Toivon rauhallista työvuoroa, leppoisaa työskentelyä ilman kiirettä. Silloin voi keskittyä itse työhön parhaalla mahdollisella tavalla. Olen ollut hyvin tyytyväinen työskentelyyn, saan positiivista palautetta, joka vain vahvistaa sitä, että teen juuri sitä, mitä minun tuleekin tehdä työkseni.

Pitkällinen ja osin uuvuttavakin elämänkoulu on antanut minulle paljon uusia eväitä toimia omassa työssäni, nyt olen jälleen hyvin kiitollinen kaikista niistä menneistä asioista, koska nyt ne omat kokemukset helpottavat omaa työtaakkaani kovin paljon, samoin oma näkökulma ei ole enää työskennellessä mustavalkoinen, vaan osaan nähdä asioiden monia eri puolia, joka on taas myös yksi etu toimiessa ihmisten kanssa.

Viime vuonna näihin aikoihin olin kovin väsynyt ihmisiin töissä, nyt en sitä koe lainkaan. Opin paljon erilaisista työntekijöistä, ja kotona opiskelin myös työyhteisöön liittyviä haasteita. Osaan tässäkin suhteessa toimia itse erilailla, osaltaan kiitos myös terapian, jossa työnohjauksellinenkin puoli toimii ja pääsen hahmottamaan ammatilaisen kanssa niitä kohtia, joissa koen itse hankaluuksia. Tämän syksyn aikana en ole kokenut tarpeelliseksi terapiassa käydä läpi työhön liittyviä asioita, edes ihmissuhteiden osalta ja se on mielestäni todella positiivinen asia.

Keväällä olinkin ihan loppu, puhkikulunut täysistä työviikoista ja toimistotyöajasta. Sellainen kahdeksasta neljään tyyppinen työ ei todellakaan ole minua varten. Olen siis nyt kaikin puolin sellaisessa duunissa, joka vastaa lähestulkoon kaikkia niitä toiveita ja haaveita, joita kykenin suinkin toivomaan ja jotenkin vieläkin joudun miettimään välillä, voiko tämä tilanne todellakin olla todellista ja kyllähän se on. Sama homma työn teon kanssa, nautin siitä mitä teen täysin rinnoin ja olen saanut muutamia kertoja kokea jopa sen, että olen energiaa tihkuen jaksanut vielä toisen työpäivän kotosalla ennen unille käymistä. Sellaista en muista kokeneeni koskaan ennen. Ja käsitän, että työstä voi saada hyvässä lykyssä energiaa eikä aina niin, että työpäivän jälkeen on kaikkensa antanut ja puhkikulunut väsyneenä kaadut sänkyyn aivot horteessa ja keho kipeänä.

Olen ollut niinä päivinä kovin ihmeissäni, että mikäs ihme energiapiikki nyt on, kun olen tuntenut, etten olisi töissä vielä ollutkaan, vaikka olisinkin juuri ollut sen täyden päivän hommissa. Tällä hetkellä siis työ ja vapaa ovat kohdillaan ja sopii minulle vallan mainiosti. Saatan ehkä uskaltaa tehdä hieman enemmänkin työvuoroja jatkossa? Siis jaksan tehdä, mikäli oma olo kääntyy tuollaiseksi, että energiaa myös riittää kotiinkin ja vielä työn jälkeen.

En ole hirveästi jaksanut/ehtinyt/viitsinyt/halunnut miettiä mahdollista kodin ulkopuolista harrastusta itselleni. En vielä, ensin minun täytyy sopiva rytmi tosiaan tähän työssäkäyntiin ja palautumiseen sekä siihen, että kotihommat pysyy hanskoissani. Olen ollut hyvin iloinen, kun edellisten viikkojen aikana oma olo on virkistynyt niin paljon, että koen saaneeni takaisin sitä tatsia elooni, mitä se oli joskus silloin kauan sitten, joskus kun lapsukaiset olivat pieniä, alle kouluikäisiä tai vähän siinä hujakoilla. Olen iloinen, kun jaksan marmattaa ja toimia ja pitää huolen niistäkin asioista, jotka jäivät aikanaan pois oman jaksamattomuuden edessä. Esimerkiksi olen alkanut uudelleen kierrättämään roskat kodissani, kun aiemmin siihen ei ollut jaksamista. Olen myös saanut energiaa tehdä kodissani niitä pienen pieniä kunnostuksia, ehostuksia, jotka ovat olleet häiritsemässä silmää, vaan en ole jaksanut tehdä asioille mitään. Kodin muut askareet on myös nykyisin suitsaitsukkelaan hoidettuja ja minun ei tarvitse kerätä erikseen voimia niiden suorittamiseen, kuten tein vuosia. Osaan myös tauottaa omaa touhuamista erilailla, olen opetellut huomaamaan, kun kroppa alkaa väsyä ja enää en kuluta ihan viimeisiä voimia myöden kaikkea energiaa. Osaltaan tässä on helpottanut terapiani, minussa kuluu paljon ylimääräistä energiaa kehon jännitystilojen ylläpitämiseen ja kun olen oppinut uudelleen esimerkiksi rentoutumaan ja suuntaamaan ajatuksia toisaalle.

Olen saanut viimeisen puolen vuoden aikana paljon takaisin sellaista, mitä olen kaivannut elämääni ja olooni ja mihin minulla ei ole yksinkertaisesti voimat enää riittäneet. Yksi asia kerrallaan, ja toivon todella, että sama nousujohteinen energia kaikessa elossani jatkuisi ja kuitenkin oppisin vielä paremmin asettamaan myös itselleni rajoja energian kulutuksen suhteen ja tekemisten suhteen. Nyt olen kuitenkin nauttinut omasta jaksamisesta ja ilolla teen monia asioita, ihan vain koska voin.

On muuten hienoa huomata sekin, että aiemmin olen kokenut hyvinkin voimakasta ahdistusta lähtiessäni töihin, ja se ahdistus on yleensä vain lisääntynyt sitten työmaalla ja nyt tässä työpaikassa en ole kokenut jatkuvasti samaa. Olenko kerran tai kaksi saanut itseni kiinni siitä, että alan ahdistumaan tulevasta työpäivästä ja oma mieli sen myötä laskenut. Viimeksi tosiaan niin kokiessäni osasin pysäyttää alkavan ahdistavien ajatusten suman ja siitäkin olen ollut tyytyväinen. Tähän asti olen siis jokaisessa työpaikassani kokenut enemmän tai vähemmän stressiä ja suoraa ahdistusta töihin menemisestä ja nyt sekin alkaa olla poissa, toisinaan huomaan odottavani pääseväni työhön.