Sain eilen inspiraationpoikasen ja tein jotakin sellaista, mitä en enää uskonut koskaan tekeväni. Haave on tosin ollut ja olenkin säästänyt vuosia joitakin kynttilän jämiä isoon kippoon kaapin perukoille.

Aamusta lasten lähtiessä kouluihinsa se sitten iski. Ajatus ja siitä se tekeminen sitten lähti. Kaappeja kolutessani löysin mukavan mallisia muoteiksi sopivia astioita ja aloin hommiin. Sulattelin jämiä pikkukattilassa, jonka päätin uhrata askarteluun myöhempääkin tarvetta ajatellen ja muistin aiemmat virheeni, jotka nyt tällä kertaa osasin ottaa huomioon. Silittelin siis jokaisen astian ensin kerroksella sulatettua kynttilää, jonka jälkeen kerros kerrokselta ja vähän kerrallaan kaatelin kuppeihin, joihin sain myös viriteltyä vahatut sydämet hammastikkuja apuna käyttäen. Samalla kokeilin ihan uuttakin, eli tein elämäni ensimmäiset sytykeruusukkeet kananmunankennostosta.

Aika kului tuossa hommassa kuin siivillä, voisin melkein sanoa, miten ajantaju katosi kokonaan ja juuri ennen lasten tuloa olin saanut homman valmiiksi. Ja olen tyytyväinen lopputuloksiin. kynttilät ovat muodoltaan kauniita sekä sytykeruusukkeetkin luonnistuivat erinomaisesti. Kikkailin niihin jopa omat kynttilänlankasydämet helpottamaan sytyttämistä.

Iltapäivän olinkin sitten väsynyt, seisoinhan keittiön lieden äärellä useamman tunnin ja huilitauot olivat lyhyitä visiittejä parvekkeella. Onnistumisen ilo kantoi loppupäivää ja kykenin unohtamaan edellisen päivän kiireisen työvuoron, jossa oli enemmän huonoa tuuria ja omaa mokaa enemmänkin, silti työpäivä tuli kunnialla hoidettua kiireestä huolimatta.

Tänään tiedossa olisi jälleen omaehtoista opiskelua, paljon liittyen työhön. Joudun valitettavasti opiskelemaan myös omalla ajalla, koska en mitenkään ehdi työpäivän aikana avata työpisteessä konetta tuntien puitteissa. Mutta, pakko mikä pakko ja ihan sopivaa itsensä haastamista opiskelut kuitenkin tuovat, joten en ota asiaa liian raskaana taakkana. Uutta asiaa sinällään opinnot eivät ole, vain vanhan päivittämistä ja muistuttamista itselleni. Tietyt asiat eivät muutu, vaikka välissä olisikin vuosikymmen, onneksi.