Alan toipua, ja toipuminen tuntuu kovin hyvältä. Vihdoinkin elämässä alkaa olla jotakin järkeä entisen järjettömyyden sijaan.

Päätökseni kokeilla keskittyä pelkkiin positiivisiin asioihin elämässä antoi vauhtia niin paljon, että tässä nyt ollaan. Tiedän ja luotan jälleen elämään itseensä.

Aikanaan osa identiteettiäni perustui ammatilleni, siihen josta luovuin. Luopuessani siis työstäni, vaihtaessani alaa ja hypätessäni täysin tuntemattomaan aloittaessani kokonaan uuden elämän eron sattuessa samaan aikaan luovuin siis lähes kokonaan myös omasta siihenastisesta identiteetistäni kaikkineen. Nimeni vaihtui, osoite koki muutoksen ja aloitin henkilökohtaisen elämäni myöskin täysin tyhjästä.

Kaikenlaisia erilaisia vaihtoehtoja kokeilleena alan nyt tietää, mitä sittenkin haluan ja miten toteutan ihan perusjuttuja ihmisen elämässä. Tiedän nyt ehkpä millaista työtä sittenkin haluan tehdä, mihin omat rahkeeni riittävät. Haluan omaa jo kertaalleen rakannettua ja sittemmin kadotettua identiteettiäni takaisin ja todellakin, nyt muistan kuinka yksi pieni ja vähäpätöiseltä tuntuva asia, kuin ammatti ja ylpeys sen mukana oli osa minua. Ja todella, haluan sitä takaisin omaan elämääni. Mikään muu ei tunnu hyvältä, ja nyt tiedostan paremmin tätäkin puolta itsessäni.

Työ mitä jatkossa teen on kaikkein ominta minua, se on se mistä en pääse eroon en yli enkä ympäri. Olen nyt palannut samaan päätelmään niin monta kertaa, ja se on osa minua ja minunkin on hyväksyttävä asia ja lopetettava ne tekosyiden etsimiset alkuun. Ja olen kiitollinen.

On siis mentävä kauaksi ensin nähdäkseen lähelle pätee omallakin kohdallakin. Ja nyt olen kiitollinen saamistani vaihtoehdoista, että olen saanut ihan rauhassa kokeilla kaikenlaista ja näin saada tähän hetkeen varmistuksen siitä, mikä on se oikea vaihto-ehto minulle.

Keväällä kaikesta uupuneena jälleen aloin kaivata tiettyjä asioita elämääni ja ymmärsin, että jotakin on tehtävä jos meinaan kulkea kohti päämääriä ja nyt huomaan, kuinka asiat ovat järjestyneet niin, että kuljen kohti sitä, mikä tuntuu oikealta ja hyvältä.

Jokin aika sitten päätin myös tehdä enemmän niitä juttuja, lisätä asioita elämääni, jotka tuovat minulle hyvää oloa ja mieltä. Sekin kannatti, olen liian kauan jättänyt itseni kaiken ulkopuolelle, sivuuttanut omat tarpeeni, tunteeni, haluni jne. toisten ihmisten vuoksi. Muille sanoin aina kyllä, itselleni aina ei.

Työ itseni kanssa jatkuu, edelleen joudun kokeilemaan asioita, jotta tietäisin mikä on paras mahdollinen vaihtoehto. Kahdesta hyvästä on valittavana sitten se kaikkein paras. . .