On ihanaa päästä kotiin, aloittaa viikonloppu ja sen myötä myös pienimuotoinen loma. Huh mikä sotatanner tuo on ollut ja on edelleen, sen sain jälleen tuta. Onneksi en ole ollut niin kauan, että olisin ehtinyt sotkeutua mihinkään, ainoana on tuo paskanjauhaminen seläntakana mikä on ikävä ilmiö, mutta sitähän tapahtuu jokapaikassa ja se on vain hyväksyttävä. Olen nyt vanhoilla päivillä oppinut, ettei semmoiselle kannata korvaansa lotkauttaa, vaikka ketuttaahan se silti.

Kun hoitaa omat niin hyvin kuin kykenee, se riittää itselle ja silloin sen pitää riittää muillekin. Eri persoonat tuovat näköjään hyvin vaihtelua työvuoroihin, joidenkin kanssa on helppoa olla ja joidenkin kanssa tuntuu ahdistavalta. Olen kuitenkin oppinut suojaamaan selustani, sekä myös itseni niin, ettei kukaan pääse ohittamaan rajojani ja tule ns. päälleni.

Pitkin syksyä olen miettinyt tyyppien keinoja, millä savustetaan työkavereita ulos sekä saadaan muita jäämään sairaslomille. Olen nyt nähnyt, kuinka homma toimii ja se kuka koetaan henkilökohtaiseksi uhkaksi, aletaan siis savustamaan tiettyjen tyyppien toimesta. Olen siis törmännyt mulkkuun, ihka oikeaan sellaiseen ja hoviinsa. joka myötäilee.

Harmi vain, että lasten hiekkisleikit jatkuvat myös aikuisuudessa, arvotetaan toisia ja laitetaan paremmuusjärjestykseen jonkin ihme säännön mukaan. Ja ennenkaikkea kohdellaan muita huonosti. Toiset alistuvat jja ovat hiljaa, niin pääsevät helpoimmalla, toiset sanovat asiansa kuten pitääkin ja niin edelleen. On harmi, että toisilla on oikeus kohdella muita huonosti ja kiukutella ja käyttäytyä kuinka huvittaa silleen negatiivisessa merkityksessä. ja sitten vieläpä määritetään omia sääntöjä itselle.

Onneksi itse pääsen niin usein pois ja minun ei tarvitse osallistua näihin leikkeihin. Teen työni ja piste. Poistun paikalta ja saavun paikalle. Nyt kun vielä saan oman pääni nollattua tuosta kuviosta, pääsen rentouttavan vapaani viettoon. On todella mukava ajatella, että menen töihin vasta myöhään ensiviikolla.

Tällaisten kokemuksien jälkeen, mitä tänäänkin oli nähtävillä ja kuultavilla, en ihmettele yhtään syytä, miksi ihmiset ovat lähteneet tästä pisteestä pois toisaalle. Kenenkään ei tarvitse sietää pitkään jatkuvaa ja kiusaamiseksi tulkittavaa käytöstä toisten taholta.

Kiusantekoa ja toisten töiden hänkaloittamista olen nyt nähnyt, ja nyt näen niitä keinoja, joilla toisen työtä voidaan sabotoida ja tämmöinen pissipää ihminenhän ei välitä siitä, mitä mahdollisia seuraamuksia kolmansille osapuolille aiheutuu sellaisesta ja yleinen turvallisuus vaarantuu myös. On melkoisene järjetöntä, mutta niinhän se on aina, että joku ylipäänsä kehtaa tehdä niin tai tai näin saadakseen uhkat pois omista kuvioistaan.

Pelottaa, koska voin itsekin joutua samanlaisen kiusan kohteeksi, tai mistä tiedän, vaikka niin olisi jo käynytkin? Olen vain niin uusi, etten sitä tiedä vielä. Omituisia asioita on tosin ollut paljon viimeaikoina, ja onhan sekin mahdollista, että ne omat epäilyni asioiden oikeiden laitojen suhteen olisivatkin totta, ja yleensä olen ollut oikeassa omien aavistusteni kanssa.