Miten on vielä tänäkin mahdollista, että lapset joiden perheessä on jotakin tautia, kaverit pääsevät heille sisälle leikkimään? Itse en ole koskaan päästänyt lasten kavereita kotiimme, jos joku perheenjäsen on ollut sairaana.

Erityisesti nyt, tänä hirveänä aikana on päässyt näköjään perusasiatkin unohtumaan, vai onko niin ettei vanhemmilla ole enää auktoriteettia, eikö vanhemmat kykene kieltämään lapsiltaan asioita edes maalaisjärjen avustamana?

Näin meille on siis käynyt, että oma mukula on päässyt leikkimään perheeseen, jossa on sairastettu jotakin flunssan kaltaista sairautta ja nyt tuo omakin lapsi on sairaana isänsä luona. Yleensä meillä lapset osaavat itsekin sanoa, kuka on mahdollisesti ollut sairaana kaveeraamassa tai kuka on kipeänä ollut koulussa.

No, nyt pitää isän huolehtia lapsi koronatestiin, ennenkuin pääsee takaisin kouluun ja kodinvaihto siirtyy myös todennäköisesti siihen, kunnes on käynyt. Tässä on isällä jälleen oiva tilaisuus alkaa vedättämäään ja siirtämään tätä kodinvaihdon ajankohtaa olemalla viemättä lasta koronatestiin.

Isän kyky huolehtia tällaisista asioista on olematon, hän ei yksinkertaisesti kykene eikä ilmeisesti osaa huolehtia lasten terveydentilasta ja onkin ollut lasten onni, että ovat melkoisen terveinä olleet edelleiset vuodet ja mitään sen suurempaa ei ole ollut, ellei nyt osan lasten ylipainoa ja niistä johtuvia ongelmia lasketa tähän lukuun. Lapsilla kun on tunnesyömistä ahdistukseen ja suruun ihan samoin kuin isällään on pakonomainen tarve mussuttaa herkkuja parin tunnin välein.

Jokin on pielessä kuitenkin, kun esimerkiksi lapsilla haavat eivät parane ja menee kirjaimellisesti kuukausia, että umpeutuvat ja siinä välissä on tietysti pitänyt hoitaa alkavia kuolioita haavassa terkkulassa järein ainein ja sidoksin.

No, joskus mietin, millainen osuus lasten isällä on näidenkin haavojen ja tapaturmien syntyyn, kun aina sattuu ja tapahtuu jotakin suurempaa juuri isän kanssa kahden ollessa. Ja kun tiedän, millainen isä todellisuudessa on ja mihin hän kykenee halutessaan saavuttaa jonkin oman sairaan tavoitteensa, niin tämmöinen flunssa jää helposti hoitamatta ja huolehtimatta.

Jään siis odottelemaan, milloin vuodenisä hoitaa lapsensa testiin ja milloin sitten ilmoittaa myös minulle tuloksista. Vanhan kaavan mukaisestihan tämä ei muista ilmoittaa ja kieltää lasta kertomasta minulle tai sitten isä ei kerro edes lapselle tuloksista. Kaikki tämmöinen ylimääräinen, vaikkakin ihan normaali elämään liittyvä saa suuret mittasuhteet ja isot ongelmat aikaiseksi, vain koska isänsä on täysi lapsi itsekin, käyttäytyy hyvin epäaikuismaisesti jokaisessa tilanteessa ja tämmöiset arjesta poikkeavat tilanteet vieläpä korostavat sitä ikävää käytöstä.

No, palaan omaan elämääni...

Tänään ajattelen myös samoin, kuin eilenkin kysymällä jälleen, että mitäköhän mukavaa tänään on tiedossa?

Illalla sain osan siivouksista jo tehtyä, joten tälle päivälle ei jäänyt kuin vessat ja lattian pesut ja koneellinen pyykkiä. Pitäisi siis jaksaa hoitaa nuo alta poies ja jäädä odottamaan ikävää juhlaa viikonlopulle. Sekin vielä ja seuraavat isot juhlat jo heti seuraavalla viikolla sitten, ellei nyt sitten lapsissa ole sitä koronaa?