Olen reilut parikymmentä vuotta saanut vanhempana seurata näitä kusipäiden alkuja ja viimeisin tyyppi on ollut niistä kaikkein härskein.

Aikanaan ensimmäisen lapseni kohdalla kaveriksi sattui tähän verrattain kovin lievä kusipää, joka ehti aiheuttaa kovin monta soppaa ja harmistusta ennenkuin ikäisekseen viisas lapseni ymmärsi katkaista välinsä siihen tyyppiin oman jatkuvan pahanolon vuoksi sen toisen lähettyvillä.

Kusipäisyys siis alkaa jo ihan varhaisesta lapsuudesta, osa sanomisista ja tekemistä menee tietysti oppimattomuuden ja lapsellisuuden piikkiin sekä vanhempien syyksi. Mutta sitten myöhemmin, kun samat tilanteet jatkuvat ja toiminta kusipäälapsen teoissa muuttuu härskimmäksi ja ovelammaksi, ei voi enää syyttää vanhempia tai oppimattomuutta. Kusipää osaa manipuloida jo hyvin pienestä pitäen ihmiset ympärillään, erityisesti aikuiset ja omat vanhempansa.

Kusipäälapsi osaa käyttäytyä aikuisen läsnäollessa silmänlumeena oikein kauniisti, muistaa kaikki käytöskukkaset ja miellyttää kohteliaalla käytöksellään erityisesti aikuisia, jotka hurmaantuvat siitä, kuinka ihanan hurmaava lapsi onkaan, osaa käyttäytyä niin mallikkaasti, kuin unelmalapsi. Ja helvetti tosin pääsee irti tämmöisessä kusipäälapsessa, kun aikuisen silmä välttää ja poistuu paikalta.

Kusipäälapsi osaa järjestellä tilanteita mielensä mukaisesti, saa itsensä näyttämään enkeliltä ja muut ovat syyllisiä tai vähintääkin aiheuttaneet ikäviä asioita, hän tuo kusipäälapsi siis sitten on viaton uhri ja saa tilanteen myös näyttämään sellaiselta.

Kusipäälapsi oppii varhain, kuinka aikuiset toimivat ja sitä he käyttävät surutta hyväkseen ja kusipää saa kavereilleen rangaistuksia, nauttii siitä, että on saanut kaaosta aikaan ja muita rangaistaan hänen päästessään kuin koira verajastä, hänen päätään todennäköisesti siltellään ja sanotaan, että hyvä kun tulit kertomaan, hienoa kun et itse osallistunut jne.

Kusipäälapsen yksi iso ongelma on kateus, joka näkyy niissä keinoissa, joita lapsi käyttää saadakseen itselleen muiden kavereiden hyväksyntää ja kavereita ylipäänsä. Ja kusipäälapsi osaa iskeä jo päiväkotiikäisenä kaverinsa vyös alle saadakseen sen mitä kulloinkin tavoittelee, yleensä itselleen parempaa mieltä, toisen lapsen kustannuksella. Kusipäälapselta puuttuu kyky empatiaan, hän näyttelee jos on tarve miellyttää vaikkapa aikuista, osaa oikeassa kohden tirauttaa sen kyyneleen ja anteeksi ei suostuta pyytämään edes aikuisen pyynnöstä tai sitten sihistään se irvistäen pakon edessä hampaiden välistä ja seuraavassa hetkessä kostetaan toiselle lapselle tämä.

Kusipää osaa varastaa jopa kaverinsa haaveet, ennenkuin kaveri ehtii itse niitä toteuttamaan. Vanhimman lapseni kohdalla tämmöinen kusipää todellakin matki ihan kaiken, mistä oma lapseni edes erehtyi kertomaan ja ikää oli se viisi vuotta kumpaisellakin. Ihmettelin usein vierestä sitä, kuinka tämän lapsen vanhemmat olivat kuin sätkynukkeja lapsensa kanssa, joka siis sai sen kaiken, mistä oma lapseni oli ehtinyt haaveilla. Hommahan kusi sitten tämän kusipäälapsen kohdalla niin, että kerroin lapseni hakevan tiettyyn kouluun ja luotin siihen, että tämä kusipääkin sitten hakee perässä samaan kouluun ja en itse kuitenkaan hakenut, olin vain ääneen semmoista ajatellut ja tämä otti heti onkeen ajatuksen ja pääsi sinne kouluun ja niinpä sitten ei tarvinnut enää kärsiä lapseni siitä ihmisestä, hän teki siis kaiken perässä, mistä oli meillä ja meidän perheessä puhetta. Pari vuotta riitti aiheuttamaan lapsessa suunnatonta mielipahaa, harmistusta ja päätöksen, ettei ikinä kerro kenellekään omista asioita, saati perheen suunnitelmista jne.

Alkuun olikin ihan mukavaa, kun lapsella oli ns. samanhenkinen ystävyyssuhde rakentumassa, mutta sitten kiinnitin jopa itse huomiota, että se, mistä meillä puhuttiin, pistettiin toteen tässä toisessa perheessä harrastuksia, leluja ja lomamatkoja myöden, kun lapsi keksi jotakin haluta, hän sen siellä perheessä myös sai. Suunnittelimme oman lapsen kanssa sitä ja tätä ja tämä kusipää oli toteuttanut ne jo heti seuraavana päivänä ja tuli asitten ilmoittamaan voitonriemuisena, että hän teki jo sitä ja tätä ja sai sitä ja tätä. Jokusen vuoden lapseni siis jaksoi katsoa vierestä, miten kaveri matki hänen elämäänsä ihan surutta ja aiheutti paljon ihmetystä ja keskustelua aiheesta. Alkuun itsekin puolustin tätä kusipääkaveria ja kerroin, kuinka jokaisella on oikeus tehdä haluamiaan asioita jne. Tämä kusipääkaveri matki alusvaatteista hiustyyliin ihan kaiken ja saattoi toteuttaa asioita vielä vähän paremmin ja kehuskella sitten niillä moittien oman lapseni asioita. Esimerkiksi väri, omalla lapsellani oli pienestä pitäen ollut tietty lempiväri, joka toistui monessa asiassa eri sävyisenä. Tämä kusipää otti myös saman värin omakseen ja alkoi käyttää samoja värejä kaikessa myös. Vaatteissa oli hieman ongelmaa löytää samanlaisia, koska meillä oli jonkunverran käytettyjä sekä saatuja vaatteita ja kerran erehdyin tälle äidille mainitsemaan, mistä olinkaan jonkin asun hankkinut niin olihan hänen lapsellaan seuraavassa hetkessä samanlaisia. Kun kerran lapsi kertoi omasta haaveestaan harrastuksen suhteen, tämä lapsi aloitti jo samalla viikolla kyseisen harrastuksen ja oma lapseni joutui taloudellisen tilanteemme vuoksi unohtamaan koko asian. Synttäreitä juhliessa tämä kusipää matki sen, mitä meillä oli ollut, ja olipa pistänyt vielä paremmaksi ja prameammaksi, ja meillä ei siis ollut tuohon aikaan varaa mihinkään erikoisuksiin ja ihan peruskakkumeinigillä juhlittiin syntymäpäiviä.

Kerran mietimme ääneen, kuinka olimme suunnitelleet lomareissua erääseen paikkaan ja eikohän tämä lapsi ilmoita samalla viikolla, että ovat menossa sinne silloin ja silloin. Joskus testasin tämän lapsen kykyä saada kaiken ja kyllä se tuli niin selväksi, että todellakin kykeni manipuloimaan vanhempansa omaan tahtoonsa, sellainen pieni natiainen sai kaiken, mistä toiset vasta haaveilivat. Nykyisellään olen tuota lasta joskus miettinyt, kopioiko hän edelleen jonkun toisen elämää, vai onkohan hän jo oppinut kuinka muodostetaan omaakin elämää ihan niiden omien kiinnostuksien ja omien taitojen ja kykyjen jne, mukaisesti, vaiko onko riippana jonkun elämässä toteuttamassa niiden toisten elämää omanaan?

Ja nyt tänään, luulin ja kuvittelin yhden lapsistani päässeen jonkinlaiseen ratkaisuun vastaavanlaisen matkijanärhen kanssa ja ratkaisu on ollut paras mahdollinen ja nyt sekin aiheuttaa omalle lapselle lisää ylimääräistä hankaluutta toisen ollessa kukkona tunkiolla. Koko lapsuuden tämä kusipää on matkinut, on vienyt ideat, on yrittänyt nakertaa poikki ystävyyssuhteita viimein siinä onnistuen, on tehnyt kaikkea samaa perässä, mitä oma lapsi on ikinä keksinyt ja mistä on saanut omaan elämäänsä iloa ja nyt ilo on kadoksissa, olo yksinäinen ja arka ja vittuuntunut. Samaa elämää jatkaa tämä kusipää sitten myöhemmissä kouluissa, myöhemmin työelämässä matkien ja vieden toisten asiat keinolla millä hyvänsä ja ottaen surutta ja omantunnon puuttuessa härskisti sen, minkä itselleen haluaa välittämättä, onko oikein tai loukkaako toisia, kunhan itse saa ja kunhan itse loistaa ja kokee ylemmyyttä alentaessaan toisia kiusaamalla. Pahinta varmaan on ollut paskanjauhaminen lapseni seläntakan, se alkoi jo ihan alaluokilla, muuttuen aina vaan härskimmäksi ja muut ovat joutuneet ikäviin tilanteisiin, ihan kuten oma lapseni, vain sen vuoksi, että yhdellä on oikeus määräillä ja määrittää kaikki se elämä, joka nuolee tätä kusipäistä tyyppiä.