Tänään aamulla sen jälleen sain huomata, kuinka olen virkistynyt paljon siitä, mikä oli lähtökohta. En voi olla miettimättä syytä, vaikka käsitänkin oman olon kohentuneen monien tekijöiden yhteisvaikutuksena.

Kaupungilla silloin tällöin näen vierestä uupuneita, väsyneitä kanssakulkijoita, ja voi miten tiedänkään sen olotilan. Kun ainoa asia, mitä toivoisi on kotiin pääsy ja nukkumaan pötkölleen pääsy, vaan kun on ne velvollisuudet myös hoidettava ja on sinniteltävä vielä vähän, ja vielä vähän lisää.

Nyt on meneillään se pimein aika vuodesta ja ennen olen itsekin ollut väsynyt jo silkasta pimeydestä. Yhtenä päivänä huomasin muutoksen, en tunne sellaista entisenlaista väsymistä, vaikka ulkona olisi kuinka hämärää ja sateista ja harmaata tahansa. Voisin jo ehkä kuvata oloani hieman liioitellusti, että olen tällä erää virkeä kuin peipponen, ja hymiö perään.

Siitä on vuosia aikaa, kun olen tuntenut itseni edes kohtuuvirkeäksi. Olen kulkenut vajaan viisitoista vuotta väsyneenä, rättipuhkipoikkilamaantuneena ja yrittänyt vain selvitä joskus jopa minuuteista, pahimman väsymisen aikoihin. Paras hetki olikin, kun pääsit illalla vajoamaan sänkyyn. Onhan nytkin mukava kellahtaa illalla sänkyyn nukkumaan, mutten enää koe sitä hetkeä päivän parhaaksi. Kyllä ne parhaat hetket on syntyneet ihan päiväsaikaan ja monesti saatan jopa hetken miettiä, että joko nyt on mentävä nukkumaan, tietäen sen, että todellakin on pakko, koska muutoin ei seuraavasta päivästä tahdo tulla mitään.

On ollut mukavaa nukkua, kun olen nukkunut oikeasti. Vuosikausia siis mukanukuin. Siis niin, että vaikka ns. nukuinkin, olin koko ajan tietoisena niin unesta kuin ympäristöstä, aivoni olivat hereillä ja saatoin siis olla hereillä koko yön ja nukahtaa vasta aamuyön tunteina ja eihän parin tunnin unilla jaksakaan pitkää päivää. Totuin siis huonoihin yöuniin niin, etten osannut edes kunnolla kaivata toisenlaista lepoa.

Eilisen opiskelin taas koko sen ajan, mitä muksut olivat kouluissaan. Kauhistun sitä tietomäärää, mikä pitäisi muistaa. Jo pelkkä opiskelu on kuormittavaa ja tietomäärä on hyvin laaja. Toivon mielessäni pientä ihmettä sen suhteen, että muistan kaiken minkä pitääkin muistaa on sitten yksi asia pois päiväjärjestyksestä. Hidastahan tuo opiskeluni on, tietokoneen näytöltä lukea ja yrittää oppia, se on itselleni niin uutta ja vierasta. Niin, olen käyttänyt konetta lähinnä toissijaisiin asioihin, jos ei pankki,- tai muuta virallista asiointia lasketa.