Järjestelmä täällä kotomaassa pakottaa ihmiset tekemään lain toiselle puolelle tekemään kaikkea sellaista, josta saa hieman ylimääräistä. Netin myyntisivustot on täynnä kaikenlaista viraabeliyrittäjää, jotka tekevät bisnestä kissoilla, koirilla, sekä muilla helposti sikiävillä eläimillä. Samoin koru,käsityötuotteet myydään ohi verottajan, ilmeisesti vain koska rehellisen työn teko ei ole kannattavaa, kuten nyt itsekin sen saan jälleen huomata.

Mietin miten itsekin pääsisin osaksi tuota pimeää rahavirtaa, jollainhan minun nyt saatava kasaan kuukausittainen uupuva kuudensadan lovi, ja työtä tekemällä sitä en saa. Aloittaessani syksyllä työt, tiesin tulojeni tippuvan kaksisataa, en ollut osannut varautua kuuteensataan, mikä on nyt se todellisuus, kiitos kelan.

Työttömänä siis saisin kuusisataa euroa enemmän kuukausittain laskujen maksuun ja itse siis luotin, aiempaan kokemukseeni verrattuna, että asumisentukeen ei kajottaisi, koska ennenkin summa on pysynyt samana. Mietin tarkkaan, että se kahdensadan euron tulojen tiputuksen vielä siedän ja päätin ottaa vastaan työn, johon tarjoutui tilaisuus. Ja kyllähän nyt kaduttaa, koska se ei kannata mitenkään päin. Kuudensadan euron menetys jo tuntuu maailmanlopulta, muutoinkin pienien tulojen kanssa eläneenä ja nyt sitten ...huh huh.

Ei mikään ihme, ettei työt kelpaa kenellekään ja jokainen yrittää sinnitellä kotosalla, koska työnteko ei ole taloudellisesti kannattavaa. Omalla palkalla kun ei pärjää ja vielä vähemmän pärjää osa-aikaisena työntekijänä.

Säälin hieman itseäni, sillä joudun vakavissani pohtimaan, olisiko minustakin pimeän työn tekijäksi, jotta sen uupuvan summan saisin kasaan ja laskuni maksettua. Tilanne on ihan järjetön, ihan mieletön ja en yhtään ihmettele, kun kukaan ei halua tulla palkatuksi, ei tietenkään, koska palkalla ei pärjää tänä päivänä. Palkalla ei kykene elättämään itseään saati isoa perhettä.

Vaihtoehtoja olisi joitakin. Muutan keskustaan, pieneen yksiöön. Seurauksena olisi lasten erkaantuminen elämästäni, viikonloppuvanhemmuus, joka teineillä menisi sitten siellä ulkona keskustassa pärräämiseen ja heitteillä olemiseen, eikä kanssani sitten. Ja kovin montaa huolien täyttämää viikonloppua en itse sietäisi, joten lapset saisivat jäädä isukilleen. Ja rahaa tuskin tulisivat ruinaamaan, joten sitten ne lyhyetkin tapaamiset olisivat siinä, muutoinhan isän luota ei lapset saa tullakaan meille, silloin kun ovat siis isäviikolla, niin eivät saa pitää yhteyttä minuun.

Ahdistuisin itse pienessä yksiössä. Hyppäisin varmaankin parvekkeelta alas olon käydessä sietämättömäksi naapurien äänien ja kolinoiden seurauksena. Viimeistään tunkkainen ja huono sisäilma saisi minut sairastumaan ja kaupungissa ei voi edes ikkunoita availla ilman pakokaasujen ja hiekan ja pölujen sisälletulemista. Joten ei, muuttaminen ei ole vaihtoehto. Lapset pysyvät elämässäni, minä pysyn lasteni elämässä. Heitä en sulje pois edes köyhyydessäni. Saavatpahan ruokaa koulussa, onneksi. Se riittää jatkossa. isä jos ei hoida velvollisuuksiaan, se ei ole minun ongelmani, hänellä on näiden lasten kanssa taloudellinen vastuunsa.

Niin, tuohon nuo vaihtoehdot loppuvatkin, ellen alkaisi harkitsemaan vanhan pillun myymistä, kuka sitä nyt ostaisi? Ja sitten voisi alkaa kauppiaaksi, ostaa ja myydä eri kanavien kautta, kuten niin moni muukin tienaa ylimääräistä sillätavoin. Omatuntoni ei ole tähän vielä suostunut, olen tässäkin suhteessa ollut ilmeisen kiltti ja noudattanut lain kirjainta ihan prikulleen. Ja tunnetustihan kuitenkin semmoiset ihmiset menestyvät, jotka osaavat käydä siellä lain toisella puolen tarvittaessa tai koko ajan.

Somea selaillessa koen joskus kovin ärsyttäviä olotiloja muiden tekemisistä. Lähinnä juurikin nuo pikkurahan toivossa mainostavat käsityöihmiset, jotka myyvät tuotoksiaan pilkkahinnalla, ja sillätavoin polkevat niiden yrittäjien hintoja, jotka laillisesti pitävät yritystään ja joutuvat jokaisesta saamastaan eurosta maksamaan lakisääteiset korkeat kulut ja yrittävät saada leipää pöytään. Ymmärrän, jos joku neuloo vaikkapa sukkia omaksi ilokseen koko suvulle ja kaveripiirille, mutta että alkaa niillä rahastamaan sitten, samaan aikaan kun joku toinen tosiaan yrittää saada ainoan leipänsä samalla työllä. Ärsyynnyin kovin, kun kuulin kuinka monia työyhteisöjä on alettu rahastamaan samoin, tuodaan työpaikalle kasa käsitöitä ja bisnestä tehdään, onko se laillistakaan enää ja hyvän tavan mukaista? Harrastusseurojen myynnit on tietysti eri asia, kuten lasten luokkaretkikeräyksetkin, vaan miten on yksittäisen myyjän, työntekijän rahankeräys työpaikalla omiin tarpeisiin? Samaa oikeutta ei voi kaikki työyhteisössä käyttää kuitenkaan, sekin on pärstäkertoimen mukainen ns. lupa, joka saa ja voi tuoda tuotteitaan myyntiin työpaikalle ja ilmoittaa ovissa ja ikkunoissa asiasta.

Perusta ihminen ensin se yritys ja maksa ne kaikenmaailman maksut ja laske tuotteiden hinnat sitten niin, että saat sen pari euroa ylimääräistä, vai eikö homma sitten enää kannatakaan? Niin, pimeää työtä ja pimeitä rahoja kulkee kädestä käteen työyhteisöissä. Sitä voi sitten laskeskella, kuinka yhdelle tuotteelle kertyy niitä euroja ja ei auta, vaikka saisit kaiken ilmaiseksi, kun jotakin bisnestä alkaa virallisesti tekemään, laskut juoksee todellakin, vaikket tienaisi ropoakaan. 

Niin, mitähän itse keksisi jotakin vastaavaa? Jotain, mistä käteen jäisi no uupuvat euroloiset, ja pääsisin eroon omasta taloudellisesta riippuvuudestani toiseen.