaan ja reisiin asti eikä helpota edes levossa.

No, kaikkea ei voi saada, ei edes sitä mitä haluaa. ja itse toivoisin elämää kivuttomana, vaan eipä se ole loppunut sen jälkeen, kun se  joskus nuorena alkoi. On varmaan psyykelläkin jokin osuus, sillä huomaan kuinka kipu leviää ja voimistuu näinä hetkinä, kun tunnen jääneeni ikäänkuin eksyksiin ja minua kohdellaan huonosti ja välinpitämättömästi. Ikäänkuin kipu räjähtää sillä sekunnilla tuhat kertaa pahemmaksi, kun tajuan asioita vaikkapa parisuhteestani, siis edelleen olemattomasta sellaisesta. Kun  mietin, onko tässä mitään järkeä ja kun mieitin, miten toinen voi olla noin kuuro ja sokea kaikelle, mikä liittyy vähääkään tunteisiin. Olen tullut siihen tulokseen, ettei miesystäväni koe tunteita, paitsi vihaa, joka räiskyy silloin kun hän jotakin haluaa saada läpi, siis omaa tahtoaan. Viimeaikoina siis olen törmännyt sellaiseen pikkupoikaan, joka kiukuttelee, kun ei saa tikkariaan...

No, edelleen kaikkea toivomaansa ei vaan voi saada. Sen olen huomannut jo lapsesta saakka. Saa vierestä katsella, kuinka toisilla on sitä ja tätä ja tuota ja vielä kirsikoitakin kakun päällä ja kehtaavat mokomat vielä valittaa, kun ei mikään riitä. Vähään on tyytyminen omassa elämässä ja kyllähän se toisinaan vituttaa ankarastikin, erityisesti jos ja kun asia ei ole mikään suurensuuri ja silti ylitsepääsemätön ja saavuttamaton.

Toisaalta taas, elämässäni on monen montaa sellaista asiaa, joista toiset saavat vain unelmoida salaa mielessään, ehkä. Olen itse kaikista niistä kovin kiitollinen ja hyvin iloinen ja pääosin siis elämässäni on tällä hetkellä ainakin pinnallisesti ajatellen kaikki hyvin. Niin moni asia on parin edellisen vuoden aikana järjestynyt, parhain päin ja minun on ollut vaikeaa käsittää, että kaikki on vihdoinkin jokseenkin hyvin.

Suurin tekijä positiivisempaan suuntaan on varmaan ollut oman päätökseni pyörtäminen tiettyjen työtehtävien kanssa, aikanaan olen tehnyt päätökseni senhetkisten tilanteiden ja oman jaksamiseni turvaamiseksi ja yllätys on ollut positiivinen kaikin puolin, kykenen edelleen siihen, mistä aikanaan luovuin ja olen saanut osan minääni myös takaisin. Ammattini on aikanaan määritellyt myös identiteettiäni ja siis aikanaan luopuessani siitä, menetin myös osan itseäni ja en koskaan onnistunut sitä lokeroa täyttämään muuten ja nyt paluu vanhaan on antanut tunteen, että myös osa luopumastani identiteetistä on tullut tosiaan takaisin.

Aamusella heräsin varisten rääkkymiseen, verenpainekin ihan kohosi hurjiin lukemiin mittarin mukaan tai sitten olen vain tullut kipeäksi, keuhkoissa on ikävää tunnetta ja puhalluspullo saa olla kaverini tänään, josko se  kipu sillä helpottaisi vähän. Kasaan painunut keuhkolohko ei ole mikään mieltäylentävä tila, olo on kuin jyrän alle jääneellä. Olisi kuitenkin kotosalla vapaapäivänä jotakin kodin eteen tehtävä, ettei ihan makoiluksi menisi, vaan olen kevään aikana oppinut karvaasti myös lepäämään, silloin kun liian kipiä tehdäkseen mitään ja ehkä tänään on sitten vain lepopäivä vielä, eilisen lisäksi.

Aurinko paistaa ja lämpötila on kohonnut jo yli kymmeneen asteeseen, mikä tietää lämmintä päivää. Koiruus on siis käytettävä hyvissä ajoin pidemmällä lenkillään, koska päiväsaikaan sitten on jo liian kuumaa ulkoiluun. On kait hankittava se viilennysalusta toiselle, koska meillä kodin lämpötila nousee älyttömiin lukemiin ja turkkiaan  ei saa riisuttua.

Pari vuotta sitten tein ihan kokeilumielessä itselleni semmoisen leikkaa ja liimaa "aarrekartan", johon keräsin asioita, joiden toivoin muuttuvan ja joita halusin saavuttaa. Keväällä sitten huomasin, miten jokainen toiveeni oli kuin olikin saavutettu, ja sai hymyn huulilleni, moni iso ja vähän pienempikin tavoite oli tullut elämääni, ja kohta pääsen uusien ajatusten myötä tekemään uudenlaista aarrekarttaa..