Toisinaan sitä ja toisinaan tätä, elämä aaltoilee vieden mennessään.

Tänään voin taas hyvin, eilinen olikin sellainen tunteiden ja ajatusten myllerrys, että en perässä pysynyt. Tasapainoon päästäkseni joudun tekemään paljon, myös unohtamaan paljon.

Elämä on tässä ja nyt ja tähän tilaan päästessäni voin jälleen hetkeksi huokaista. Huomasin jälleen terapiassa ja aloin ihmetellä, kuinka on mahdollista terapeutin käyttävän lähestulkoon sanasta sanaan tiettyä lauseenpartta kysyessään minulta jotakin, sellaista, jota ei voi kukaan muu tietää, kuin exäni ja se on pelottavaa. Pelottavaa siksi, koska en voi olla ajattelematta, mikä yhteys exälläni on terapeuttiini. Tämä oli nyt kolmas tällainen tilanne, jossa terapeutti kyselee jostakin asiasta ikäänkuin hänellä olisi jo aikaisempaa tietoa kysymystään asiasta ja jokainen on siis ollut sellainen asia, jolla exäni on minua kiusannut tai syyllistänyt minua ja niistä ei pitäisi olla kenellään muulla mitään tietoa, koska en ole niistä asioista kyennyt kenellekään kertomaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että ex on hakeutunut minun perässä terapeutin pakeille kertomaan omaa totuuttaan ja näin ollen tekemään tyhjäksi minun toipumiseni.

Terapeutillehan sellainen tilanne olisi ammatillisesti kovin mielenkiintoinen, kuunnella ja terapoida kolikon molempia puolia. Asetelma tosin järkkyy teraputilla itsellään, koska tällöin jää itse auttaminen, itse terapia sivuun teraputin keskittyessä miettimään kaikkea muuta. Joudunkohan vielä vaihtamaan terapeuttia, vaiko lopetanko kokonaan?

En olisi uskonut, että ex on niin kiero, että onkii lasteni kautta tietoonsa terapeuttini nimen ja hakeutuu samalla tyypille "saamaan hoitoa ja apua" leikkiessään avutonta marttyyria itse. Tai eihän hänen tarvitse lastenkaan kautta onkia tietoja, riittää, kun seuraa minua, minne milloinkin menen ja ottaa selville. Sen hän osaa, on aina osannut kytätä menemiseni ja tekemiseni. Eikä se näköjään ole vieläkään loppunut.

Hyväisäpisteet nousee, kun hän vihdoinkin on sairaassa päässään keksinyt oivan keinon lisää saada lisää uskottavuutta saadessaan sanoa joutuvansa käymään terapiassa jne. Voi hemmetti sentään.

Minusta itsestäni tuntuu kovin väärältä sellainen tilanne, jossa minua sitten edelleen mustamaalataan, jopa terapeutille, jolle olen kyennyt viimein ainoana ihmisenä avaamaan sitä hirveää avioliittoani ja sitten sinnekin ex änkee oikomaan ja selittelemään omaa väärää totuuttaan minusta. Valheilla se ex on ennenkin ratsastanut, niin minun kanssa, kuin kaikkien muidenkin ihmisten kanssa. Tilanne tuntuu jälleen ihan sairaalta.

Vuosikausien jälkeen vihdoin uskalsin lähteä pyytämään apua itselleni, kun olin saanut elämäni jokseenkin tasapainoon niin lasten kuin muunkin kanssa, ja kun en enää yksin jaksanut. Mitäpä tämä ex tekee? Onnistuu tämänkin hyvin alkaneen terapiani sabotoimaan omilla jutuillaan, kyllä semmoinen psykopaatti kykenee kaikenlaiseen ,ihan mihin tahansa, jotta hän saa kiillottaa omaa sädekehäänsä ja tekeytyä milloin miksikin, aina tilanteen mukaan.

Mitä voin itse tehdä? Lopettaa terapian, koska en missään nimessä halua, että minua kyseenalaistetaan asioissa, joissa olen kärsinyt, melkein kuollut ja joutunut elämään helvetissä pari vuosikymmentä ihan oman tyhmyyteni ja kuvitellun rakkauden ja kaiken muun kanssa joutuen huomata viimein, ettei mikään ollut mitään muuta kuin kulissia, orjuuttamista ja hyväksikäyttöä.

Harmi, etten enää muista, millaisia olivat ne kaksi aiempaa asiaa, joilla terapeutti sai aikaan minussa vastaavan tunteen, että olisi ollut exän kanssa juttusilla. Vuosi takaperin yksi ja keväällä oli toinen, ja tapani mukaan halusin olla välittämättä, selitin itselleni että sattumaa ja muuta itselleni ominaista, koska halusin luottaa ja nyt en tiedä enää, luottaminen on enää vaikeaa, ja sen myötä siis koko terapialta on vedetty matto jalkojen alta pois.

Minulla on vaihtoehtoina jatkaa käyntejä, ilman luottamista, ja ilman mahdollisuutta saada enää apua. Tai sitten etsiä kiven alta joku toinen terapeutti tai lopettaa käynnit kokonaan ja jatkossa yrittää selvitä yksin.

Omat vaihtoehtoni alkavat muutenkin olla kovin vähissä, olen jo pitkään harkinnut muuttoa paikkakunnalta, pois jonnekin aloittaakseni uuden elämän, uudella nimellä jne salaisella osoitteella jne. Jotta vihdoinkin saisin elää rauhassa, täysin rauhassa ilman sairaan exän jatkuvia ikäviä elämänhakalaloittamisia, hänen lupaustaan siitä, että "tämä peli pelataan loppuun hautaan saakka, jompi kumpi elää ja voittaa ja jompi kuolee ja häviää" . Näin hän monesti minulle ilmoitti, että hän pelaa tämän pelin loppuunsaakka ja tuolloin en itse edes käsittänyt mitä hän höpisee, jutut olivat minulle aivan käsittämättömiä, mutta kyllä ne on auenneet tässä eron jälkeen, mitä hän tarkoitti sanoillaan. Hän siis pelaa omaa peliään minun kanssani, ja keksii keinot, jotta peli jatkuisi.