Mitähän ihanaa tänään on tiedossa, tapahtuu? Mitä mukavaa ja kivaa?

Hetken ehdin kirjoittaa ennen työhön lähtöä, aamun aatoksia. Niitä ei tosin tähän hetkeen ole, odotan innolla uuden päivän kulkua, tunnit työssä menee nopeasti ja se on aina hyvä merkki.

Itselleni on tiedossa paljon uutta ja paljon myöskin vanhan kertausta, työ sinällään on onneksi tuttua ja uskoisin nopeasti pääseväni kiinni rytmiin ja oikeaan aikatauluun. Siitä on tosiaan jo vuosikymmen, kun olen viimeksi juuri näitä työtehtäviä tehnyt ja paljon on muistettavaa. Onneksi tällä kertaa osasin pyytää reilusti kunnon perehdytystä ja asia kerrallaan, joten minun hitaampi aivotoiminta kykenee vastaanottamaan myös uuden tiedon.

Olen kiitollinen tällä hetkellä, elämäni kääntyy hyvään suuntaan nyt nopeasti, asiat alkoivat tapahtua vauhdilla ja onneksi ikäänkuin sattumalta tein tiettyjä asioita jo aiemmin loppusyksystä, koska nyt tosiaan olisi tullut kiire. Valmistauduin ikäänkuin huomaamattani ja tein oikeita asioita oikeaan aikaan.

Kehoni palautumiseen olen saanut kiinnittää ihan erityistä huomiota, samoin itseni ylirasittumiseen. Pitkät vapaat takaavat nyt minulle aikaa palautumiseen ja eihän sitä koskaan tosiaan tiedä, vaikka eräänä päivänä jaksaisin tehdä myös täyttä työaikaa?

Kotona on myös pitkään ollut tasaisen normaalia arkea, olen jotenkin oppinut rajaamaan ja sulkemaan tiettyjä asioita pois omasta elämästäni, liittyen vaikkapa lapsiin. Moni asia on tosiaan isänsä hoidettava lasten kohdalla ja en paikkaa isän vastuuttomuutta. Riittää, kun hoidan oman puolikkaani vanhempana, äitinä.