Jaaha, mielivaltainen kela ja sen päätöksen tekijät. Kateus, sinä pieni mitätön kateellinen kelaihminen, joka niitä päätöksiäsi teet toisen pienen ja mitättömän ihmisen asioihin...

Oletko tyytyväinen, tietäessäsi miten taloudelliseen ahdinkoon kykenet kateuksissasi ajamaan yksinhuoltajan perheen, joka on jo vuosia kirvistellyt muutenkin toimeentulonsa kanssa. Nyt tuo päätöksesi ajaa minut todellakin syvälle suohon ja siitähän sinä kateellinen saat hyvät kiksit nauttiessasi julmasta ja epäoikeudenmukaisesta päätöksestäsi tiputtaa tältä yh-mammalta asumistuki lähes kokonaan pois.

Aiheuttahaan se kateutta, kun osa-aikaisena on vapaa-aikaa, tosin sinä et sitä näe tietävän, saati ymmärtävän, että tarvitsen kaiken sen vapaani omaan toipumiseeni erittäin kurjasta elämästä, joka on alkanut helpottaa hieman. Maksan itseni kipeäksi kuukausittain omavastuu-osuutta terapiasta, joka huitelee joskus jopa parinsadan euron kieppeillä.

Yritän, tehdä, töitä, ansaitakseni elantoni, ja elättääkseni, lapseni vuoroviikoin. Sitähän sinä et ilmeisesti lapseton pirulainen ymmärrä, että vaikka lapset asuvat luonani vuoroviikoin, asunnosta aiheutuvat kulut ovat ihan yhtä korkeat, kuin jos lapset olisivat kokonaan luonani. Isot lapset tarvitsevat myös tilaa, heitä ei voi yksiöön laittaa asumaan vanhempien päätyessä vuoroviikoin tapahtuvaan asumisjärjestelyyn. Sinä et sitä myös ymmärrä, että vain toinen vanhempi on oikeutettu esimerkiksi lapsiin kohdentuvien kustannusten lakisääteisiin tukiin ja minun tapauksessa en saa näitä tukia eli olen puilla paljailla. Silti, rakkauteni näitä lapsia kohtaan on niin suuri, etten heitä hylkää sen vuoksi, ettei minulla olisi varaa huolehtia lapsista vuoroviikoin. Harmi vain, e ttä sinun päätöksesi alentaa minun kuukausittaisia kykyjä maksaa laskuni, jotka on olleet minimissä jo useita vuosia ja tämä aiheuttaa sen, että lapseni myös kärsivät tästä sinun päätöksestäsi, jonka seurauksena käytettävissä oleva tuloni alenee pari sataa euroa kuukausittain. Olikohan jotain tutkimustietoakin siitä, kuinka taloudellinen heikko tilanne aiheuttaa lapsissa kaikenlaista ikävää ja sinun päätöksesi ei nyt tue ollenkaan lasteni hyvinvointia jatkossa. Eikä kyllä omaakaan hyvinvointia. Voin karsia kuluja, esimerkiksi lopettaa hyvin alkaneen terapiani päätöksesi vuoksi ja tilanne on omalla kohdallani sitten tulevaisuudessa todennäköisesti huonompi, kuin mikä se oli lähtötilanne ja silloin aiheutuu lisää kustannuksia yhteiskunnalle, vain koska tiputit kateuksissasi asumistukeni naurettavaan vajaaseen 50euroon.

Sinun mielestäsi minun pitää pärjätä 1400eurolla kuukaudessa. Sinulla oli valta päättää minun ja lasten hyvinvoinnista. On se kumma, kun aiemmin olen tienannut kuukaudessa huomattavasti enemmän, ja olen silti ollut oikeutettu kohtuullisempaan asumisentukeen ja siihen päälle vielä olisin voinut hakea toimeentulontukeakin, jota en kuitenkaan hakenut ollessani itse häpeissäni asiasta, jos olisin hakenut.

Toivottavasti saat nukutuksi yösi hyvin, olethan tehnyt lyhyellä tähtäimellä säästävän päätöksen, joka kuitenkin pidemmällä tähtäimellä aiheuttaa sinun vuoksi lisää kustannuksia pitkällä aikavälillä. Lisää kustannuksia tulee, kun joudun lopettamaan oman työni, jossa olen ollut kuin kotonani ja nauttinut siitä sekä tämä työ on tukenut minun hyvinvointia monella tavoin. Lopettaessani oman osa-aikaisen työni, vain sinun päätöksen vuoksi, jään siis kotiin, neljän seinän sisälle murehtimaan elämän kamaluutta ja terapia ei enää ole tuloksellista millään muotoa. Yksi terapian tavoitteistahan oli kohdallanni työkyvyn säilyttäminen sekä parantaminen ja  nyt sinun päätöksesi vuoksi minulla ei ole varaa käydä työssä, ja kokoaikaiseen työhön omat voimavarani eivät vielä valitettavasti riitä. Sitähän sinä et ymmärrä mitenkään päin, koska olet joko kusipää, tai kateelinen korkeasti koulutettu ja hyvin alipalkattu toimistorotta, ja omat tunteesi siirrät päätöksien muodossa asiakkaisiin.

Miltä se tuntuu, kun katsot toisen tulotietoja, sekä kahden kuukauden aikana palkan määrää, joka ei tietenkään ole edes kohtuullinen korvaus kaikesta siitä työstä, jota ammatissani joutuu tekemään ja vastaamaan, mutta ei siitä sen enempää. Kiehut todennäköisesti raivosta, koska itse teet ylipitkää viikkoa saamatta siitä kunnon korvausta ja sinulla ei ole mahdollisuutta nostaa palkkasi määrää mihinkään suuntaan, vaan sinussa kiehuu raivo. Olet väsynyt ja hukut paperitöihisi, sormesi ovat kipeät näpyttelystä ja istut huonosti tuolillasi, joka ei ole ergonominen, vastaat kiukkuisten asiakkaiden puheluihin ja teet jatkuvasti suuria ja pieniä virheitä joita joudut päivästä toiseen korjailemaan. Olet uupunut työhösi suurella todennäköisyydellä ja sinulla ei ole varaa myöskään lomailuun, seuraava lomasi koittaakin vasta kesällä, jos hyvin käy. Koko vuoden paiskit toimisto-aikaa toimistopalkalla, ja toiset ne sitten tienaa sen vähän, joka sinua sitten kismittää kovin. 

Päätöksesi myötä siis koko perheeni joutuu kärsimään tavalla tahi toisella. Itseäni haittaa suuresti, mikäli päädyn irtisanoutumaan työstäni ja silloin olen jälleen oiketettu korkeampaan asumistukeen sekä saan päivärahan ja tällä kertaa se olisi sitten suurempi, koska se lasketaankin todellisten tulojeni mukaan. Eli tämä päätös maksaisi yhteiskunnalle tuplasti sen, mitä nyt yritit lyhytnäköisyydessäsi säästää. Lasten hyvinvoinnin vaikutuksiin en tässä mene, mutta kyllä jotain pahoinvointia tulee pelkästä taloudellisesta köyhyydestä jatkossa. Mitäpä, sitten kun työn yhtenä edellytyksenä on oman auton käyttö? Minulla ei ole varaa pitää autoa tämän päätöksen johdosta, joten en voi siis käydä enää työssäni, koska minulla ei ole sitä kulkuneuvoa? Toisinsanoen päätöksesi aiheuttaa minulle työttömyyden jokatapauksessa, koska käytössä olevat eurot menevät 80% asumisen kustannuksiin, saamatta siis tukea mistään.

Jos meinasin olla nokkela päätöksesi kanssa, olit nokkela aiheuttaessasi yhden työttömän lisää yhteiskuntaan.

Mitä jos kuitenkin päätän ihan kiusallani tehdä töitä? Haen toimeentulotukea, jota en siis olisi tarvinnut, mikäli asumisentukeni olisi pysynyt ennallaan, kuten se pysyi, vaikka tuloni olivat työssäkäydessä aiemmin suuremmat. Sinullakin on ne esimiehet ja esimiehillä esimiehet, joiden puoleen voi toki kääntyä, minulla on oikeus valittaa päätöksestä, mutta entä jos en vain jaksa? Entäpä, kun tuollainen päätöksesi aiheuttaa minulle tietynlaisen halvaantumisen omassa toimintakykvyssäni ja klikki aivoissani seuraksena kaikista elämän ikävistä asioista kertoo minulle, ettei kannata vaivautua, että pitäköön yhteiskunta paskansa, että pyyhin jatkossa sillä asumistuen summalla perseeni joka kuukausi ja on se sitten käytetty huuhdeltuna pönttöön vai lähetänkö summan kuorrutettuna omalla paskallani sinun kotiisi kenties?

En ole ainoa ihminen tässä suomenmaassa, joka joutuu miettimään kaikenlaisia vaihtoehtoisia tapoja osoittaa pettymys yhteiskunnan mielivallalle. Mielenosoitukset eivät muuta mitään, ei tosin mikään yksittäinenkään asia. Sehän siinä onkin, ettei mikään muutu, kelan päätökset riippuvat ihan siitä millainen ihminen siellä päätöstä on tekemässä ja onko tunteet pelissä, vaiko ei. Olen itse pettynyt ja todella hämmästänyt jälleen kohtaamaani ristiriitaa päätöksien kanssa ja todellakin teette ihmisen työssäkäynnin mahdottomaksi. Omalla kohdallani siis työssäkäynti ei kannata näiden päätöksien jälkeen, varsinkin, kun evätään vielä osaaikainen päiväraha katsomalla kahden kuukauden tuloja jällkikäteen, eli mielivaltainen päätös sekin. Miksi marraskuussa tuojotetaan syyskuun palkkatuloa sekä lokakuun palkkatuloa? Oikeammin olisi pitänyt tuijottaa sitä lokakuun palkkatuloa. Noh, minulla on aikaa pohtia sitä, kuinka tämän ikävän taloudellisen tilanteeni nyt ratkon.

Olen selviytynyt pahemmastakin ja sitähän sinä pieniraukka ihminen et tiedä. Sinä et myöskään tiedä niiden ihmisten taustoja, joiden elämään kuitenkin pääset omien tunteidesi vallassa vaikuttamaan hankaloittamalla pienistä tuloista kärsivien ihmisten ...Olen niin vihainen, että sanatkin menevät sekaisin.

nukun yöni ja lasken tuloni ja menoni ja mietin uudelleen, mikä olisi omalle kohdalleni se kaikkein järkevin ratkaisu? Jäädäkö työttömäksi ja nauttia kaikki tuet täysimääräisinä ja hakea vieläpä siihen päälle toimeentulotukea sekä elää vapaasti ilman velvollisuuksia vaiko jotakin muuta?

Kiusa se sinulla päätöksentekijä on pienikin, mutta seuraukset on valtavat niin omalle kohdalleni kuin yhteiskunnallekin taloudellisesti, ja et kykene näkemään sitä. Olet siis kallis työntekijä, joka teet päätöksiä yhteiskunnan edun vastaisesti aiheuttamalla lisää ja suurempia kustannuksia omilla päätöksilläsi. Toivon, että sinun työsi olisi oikeasti mukavaa, nauttisit päivästä toiseen istua koneen äärellä ja voisit elää ilman niskahartiakipuja ja sormivaivoja etkä koskaan tarvitsisi itse mitään palveluja yhteiskunnalta ja elämäntilanteesi säilyisi muuttumattomana koko elämäsi.

Kumpi olikaan kannattavampaa pidemmällä tahtäimellä? Tukea työllisyyttä, jolla on ihmisen hyvinvointia lisäävä vaikutus vai onko teillä siellä asiakkaat ja työt loppumassa, että pitää kalastella ihmisiä takaisin työttmyysetuudelle ja muille tuille? Sitä en usko, mutten voi kyllä uskoa sitäkään, ettei kyetä tukemaan työssäkäyntiä. Tekisin itsekin kokopäiväistä työaikaa, mutta valitettavasti omat voimavarani eivät anna vielä myöden siihen. Lapseni ei myöskään jaksaisi poissa-olevaa vanhempaa ja he jäisivät melkoisen heitteille. Joten , mitä teen?

Tukehdun kotona vaiko jatkan ja kärsin taloudellisesti vielä vähän enemmän kuin työttämänä ollessani? Pelkkä tyntekemisen ilo ei ole itselleni niin suurta, että voisin käydä työssä ilmaiseksi, tai pienellä korvauksella, jota palkaksi kutsutaan. Minulla ei ole mitään muuta sellaista tarvetta, että minun olisi pakko käydä työssä, ei yhtään mitään.

Plussaa tietysti on, kun päässee poistumaan kodista muutaman kerran viikossa tekemään työtä, josta pitää ja siitä saa ihan oikeaa palkkaa. Mutta, jos koko elämänhyvinvointi kärsii, kuten nyt on käymässä parin sadan euron vuoksi, niin minulla ei ole varaa taloudellisesti tiputtaa omia käytössä olevia "tuloja" sitä kahtasataa euroa ja en siis kykene paikkaamaan tätä asumistuen menetystä omalla työlläni, koska minulla ei ole tärvittavia voimavaroja siihen ja terapian yksi tavoite olikin, että kykenen jossakin vaiheessa kokopäiväiseen työhön, vaan kyllähän tämä nyt siltä nayttää, ettei yhteiskunnalta tule minkäänlaista tukea yhtään mihinkään.

Siihen asti, kunnes keksin, mitä teen tuolle vajaalle viidellekympille, taidan tehdä nettivideoita siitä, kuinka perse pyyhitään rahalla. Olisiko se kovin kova hitti?