Rakas kehoni, mieleni...

Ei ole hätää, ei tarvitse valmistautua pakoon, ei tarvitse pelätä sattumista, kukaan ei ole uhkaamassa millään lailla...

Voit vain olla, rauhassa. Ei ole pakko suoriutua, ei tehdä mitään, mikä ei ole mieluista...Hengitä syvään ja rentoudu...

Ei ole kiire, ei ole hätä suorittaa, kukaan ei sanele miten, milloin olisi tehtävänä jotakin, kukaan ei tule rankaisemaan pelkästä olemassa-olostasi, päinvastoin. Saa nauttia ihan pelkästään jo pelkästä olemassa-olosta.

Mitään pahaa ei tapahdu, ei nyt eikä myöhemmin. Olet turvassa, juuri siinä missä olet. Rauhoitu.

Kehoni, mieleni päästä irti kaikista menneistä ikävistä tapahtumista, katko sidokset menneeseen niin, ettei sieltä pääse nykyiseen mitään sellaista, mitä en tarvitse.

Jostain sisimmästäni kumpuaa nyt voimalla jotakin, mitä en tunnu hallitsevan. Tunteet, vaikutelmat, uhka ja pelko ne siellä möyrivät rinnuksissa ja huomaan ahdistumisen nousevan esille. Se kaikki on mennyttä, muttei käsiteltyä. Elämä on jatkunut, ilman että olisin saanut edes ymmärrystä omille tunteille, kokemuksille.

Pato on avattu, siellä se lorottelee hyvin hiljaa, mutta tarpeeksi sekoittamaan minut. Silitän tuota pientä tyttöä mielessäni, otan syliin ja kerron, ettei ole enää hätää, ei tarvinne pelätä enää. Jäit yksin, kirjaimellisesti pimeään etkä ymmärtänyt mitä ympärilläsi tapahtui. Kuljen tästä eteenpäin vierelläsi ja otan syliin enkä hylkää sinua. Olet rohkea, hyvin rohkea ja kannustan kulkemaan pää pystyssä elämää eteenpäin, välittämättä muiden katseista ja puheista. Sinun ei tarvitse hävetä itseäsi, sinä olet pieni vielä ja saat olla lapsi. Saanhan kantaa sinut surusi yli, keinuttaa ilon rintaasi. Olet turvassa kanssani.

Pimeänpelko, painajaiset, möröt, mielikuvitus, häpeä, arkuus, outoudentunne, irrallaan ruumiista kokemukset, pelot ja ahdistukset...Moni asia alkaa selvitä, miksi lapsuuteeni on liittynyt niin paljon negatiivisia tuntemuksia, mistä kumpuaa monet sisäiset kokemukseni. Moni sellainen omituisuus, joita olen itsekin huomannut ja ihmetellyt sekä myös sellaista, mitä en ole edes tajunnut. Syy ja seuraus alkavat saada nimiä, kuvia ja tapahtumia, jotka olen sivuuttanut lapsen mielikuvituksena, ja kun todisteita löytyy tilanteiden aitoudesta, hämmästys on suurta, samoin aikuisen ymmärrys, ja uudelleenjärkytys.