Hyviä asioita...

Arki on mieleistä

  • Nukun ensimmäistä kertaa elämässäni hyvin--->melatoniini oikeiden yrttien kera on sitä nannaa, mitä kehoni kaipaa---->jaksan aamuisin herätä, en tarvitse päiväunia, normaali määrä unta riittää siis ja olen virkeämpi kuin vuosiin
  • Työ---->Elämänkokemus tuo lisää otetta omaan työotteeseen, saan kaivattua vaihtelua arkeen ja palkka juoksee. Työssä on juuri niitä elementtejä, joista olen haaveillut eli unelmatyö tällä hetkellä. Uuden opettelu tuo myös sopivasti haastetta itse työn lisäksi
  • Lapset--->Tällä hetkellä jokaisella on elämä jokseenkin tasapainossa, minulla on tilaa ja aikaa keskittyä heidän lisäksi myös omaan elämääni ensimmäistä kertaa koko äidiksi tuloni jälkeen
  • oma elämä----->haen ja opettelen käsitettä oma elämä---->mitä se minun kohdalla tarkoittaa kodin lisäksi---->harrastan paljon kotosalla kaikenlaista sellaista, mitä olen aina halunnut kokeilla, yrittää jne. kaiken vanhan uudelleenelvytetyn lisäksi eli kirjat, käsityöt, kohta puoliin ehkäpä ulkoilu
  • Voin kaikenkaikkiaan hyvin, ja hyvä olo lisääntyy vähän kerrallaan ja näen asioita toisin kuin ennen. Opettelen monia hyvinvoinnin perusjuttuja..
  • Koen vihdoin ja viimein elämäni olevan hallinnassani, exä tai kukaan muukaan ei pompota minua ja elämääni heidän tahtojensa mukaisesti.
  • Talous on kohdillaan tällä hetkellä ja voin alkaa suunnittelemaan elämääni myös pidemmällä aikavälillä, kiitos tästä vakituisen työni.
  • tunnistan aiempaa paremmin oman jaksamiseni ja oman sietokykyni rajat ja osaan pitää puoleni paremmin ja mennä lepäämään, silloin kun pitää ja on mahdollista.

vVirkeä mieli ja keho eli ruokavalio ja lisäravinteet muistettuna aamuisin auttavat myös ja jotenkin minusta tuntuu, kuin olisin palannut ajassa taaksepäin tunteiden ja toiminnan suhteen eli en anna masennukselle tilaa omassa elämässä. Sivuutan ja ohitan ja yritän toimia kaikesta huolimatta. Tosin moni aiemmin elämääni vaikeuttanut asia on poistunut.

Tänään olen puuhastellut siivousten parissa. Pyykinpesua on aina matkan jälkeen ja syksykin aiheuttaa omat toimensa ulkotiloissa ja olen laittanut kukkia pois, sekä joitakin vain kesällä olevia ulkokalusteita talvisäilöön. Mielessäni suunnittelen pientä ulkovalaistusta pimeiden syksy,-ja talvi-iltojen iloksi, samoin jos sisustaisin jollainlailla talviseen asuun kotimme ulkotilat?

Tänään siis teen omassa tahdissa kotihommia, lepaan kun siltä tuntuu ja elän ilman aikataulua tai kiirettä. Ja olen armollinen itselleni, jos en saa kaikkea tänään, niin huomennakin ehtii tai sitten joku päivä. Ei ole mihinkään kiirus tai pakkoa saada valmiiksi jotain. Olen oppinut ainakin sen, ettei ne työt tekemällä lopu, vähempikin tosiaan riittää ja myös seuraavana päivänä voi jatkaa.

Tällä hetkellä elän prednisolonin ja vitamiinien turvin sekä ruokavalioni on viljaton, suurimmaksi osaksi maidoton ja sokeriton sekä täysin lisä,-säilöntäaineeton. Olen joutunut huomaamaan, kuinka tärkeää on huolehtia ja tehdä kaikkensa sen eteen, että voisi voida edes hieman paremmin ja jaksaa paremmin. Tärkeä rooli omassa voinnissa on nyt tuo kortisoni, jonka puutteen kyllä huomaan näköjään nopeasti voinnin heikkenemisenä ja kipujen ilmaantumisena. Joten aamiainen on minun kohdalla pienessä muodossa.

Yritin tuossa pidemmän aikaa syödä kuten muutkin, useaan kertaan päivässä ja nyt olen todennut parhaimmaksi omanlaiseni rytmin aterioille. Syön siis yleensä aamiaisen, lounaan, välipalan ja päivällisen yhdellä kertaa silloin kun nälkä kurnii vatsassa ja kuuntelen kehoani eli syön vasta silloin, kun oikeasti on nälkä. Näin olen koko elämäni syönyt ja se sopii minulle. Yritin toista ja mitä minulle kävikään? Lihoin aivan liikaa ja nyt niiden kilojen pois saaminen onkin hieman vaikeampi juttu. Suositukset on suosituksia ja nyt olen kokeillut pitkän aikaa ja todennut, ettei minulle sovi suositusten mukainen syömätapa ollenkaan. Minulle riittää kaksi kertaa päivässä aterioiminen sekä ne paastopäivät sillointällöin eli kun kuuntelen kehoani ja luotan siihen, voin paremmin ja ennenkaikkea jaksan paremmin. Ja itselleni ei ole ihan sama, mitä suuhuni laitan. Siinäkin kehon kuuntelu on hyvin tärkeässä ja oikeastaan automaattisessa osassa ja sen olen myös oppinut oikeastaan jo lapsena.

Nyt voin olla myös iloinen itsestäni ja omasta pienestä saavutuksestani tälle päivälle. Pitkäaikainen kammoni yksin liikkumiseen on nyt ylitetty ja kävin ulkoilemassa ihan yksinäni. Hieman pelotti lähteä, koska päivä alkoi jo olla hämärään päin ja metsään ajattelin suunnata kulkuni. Osa itseäni myös on tullut takaisin, ja siihen liittyi myös tämä metsäinen ulkoiluni. Minun oli lähdettävä idean perässä metsään ja hakemaan sieltä tarpeita ulkotilan koristeluun. Keppejä, käpyjä, sammaloituneita oksia ja kiviä sekä pari mustikan varpua ja niillä sain aikaan hienon asetelman, jota kehtaa myös ikkunasta katsella. Eli hienoa on, että ylipäänsä saan ideoita, joita myös kykenen toteuttamaan. Tätä en ole tavannut itsessäni kunnolla sitten varhaisaikuisuuden, eli ennen lasten syntymää olen viimeksi toiminut samoin kuin tälle päivää.