Sain olla jälleen hieman ihmeissäni tuosta kelan toiminnasta. Olen oikeutettu siis soviteltuun etuuteen tehdessäni osa-aikaista työtä ja sitten en kuitenkaan sitä saa. Koska, ensimmäinen palkka maksettiin viivastyneenä ja toinen normaalisti ja nyt tuo kela katsoo minun saaneen liikaa palkkaa ja en saa soviteltua kolmantena kuukautena eli minun tulee pärjätä neljäs työssäolokuukausi alle tuhannella eurolla, koska sain työstäni tekemän palkan myöhässä. Ai että jälleen sieppaa ja verenpaineet nousee kattoon, syyskyyn laskut siis maksettua vasta lokakuussa, ja ei minulle ole jäänyt yhtään ylimääräistä ja oletin siis luotin tuohon instanssiin, että saan myös sen sovitellun ja nyt kaikkien laskujen jälkeen koko marraskuun elämä pitää sujua 0euron budjetilla, koska maksoin laskut luottaen tuohon helvetin koneistoon.

Tilipäivällä on merkitys, ei sillä minkä kuun palkka on kyseessä. Kun teet työtä ja palkka maksetaan myöhemmin kuin pitäisi, et saa soviteltua, koska palkkaa ei ole vielä maksettu ja kun saat vihdoin tilin myöhässä ja toinenkin tilipäivä osuu heidän tarkastelujaksoonsa, et saa sittenkään soviteltua. Voin jälleen kysyä itseltäni, onko se oikein, että teen töitä ja sitten joudun kuitenkin hakemaan rahaa toimeentulotuesta, koska kela katsoo vain summaa ja päivämäärää, ei huomioi sitä, että laskutkin on maksettava ja ihmisen pitäisi myös pystyä syömään ja kulkemaan töihin ja töissä. Ei mene omaan kaaliin tuollainen ollenkaan, eli kun palkkaa maksetaan kerran kuukaudessa ja soviteltavan päivärahan maksujakso jakaantuu kahdelle kuukaudelle, juuri niin, että palkka on maksettu kahdesti kahden kuukauden aikana, ei ihminen ole oikeutettu saamaan kuitenkaan soviteltua, koska ajanjaksolle on tullut liikaa palkkaa. Porsaanreikä se tuokin.

Olikin ajatuksena liian hyvää ollakseen totta. Nyt joudun miettimään uudemman kerran, kannattaako minun edes lähteä töihin, koska minulla ei ole varaa käydä työssä. En todella pärjää puolikkaalla palkalla kuukaudessa, koska puolikkaalla palkalla saan yhden kuukauden vuokran kodista maksettua. Työttömänä sentään sain kaikki laskut maksettua, vaikkei nyt ruokiin ja muuhun ja elämiseen jäänytkään rahaa ja toimeentulotuki korvasi sitten tietyt laskut. Suomessa tuo työssäkäynti ei kannata ollenkaan, siihen ei kannusteta vaikka niinkin tuntuvat väittävän. Aiemmin tehdessäni puolikasta työaikaa ei tämän sovitellun maksun kanssa ollut mitään ongelmaa, miksi nyt on?

Suomessa ei pääse vaurastumaan työtä tekemällä, työn tekoon ei yleensä kannata lähteä, ellei palkka ole sitten sellainen, että sen kanssa pärjää. Ja en minäkään edes vaurastumisesta haaveile, vaan siitä, että saisin pienet laskuni maksettua ja pärjäisin omillani, niin ettei olisi riippuvainen kenestäkään ja ettei jokaikistä euroa tarvitsi erikseen säästää ja ennakoida, kuten nyt joudun jatkuvasti huolehtimaan siitä, että saan kaikki laskut varmasti maksetuiksi ja se on aina pois ruuasta, vaatteista ja muusta elämästä.

Olikin ajatuksena liian yksinkertaista, että saan käydä työssä ja puuttuvan palkan osan saan sitten soviteltuna. Eihän todellisuus mennytkään noin. Arvon jatkossa, minkä laskun maksan, joko vuokran tahi sitten pari pienempää. En tiedä ymmärtääkö vuokranantaja, jos vuokra tuleekin enää jokatoinen kuukausi? Vai olisko aika luopua puhelimesta? Kiellänkö lapsia käyttämästä tippaakaan vettä heidän ollessaan minun viikoilla? Käännänkö sähkön pois päältä? Lasku sieltäkin silti tulee, mahdollisuudesta käyttää sähköä kuukausimaksun kera. Sama vedessä. Vaikkei tippaakaan käyttäisi, lasku tulee silti. Ymmärtäisiköhän kukaan laskuttajista, että voisin maksaa sitten kun olen saanut säästöön tarpeeksi? Kun palkka ei riitä peruselämiseen edes, laskujen jälkeen tähänkään asti minulle ei ole jäänyt rahaa ruokaan, ei mihinkään normaaliin.

Ja tuoki oli eilinen hyvä asia? Mukava asia? Kiva asia?

Se, että kyseenalaistan oman työssäkäyntini, koska ei ole siihen varaa. Vaiko se, että haistatan pitkät koko suomen mukajärjestelmälle? Katsotaan, saan uskoakseni kuluja minimoitua vielä ja pääsen irti jotenkin tuosta riippuvuudesta paskalaitokseen, joka tulkitsee asioita mielipuolisesti.