Mitähän mukavia asioita tänään on tiedossa?

Jotenkin olen ihmeissäni edelleen, kun asiat alkavat tapahtua oikein rytinällä järjestykseen.

Vielä muutama viikko sitten olin ihan varma, että vietän kotosalla tämän syksyn jne ja painiskelen talouden kanssa sekä ahdistun edelleen asioista, joille en mahda mitään. Ja nyt, syksyn talous on turvattu säännöllisellä toimeentulolla, en ole kotosalla koko aikaa, vaan pääsin töihin ja en todellakaan enää jaksa käyttää murehtimista mihinkään ylimääräiseen.

Tajusin, miten yksi pieni asia voikaan tuoda sitä iloa, mitä olen kaivannut ja mikä on puuttunut elämästäni pitkään. Ja nyt jälleen teen sitä työtä, mistä aikanaan yritin rimpuilla irti. Vaan eihän se pois lähde, ja tässä sitä mennään jälleen. Monia kokemuksia rikkaampana ja voisin ehkä jopa sanoa himpun verran viisaampanakin.

Tavoitteenani on nyt kerrata ja opiskella kotosalla hieman unohtuneita asioita ja muutoksia, mitä vuosikymmen on tuonut tullessaan, jospa jo tänään saisin opuksia avattua?

Tiedossa on siis vanhan kertaamista, uuden oppimista. Vuosikymmenessä on ehtinyt muuttua moni asia ja nähtäväksi siis jää, kuinka nopeasti pääsen kiinni muutoksiin?

Eilen koin iloa, onnea pitkiin aikoihin. Minulla on tällä hetkellä niin valtavasti asioita, joista voin olla iloinen, ja kokea niitä kaivattuja onnen hetkiä. En muista osanneeni edes kaivata näin suuremmoista tunnetta ja todella toivon tämän jatkuvan.

Työpaikan myötä moni asia elämässäni mahdollistuu ja iloitsen niistä jo hieman näin etukäteen, uskalsin kesällä ottaa sen ensimmäisen ja vaikean askeleen oikeaan suuntaan ja siitä on sitten asiat lähteneet uuteen vaiheeseen. Se, mitä juhannuksen aikoihin pohdin, kirjoitin ylös tavoitteina paperille on nyt totta, yksi asia johti toiseen ja minulla on tällä hetkellä tulossa elämääni juuri ne asiat, joista hatarasti kykenin haaveilemaan.

Syksy siis menee nopeasti, lasten syyslomalla olen itsekin vapaalla ja pääsemme tällä pienentyneellä kokoonpanolla reissuun, juuri sinnepäin, minne toivoinkin. Lasten kanssa emme ole vielä tehneet yhtään suurempaa reissua, jos ei vuoden takaista mökkiviikonloppua lasketa ja lomatkin on menneet pääsääntöisesti kotosalla.

Tiedossa on myös tuleva konsertti, johon olemme miehen kanssa menossa loppusyksystä. Odotan sitä kovin mielenkiinnolla ja ilmeisesti lippujen hankinta kesällä oli  minulle se ensimmäinen askel kohti pysyvämpää ja parempaa muutosta elämässäni.

Terapiassa tapahtuu myös positiivista, syy ja seuraus alkavat löytyä ja moni itselleni jo normaali asia näyttäytyy nyt minullekin ihan hassuna ja typeränä asiana, en vain ole tiedotanut niiden johtuvan edellisestä elämästäni avioliitossa. Esimerkiksi olen inhonnut, kokenut suoranaista etomista joutuessani kahvinkeittoon ja olen sen homman jättänyt jollekin muulle, mikäli mahdollista ja en aiemmin siis ymmärtänyt mistä inhoni juontaa juurensa, samoin kuin muihinkin arjen askareisiin, sellaisiin joista syntyy erilaisia ääniä. Edellisessä elämässäni siis tällaiset tilanteet olivat päivittäin laukaisemassa exän hulluuskohtaukset ja opin toimimaan kotiaskareissa äänettömästi ja sekö se vasta on kuluttavaa, varoa jokaista liikettä, ettei tule mitään ääntä. Siis äärimmillleen viety lihasten, raajojen hallinta, samallla jännittäen peläten, ettei tule ääniä, jotka taas tietävät riitaa, pahimmillaan selkäsaunaa ja kostoa ja lievimmilläänkin nöyryytystä ja syyllistystä siitä, etten osaa mitään asiaa oikein jne. Opettelen kolistelemaan ja pitämään ääntä, kuten normisti kotitöistä kuuluu kuulua, ja eilen oli jo kovin vapauttavaa liikkua rennommin omassa keittiössä. Se samalla vapautti minua kehollisesti ja koin olevani jollain vapaa. Illalla sitten huomasin uudenlaista vapautumista myös ihan omassa olemisessa ja itseni ilmaisussa asti.