Ihana syksyinen, lämmin ilma käydä metsässä kävelyllä. Jokainen askel epätasaisessa maastossa on itselleni ikäänkuin voitto, entiseen verrattuna. Ilman seuraa en tänäänkään metsään päässyt, vielä on ottamatta se yksi ja ensimmäinen askel omineni kohti täydellistä riippumattomuutta muista oman ulkoiluni kanssa.

Vuosia ulkoilin työ,-ja koulumatkojen puitteissa, sitten lasten kanssa ja sitten en enää ulkoillut. Ulkoileminen jäi, koska en ole kyennyt yksinäni lähtemään ulos, ilman ns. järkevää syytä poistua kodista, kuten akuutti tarve käydä kaupassa tai jossakin asioimassa tai läheisten luona kylässä.

Tavoite on siis selkeä, ottaa se ensimmäinen askel yksin kohti metsää ja käydä lenkillä siellä!

Tänään metsässä koin ahaa-elämyksiä omasta varhaisesta lapsuudestani, pieniä tuntemuksia sekä ymmärrystä omiin piirrosaiheisiini esimerkiksi. Tunsin jotakin semmoista, jota olin varmasti lapsena tuntenut kävellessäni metsässä, ihmettelyä, iloa, kauneutta. Aistit avoinna, koko maailma suurena ja avoimena siinä ympärillä, ilman pelkoa, ilman turvattomuuden kokemusta. Uskoisin saaneeni tänään yhden niistä arvokkaista korjaavista kokemuksista aikuisuudessa.

Tänään elin turvassa, koin turvaa ja luottamusta ja jotenkin kykenin ohittamaan menneen, joka on ollut hyvin vahvasti läsnä jokaisessa hetkessä aiheuttaen erityisesti pelkoa, ahdistusta sekä sietämätöntä kauhua monissa tilanteissa ja nuo tunteet olen pyrkinyt välttämään, välttäen kaikkia niitä mahdollisia tilanteita ja paikkoja, joissa olo on mennyt huonoksi. 

Tänään kuitenkin sain nauttia, olla kuin pikkutyttö taapertamassa metsän siimeksessä etsien uusia asioita, uusia polkuja, kokien ja nähden kaikkea uutta, pientä isoa jne. Olla vain juuri siinä hetkessä kiinni.

Laittaisin tähän kuvan, jos siis sellainen olisi. Metsäisestä ja ehkä ikivanhasta polusta keltaisten haapojen lehtien värittämässä ympäristössä.

Pitäisi opetella ottamaan kamera näille retkille mukaan, huomaan monin paikoin valokuvauksellisia yksityiskohtia luonnossa ja niitä olisi kyllä mukava saada mukaankin, joskus.

Sisimmässäni edelleen tunnen rauhaa, levollisuutta ja osaan nauttia hyvästä olosta. Se näkyy myös työssäni, saan palautteena sen, että minusta huokuu työn tekemisen mukavuus ja siitä nauttiminen. Ja tottahan se onkin, nautin työstäni ja koen uudenlaisen fiiliksen myös työstä.