Mitähän ihanaa tänään olisi tiedossa? Ainakin vapaapäivä, oikeastaan monta vapaata. Mietin, jaksaisinko siivoillla tänään? Ainakin polvipituisia villasukkia jatkan, onkin ollut hauskaa niitä tehdä jämälangoista ja kerta kukaan lapsistani ei tarvitse sellaisia, teen ne itselleni käyttöön. Värikkyys on tosin itselleni vierasta, mutta kaikkea voi kokeilla, tulos on tähän asti ihan omaankin silmään ihan katseenkestävää, vaikkakin värikästä. Polvipituisten villasukkien avulla pääsen jatkamaan itselleni niin mukavaa ohuiden legginsien käyttöä hieman pidemmälle syksyyn. 

Olen nyt opetellut uudenlaista työtä muutaman viikon ja jo nyt voin sanoa pitäväni työstäni. Uusi työni on kuin minulle tehty, kaikki osaset on kohdallaan ja opettelen uusi asia kerrallaan kaikenlaista uutta.

Vapaata on sopivasti, ehdin palautua hyvin ja pää pysyy kasassa runsaiden vapaiden ansiosta eli juuri kuten toivoinkin. 

Olen todella iloinen tästä, miten asiat ovat lähteneet parempaan päin ja yksi murhe toisensa perään on kääntynyt positiiviseksi. Huomaan myös itse, kun jokin alkaa nousta pintaan ja koen ahdistusta. Osaan pysäyttää itsessäni alkavan kierteen melkoisen hyvin ja muistan hengittää, jolloin lihasten kireytyminen ja jännitys eivät pääse valloilleen aiheuttaen ikävää kierrettä, jonka katkomiseen sitten menee taas uusi tovi.

Yhtenä työvuoroa edeltävänä iltana huomasin kuinka aloin jännittämään ja ahdistumaan seuraavan päivän asioita ja ihmisiä. Jotenkin onnistuin hälventämään nuo tunteet pois ilman suurempaa ongelmaa. Aikaisemmin olisin samassa olossa voinut pahoin ja tullut kiukkuiseksi ja kärttyisäksi ja ahdistus olisi päässyt valloilleen. Nyt niin ei käynyt.

Työssäni joudun kohtaamaan erilaisia ihmisiä, heillä jokaisella on erilaiset tilanteet elämässään ja valitettavasti näen jo nyt, muutaman viikon jälkeen, kuinka ovat kaikkensa antaneet työlleen ja ovat kovin väsyneitä elämäänsä. Osaan nyt tunnistaa muissa samat asiat, mitä en itsessäni aikoinani tunnistanut, asiat jotka vain sivuutin ja pahimmillaan jopa kielsin häpeän ja lisänöyryytyksen pelossa. Tunnistaminen helpottaa omaa oloani, ymmärrystäni siitä, etteivät ihmiset sitten väsyneinä ja uupuneina ole kaikkein mukavinta seuraa ja työyhteisö on hajonnut ikävällä tavalla jo aikapäiviä sitten. Koen, että yhteisössä on ikäänkuin pommi räjähtänyt aikapäiviä sitten ja rauniot savuavat edelleen. Jälleenrakennukseen ei tunnu olevan kellään voimia.

Kaikesta huolimatta ja tietäen minne olen pääni pistämässä, lähdin tuohon kyseiseen työhön ja vielä olen tyytyväinen päätökseeni. Toivon saman tyytyväisyyden myös jatkuvan vuosia.

Palaanpa tähän hetkeen, tähän aamuun. ... Edelleen, mitähän oikein hyvää tänään on tiedossa?

Elämäni yhdestä suuresta käännekohdasta on tänä syksynä kulunut aikaa jo 15 vuotta, se on pitkä aika elää ikäänkuin sivussa, sumussa omasta elämästä. Nämä vuodet olivat suurien päätösten, mullistusten ja kovin synkän pimeyden vuosia kaikessa kohtuuttomuudessaan ja nyt on vihdoinkin hieman valoisampaa edessä. Kiitos.

Kaikkein pimeintä on todellakin juuri ennen valoa. Sain sen itse kokea hyvin syvästi ja nyt tuo hirmuisen synkkä aika tuntuu menevän ohi. Elämä jatkuu, uudella ymmärryksellä höystettynä.