Siinäpä se, otsikossa kiteytyy koko tämän hetkinen tilanteeni.

Kuvitelkaahan sairas psykopaattinen ja pakkomielteinen henkilö, joka on uhonnut koko ajan pelaavansa pelinsä loppuun asti, hautaan saakka. Minkä ihmeen pelin ja mitä se toinen oikein puhuu? Et ymmärrä itse sanaakaan, ohitat ja kohautat olkapaitäsi ja ihmettelet toisen puheita.

Mitäpä kun ja jos oletkin elänyt tällaisen ihmisen kanssa avioliitossa. Hyvällä mielikuvituksella voin arvailla, mitä niinä hetkinä on aikanaan tapahtunut, kun henkilö on ollut poissa, niillä mukatyömatkoilla ja keksityillä menoillaan. Ehkei hän olekaan ollut pettämässä lukuisien naisiensa luona? Mitä en tiedä vielä?

Kukaan, siis kukaan muu kuin tämän psykopaatin sisarukset ja vanhemmat (ovat sellaisia myös) minun lisäkseni eivät tiedä henkilön todellista luonnetta. Sairasta luonnetta, joka hahmottuu itselleni myös psykopaatiksi, ja mitä enemmän asiat minulle hahmottuvat, saan juonesta niinsanotusti kiinni, sitä enemmän alan kokea pelkoa, niin lasteni kuin itsekin puolesta. Jälleen kerran, palaset alkavat loksahdella kohdilleen...

Mitä enemmän asioita tapahtuu, ja kummallisia yhteensattumuksia, en voi laittaa kaikkea sattumuksen ja huonon tuurin piikkiin, en.

Hengähdystauko, suunnitelmien hiominen ja nytkö on alkanut sitten uusi jakso tämän ihmisen suunnitelmien loppuunsaattamisessa. Hänen uhkaus, tuhoaa minut keinolla millä hyvänsä, ei ollut pelkkä toteamus, se oli tavoite eikä pelkkä uhkaus, vaan toteuttamiskelpoinen tavoite hänelle. Olen jälkeenpäin tajunnut, kuinka hän toteutti jokaisen minulle antamansa uhkauksensa ja vähintääkin yritti toteuttaa ja vasta nyt ymmärrän hänen moitteensa minun suuntaan, kuinka olen hänen suunnitelmiensa tiellä ja esteenä ja kuinka vesitän jatkuvasti hänen suunnitelmansa. kyllähän jo tuolloin sanoin hänelle, miten en ymmärrä sanaakaan hänen puheistaan, syytöksistään minua kohtaan ja kun hän ei koskaan suostunut kertomaan minulle niistä suunnitelmistaan kuitenkaan. Joko niitä ei ollut tai sitten mihin uskon itse, niitä oli paljon.

Olen siis vaarassa, lapseni ovat vaarassa. Ja tämä on nyt sellainen asia, mitä en edes kykene todentamaan kenellekään, kukaan ei ikimaailmassa usko minua, mikäli jollekin yrittäisin kertoa, saisin itse hullun leiman otsikkooni, mikä tosin sopisi sille psykopaatille oikein hyvin. Silloinhan hänen yksi monista suunnitelmistaan tulisi toteen.

Minusta tuli hyödytön hänelle jossakin vaiheessa, minusta tuli myös uhka, koska aloin ajattelemaan itsenäisesti, ilman hänen apuaan, en luottanutkaan häneen ja aloin kyseenalaistaa asioita elämässämme ja aloin saada tietooni yhä enemmän hänen tekemistään, hän paljasti niitä itse, vihjaili ja kaikkea muuta sekä myöhemmin tajusin, että kaikki ne hulluilta kuulostavat asiat, joista siis minua syytti, oli hän joko itse tehnyt, tai suunnitteli niiden toteuttamista ja pelko kirjaimellisestikin hiipi persiiseeni.

Olen ollut eronkin jälkeen hänelle uhka, olen kuitenkin saanut ikäänkuin torpattua hänen suunnitelmansa, mikä nyt käy järkeen hänen puheidensa kanssa yksiin. Olen todellakin tiellä hänen elämässään, hänen suunnitelmansa edessä ja mikä se sitten on? Miten minä estän häntä toteuttamasta omaa sairasta suunnitelmaansa? MIkä on tuon psykopaatin suuri elämäntehtävä, jonka tielle minä astuin aikanaan avioliitossa ja en enää tukenut hänen suunnitelmien toteutumista?

Kuinka olen edelleen hänen tiellään? Siinäpä suuri kysymys, johon saan jälleen vastauksia mahdollisesti vuosien päästä, kun ihmettelen kaikkia niitä tilanteita, joita on eteen tullut siihen mennessä, mikäli siis olen hengissä vielä silloin.

Ydinkysymys ja jos siihen saisin vastauksen, olisin jälleen hänen pelissään askeleen edellä? Voisin ennakoida, voisin jälleen torpata ne asiat, jotka vahingoittavat lapsia, kuten olen tehnyt parhaani suojellakseni lapsia jo tähänkin asti. Osa lapsista on onneksi turvassa, omissa kodeissaan. Itse en ole turvassa, en ainakaan taas vähään aikaan, mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa ja tämä psyko on jälleen saanut minut tähtäimeensä jostain käsittämättömästä syystä.

Mietin hänen uhkaustaan edelleen, peli, jota hän pelaa kuolemaansa saakka. Minä olen hänelle se vihollinen, joka pitää siis nitistää, hän haluaa voittaa minut hänen omassa pelissään, jonka säännöistä ei kukaan ole tietoinen, paitsi hän itse. Jännitys? Sekö on kaiken takana ja se eteenpäin ajava voima? Peli, yleensä pelejä pelataan ajankuluksi, huviksi ja viihteeksi ja joskus jännityksenkin vuoksi.

Psyko on ilmoittanut minulle pelaavansa kanssani, joten hän ei siis anna periksi ennenkuin kokee voittaneensa ja näkee minut haudassani. Se on hänelle pelin tavoite.

Lasteni vuoksi en voisi oikein kadota, mutta onko muuta vaihtoehtoa? Lapsilla pitää olla yksi se yksi järkevä aikuinen elämässään, joka heistä huolehtii ja joka rakastaa heitä ehdoitta. Heillä pitää olla paikka, missä pääsevät lepäämään ja huilamaan, jaksaakseen taas olla epämääräisessä suhteessaan siihen toiseen henkilöön, joka muka huolehtii ja hankkii hyvä vanhempi pisteitä aina tarvittaessa.

Peli, säännöistä ei hajuakaan, selvästi tässä on kyseessä jonkinlainen kissahiirileikki, kuten oli jo yhteisen asumisen aikoihin. Hän nauttii saalistamisesta sekä toivon antamisesta ennen kuoliniskua. Hän tykkää leikkiä saaliillaan ennen syömistä ja nauttii selvästi siitä, että nekee toisen tuskan ja kärsimyksen ja uhri pyytää armoa. Eli hän nauttii vallastaan toisen yli.

Kuinka siis saada hänet irti vallankahvoistaan, joita on itselleen haalinut? Säännöt muuttuvat aina tilanteen mukaan? Olisiko apua siitä, että hän kokisi minut hyödyttömäksi? Ei, hänhän tekee omaisuudellaan mitä haluaa, milloin haluaa ja miten haluaa. Ja hänen ajatteluaan ja sanojaan lainaten, "hän voisi milloin vain nitistää minut, ihan tuosta noin vain. "

Kuinka siis tehdä tyhjäksi tämä peli, tyhjentää pöytä ja saattaa tietoon tämä hänen pelinsä, niin että muutkin ymmärtävät? HIljaisuus ja rauhallisuus ja tyyni olikin jälleen tyyntä myrskyn edellä, ja myrsky on nousemassa, jotakin on tulossa ja kun vain saisin tietooni, mitä ja miten hän on jatkoon suunnitellut, voisin osata varautua oikein.

Psyko pääsi jäljilleni, on käynyt puhelemassa mukavia terapeuttini kanssa, joka valitettavasti kävi ilmi terapeutin puheissa, asioissa, joita en ole kenellekään muulle, koskaan sanonut, kuin kerran psykolle, joka otti sanomisistani heti aseen itselleen ja käytti niitä sitten aina jokaisen konfliktin ja muuten elämisen yhteydessä syyllistäen minua sanomisistäni, aina ja vuosia. Ja nyt sitten tämä, psyko onnistuu kietomaan terapeutin pikkusormensa ympärille ja hurmaa tämänkin ihmisen, saaden minun asiani näyttämään sellaiselta, kuin psyko haluaa hieman itkemällä, kuinka minä olen ollut ja olen edelleen se hankala ihminen. Kertoo omat tekosensa minun tekoina jne. Vihjailee ja antaa ymmärtää...

Säälittävää, samalla niin helvetin sairasta ja jos jatkaisin märehtimistä näissä mietteissä, en todellakaan istuisisi enää tässä. Ohitan, kykenen olemaan ajattelematta näitä menneitä uhkauksia, tekoja aina siihen pisteeseen asti, kunnes tosiaan jotakin ikävää ja menneestä muistuttavaa tapahtuu lapsille, tai itse kohtaan ikävän tilanteen tämän ihmisen kanssa.

Pääsin siis aikanaan jäljille, pääsin tuon ihmisen pään sisälle, niihin ajatuskiemuroihin kiinni ollessani hänen hallittavanaan, tilanteessa, jossa ulkoovi oli auki ja häneltä oli näennäinen lupa poistua talosta. Tiesin kuitenkin, mikäli poistuisin, mitä jatkossa tapahtuisi, hän oli kuvaillut minulle selvin sanoin kaiken sen, mitä tekisi kun ovi jäljessäni olisi mennyt kiinni ja sitä en halunnut. Hän hallitsi minua viimein lapsilla, ja sitä hän jatkanutkin. Onneksi olen suurimman osan unohtanut, onneksi.

Jos en taipunut hänen pyyntöihin ja hänen tahtoonsa ja vaatimuksiinsa, hän otti lapset minun luotani ja uhkasi tehdä heille ikäviä asioita, korostaakseen omaa valtaansa, ja vahvistaakseen sanomaansa, hän esimerkiksi otti imevän vauvan rinnoiltani ja alkoi roikottamaan häntä pää alaspäin, pitäen vauvaa nilkasta kiinni ja sairas ilme kasvoillaan hän kysyi, mitä luulen, että tapahtuu, jos lapsi putoaa päälleen kivilattialle. Hän saattoi leikkiä pienten kanssa, työntäen lapset kuivaausrumpuun, yritti kerran änkeä pesukoneeseen ja alkoi minua syyttää siitä, kun kyennyt vahtimaan lapsia, ja että olisi minun syy, jos joku lapsista satuttaisi itsensä.

aivan järkyttävää, en tahdo muistaa näitä asioita, ja silti muistot tulevat, kaikki se ahdistus, pelko, kykenemättömyys poistua niistä tilanteista, lamaannus ja kaiken sairaan tilanteen hyväksymiinen.