Olen onnistunut ainakin hieman pitämään arjen ja oman rytmini tasaisena vuorotyöstä huolimatta. Myöhäiseen vuoroon mennessä en ajattele enää, että saisin nukkua aamulla pitkään, vaan pyrin heräämään samaan aikaan kuin yleensäkin. Otan nokoset kotona ennen työhön lähtöä mieluummin, jaksaakseni loppupäivän ja illan työssä.

Näin toimien liian aikaiset aamuvuorot eivät aiheuta säkenöivää stressiä mielelleni tai keholleni, kun siis rytmi pysyy jokseenkin samana riippumatta siitä, mikä vuoro tai vapaa on kyseessä.

Edellisten työpäivien aikana sain huomata, kuinka jaksan täyden työvuoron, parikin kunhan siis vapaat ovat perätysten ja työvuoroja ei ole montaa peräkkäin. Yhdellä ja kahdella vapaalla en palaudu ainakaan vielä, ja liian monta päivää putkeen työvuoroja koen myös uuvuttavana. Onneksi nykyinen tilanne on itselleni ihanteellinen ja saan aikaa palautumiseeni sekä ehdin sitten myös kotona tehdä tarvittavat asiat ilman mitään hätiköimistä tai ns. pakkoa ehtiä, ennenkuin taas on mentävä töihin.

Olen käsittämättömän onnekas saadessani juurikin tuon työn, ja sen puitteet tekemiselle on juuri sitä, mitä olen kaipaillutkin, sitä, mikä sopii minulle parhaiten. Omasta näkökulmastani työssä asiat toimivat ihan hyvin ja en ole vielä ainakaan kokenut tarvetta ihmettelyyn.

Perehtyminen jatkuu vielä pitkään ja toivon edelleenkin voivani ihan ajan kanssa ja rauhassa perehtyä uusiin asioihin, se on kuitenkin pidemmän päälle kaikkien etu.

On ihanaa huomata syksyn eteneminen. Yhtenä päivänä kuulin ja näin yläpuolellani kuinka kaakattaen sorsat tekivät muuttoaan kohti etelää. Tänä vuonna nämä linnut tulivat myöhään paikkakunnalle ja näköjään lähtevät varhain. Asumme alueella, jonka yli tuntuu lentävän milloin mikäkin parvi ja meteli yläpuolella onkin toisinaan melkoista.

Syksyn eteneminen näkyy myös iltaisin harmautena ja pimeytenä, edellisvuosien valo parvekkeella siirtyi keväällä yhden lapsen huoneeseen yövaloksi ja nyt pitäis jostain löytää korvaava tilalle. Pelkkien kynttilöiden varaan en voi valaistusta jättää, koska niissä on aina se oma vahtiminen kuitenkin. Parvekkeen sisustaminen syksyyn ja talveen on myös ajankohtaista, ja jos nyt vihdoinkin tänä vuonna minulla olisi sellaista energiaa, että myös parvekkeen jaksaisin laittaa talvisempaan asuunsa?  Olen jättänyt liian useana vuonna oman väsymiseni vuoksi senkin homman suosiolla väliin ja tänä syksynä olisi mukavaa saada jotakin aikaan parvekkeella?

Olen iloinen joka kerta, kun huomaan katsovani ikkunasta ulos. Näen pelkkää vihreyttä, ja nyt vuodenajan mukaisesti vihreyteen on tullut muitakin sävyjä, jotka muuttuvat nopeaan tahtiin ennen lehtien putoamista maahan. Ikkunoissa on ikäänkuin vaihtuva maalaus, tuoden sisällekin omaa tunnelmaansa. Jokainen kerta näky muistuttaa minua niistä asioita, joista olen kiitollinen tälläkin hetkellä. Lapset, miesystävä, työ, muu perhe sekä orastava oma elämä ja vapaa-aika muutamia mainitakseni. Opettelen vapauttamaan itseäni kaikista niistä kahleista, joissa vielä elän sidoksissa ja jotka vaikuttavat vaikeuttaen omaa olemistani, kuten nyt juurikin tuo viimeisin terapeutin huomio, että elän kotonani edelleen varpaillani, hissunkissun varoen aiheuttamasta minkäänlaista ääntä ja sen vuoksi assiat, joista muistelen nauttineeni ennenvanhaan, ovat muuttuneet rasitteiksi jne. Opettelen siis konkreettisesti toimimaan arjessani toisin, normaalisti.

Mitähän mukavaa, kivaa tai ihanaa tänään on tiedossa tai tapahtuu?

Eilen leivoin, ihan kuten ennenvanhaan silleen spontaanisti ja käyttäen hyödyksi sitä mitä kaapeista löytyy ja en kokenut enää asiaa pakkopullaksi tai vastenmieliseksi, jee. Leipominen tapahtui ikäänkuin siinä kaiken sivussa, yhdessä touhutessa keittiössä ja sain hieman kiinni siitä, mistä olin luopunut jossakin vaiheessa turhauttavana ja pahaa mieltä aiheuttavana asiana. Eilen kuitenkin läsnä oli ilo, yhdessä oleminen ja sellainen vapautunut hetki, niitä lisää kiitos.

Sain eilen myös siivottua, ja muistin jopa kastella kärsivälliset kukkaseni ja aloitin myös uusien villasukkien neulomisen ja ehdin jopa torkkua päiväunet. Loppukesällä tekemäni pienen pienet päätökset ja muutokset ovat ilmeisesti lisänneet omaa jaksamistani huimasti, samoin jokaaamuinen kasa vitamiineja ilmeisen oikeassa suhteessa tai oikeanlaatuisina ja olen myös kyennyt hyvin pysymään erityisruokavaliossani ja vatsani on myös alkanut voida hieman paremmin. Liikkuminen lisääntyi myös ja nyt painin itseni kanssa lähteäkseni ihan yksin ulos liikkumaan.