Jos porukassa on yksi ns. kusipää, jonka pillin mukaan on elettävä elämäänsä ja jos ei elä, niin seurauksena on rankkaa kiusaamista, arvostelua, huutelua, vittuilua, arvottamista ja kyseenalaista ja kaikkea muuta ikävää lieveilmiötä. Kun tilanne jatkuu vuosia ja ihminen väsyy ja vetäytyy pois toisen vaikutuspiiristä, seurauksena on yksinäisyys, vain koska ei enää jaksa olla mmiellyttämässä yhtä kusipäätä ja olla jaktuvasti puolustuskannalla omista elämän valinnoista ja tekemisistä.

Kun on vaan niin loppu toisen henkiseen vallankäyttöön. Siinä ei enää auta sen sanominen, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tai kaikkien kanssa pitää tulla toimeen, vaikkei pidäkään jostakin, ei auta sanominen, että koitahan nyt jaksaa, jos toinen on koko ajan ja jatkuvalla syötöllä iskemässä vyön alle, juuri sinne, missä sattuu eniten. Itseään suojellakseen sitten jättäytyy pois kiusanteon kohteena olemisesta. Kesktettyään ensin paskanjauhamista seläntakana ja kaikkea muuta ikävää epäsuoraa ja suoraa kiusantekoa vuosikausia, vain koska ne muut jaksavat mielistellä kyseistä tyyppiä juurikin yksinjäämisen pelossa.

Kun tilanne alkaa jo alaluokilla, ja kriisiytyy sitten  yläkoulussa niin, ettei yksin enää voi olla koulussa, kun yksin oleminen hävettää, ahdistaa ja ne muut entiset kaverit ovat paikkansa valinneet sen kiusaajan luota, joka edelleen jaksaa lyödä henkisesti jo kertaalleen lyötyjä.

Tiedän itsekin, millaista se on kun, lähipiirissä ja mukakaverina on sellainen ihmistyyppi, joka puhuu taukoamatta paskaa muista ihmisistä ja sitten kasvokkain ollaan niin ystävää kuin olla voi, yleensä sitä ystävää esitetään juuri silloin, kun toisesta saa jotakin hyötyä tai kun toiselta tarvitaan jotakin apua tai olkapäätä jne. Ja sitten kun on saatu se, mitä tarvitaan, toisen voi unohtaa ja kieltäytyä vastavuoroisuudesta. Itsellänikin oli tälläinen "ystävä" ja en kyennyt näkemään omaa rooliani hänen elämässään ennenkuin oma elämäni kriisiytyi siihen pisteeseen, että olisin itse tarvinnut jonkinlaista olkapäätä ja apua. En suostunut uskomaan seläntakanapaskanjauhamiseen ennenkuin nenäni edessä olikin yhenäkin kiistatonta todistusta jne. Semmoinen "ystävä" sai jäädä, Mieluummin yksin kuin paskassa seurassa, joka myös oli yksi omaa elämää kuormittava tekijä aikanaan ja myös kova hämmentämään soppaa, jos niinkin voi sanoa.

On todella harmi huomata, miten tuollainen voi siis jo alkaa sieltä ihan pienestä lapsesta ja vielä enemmän harmi, kun oma lapsi on joutunut tuollaisen ihmisen hampaisiin, kohteeksi ja tuollaisen ihmisen takia menettänyt ne parhaimmat ystävänsä tälle sikamaiselle tyypille, joka on todellakin tehnyt kaikki ikävät temput, jotta saisi nämä kaverit omalle puolelleen ja onnistui siinä tavoitteessaan lopulta niin koulussa, vapaa-ajalla kuin harrastuksissakin. Tämä on se ihmistyyppi, joka matkii kaikessa, tekee samat asiat kuin toinenkin, hankkiutuu samoihin harrastuksiin ja pukeutuu samoin ja ihan kaikki ja vie toisinsanoen muiden ideat ja aatteet ominaan. Oma lapsi on ollut tällaisen kohteena alakoulusta lähtien, asioita on kotona keskusteltu, autettu ymmärtämään sitä toista, avattu näkökulmia, tilanteita ja pyydetty ymmärtämään jne. ja sitten ei enää jaksa, kun mikään ei lopeta sen toisen harjoittamaa kiusantekoa, on pakko tehdä ratkaisuja, jotta se loppuisi ja ainoa  keino on silloin välttää kyseistä ihmistä oman terveyden ja jaksamisen vuoksi. Jää vapaa-aika pois, kun se tyyppi on siellä, jää harrastuksen pois, kun se tyyppi on siellä, ja jää koulustakin pois, jos ei ole mahdollisuutta välttää sitä tyyppiä siellä ja yksinäisyys koulussa todella hävettävää, noloa ja sietämätöntä kestää.

On se kiva, kun itsellekin asiat tulevat tietoon niin jälkijunassa, kun teneva kieltää viimeiseen asti, ettei ole mitään ongelmaa ja on kuitenkin. Ollut pitkään, mutta on pitänyt salassa, jättänyt kertomatta syyn, miksi kaikki se kiva elämästä on jäänyt pois, ne asiat jotka ovat tukeneet elämässä selviytymistä.

On todella harmi miten nämä tietyntyyppiset ihmiset saavatkin porskuttaa tehden kiusaa muille ja se hyväksytään osaksi normaalia elämää, laumassa toimii vahvemman laki, joka pakottaa heikommat(oikeudentajuiset)pois piiristä. Kaikki keinot on sallittuja, jopa toisten kiusaaminen, kunhan se tehdään huomaamattomasti ja salakavalasti vaikuttaen muiden ihmisten mieliin ja mielipiteisiin, niin että yksi porukasta jää ulkopuolelle, se joka on ollut kohteena aina, ja jolta on ollut hyvä varastaa identiteetti ihan melkein prikulleen. Kun ei ole omia eväitä elämään, on helppoa ottaa asioita itselleen, niinhän tämä epäoikeudenmukainen maailma toimii, vain kiusaajat saavat mahdollisuuden ja heillä on taito peittää oma toiminta sekä vieläpä syyttää muita ja se kaikki on ihan sallittua, ja toivottavaakin näköjään, ainakin koulumaailmassa, jossa suurin osa henkilökunnasta on sukupolvesta toiseen elänyt akateemista sivistyneidyyden kuplaa, missä elämä on nenä kiinni kirjassa elämistä ja soittotunneilla käymistä ja muunlaista elämää ei tunnisteta, vaan oletetaan, että kaikki elävät niin, ja elääkin, siinä heidän kuplassaan. Suurin osa ihmisistä ei valitettavasti elä niin, vaan suurimmalla osalla ihmisiä elämään mahtuu se normaali kirjo kaikenlaista elämää.