Suuret juhlat on taas juhlittu, lähtiessäni laskin niitä pakollisia kertoja, jolloin vielä olisi tuolla porukalla kyettävä olemaan samoissa tiloissa ja onneksi niitä ei ole kovin montaa jäljellä. Selvisin, vaikka taas menee useampi hetki normaaliin paluuseen oman kehon ja mielen kanssa. Pahinta onkin nyt, kun tiedän paljon sellaista mitä minun ei olisi saanut tietää ja en enää kykene edes päin katsomaan sairaita ihmisiä, jotka esittävät muuta, kuin ovat. Oksettavaa ja niin teennäistä. Kuulin, kuinka esimerkiksi turpiin vetämisen uhalla lapsiani pakotettiin käymään kyläilemässä isovanhemmillaan ja kaikkea muuta semmoista, mikä nyt ei kuulu oikeasti normaalin ihmisen käytökseen. Säälin lapsiani, koska ovat joutuneet kärsimään tämmöisistä ihmisistä ja he ovat yksi syy ympäristön myrkyttämiseen teoillaan ja sanoillaan.

Normaalista on tekemällä tehty epänormaalia ja epänormaalista on tehty normaalia siellä suunnilla, olin itsekin aivopestynä monissa asioissa ja en saata kuin ihmetellä, kuinka sairaita toiset ihmiset voivatkaan olla ja miksi? Osan vastausta jo tiedänkin, perhesalaisuudet joiden ilmituloa on vaiennettu kaikin mahdollisin keinoin.

Illalla huomasin koko kehoni olevan niin kireä. Osasyy selkäkivulle siis, samoin kuin hiipivä hulluksi tekevä päänsärkykin teki nukahtamisesta lähes mahdotonta. Pelko, joka saa kehon jännittymään jäi siis juhlista päälleni ja ei ole vieläkään poistunut. En kykene rentoutumaan varmaan taas pitkiin aikoihin ja vaikka mieleni kykenenkin hillitsemään, keholleni ja sen reaktioille en näköjään osaa tehdä mitään. No, edistystä tämäkin, kun nyt huomaan ylipäänsä kropan reaktiot. Aiemmin en ole kyennyt tunnistamaan, siitä yksinkertaisesta syystä, että s tämä ikävä on ollut niin normaalia ja en siis ole tiennyt muusta olotilasta.

Viimeiset pariviikkoa kun olen saanut olla niinsanotusti rauhassa, olen päässyt kokemaan uudenlaisen rennon olotilan ja nyt kaipaan tuota tunnetta ja oloa.

Muistan kysyä, tässä taas ; Mitähän mukavaa ja kivaa tämä päivä sisältää ?

Lapset ehtivät kouluihinsa, valitus ei ollut onneksi niin suurta kuin odotin. Itse heräsin jokseenkin hyvin nukkuneena, vaikka jumit onkin valtavat ja koskee kovin.

Tiedossa on jälleen omaa terapiaa, olen oppinut jo odottamaankin niitä hetkiä, vaikka kovin kipeää usein tekee. Viimeksi poistuessani sieltä, ymmärsin kuinka en osaa ollenkaan kertoa tai edes näyttää sitä, miltä minusta tuntuu milloinkin. En osaa tuoda esille edes omia ajatuksiani, jos niitä joskus on onkin. En osaa kertoa muille omista tarpeista, en sitä mitä milloinkin olisin vailla.

Olen tehnyt työtä itseni kanssa hävittäen kaapeista ylimääräistä kuormaa, siitä vähästä mitä on kertynyt eron jälkeen nyt tuntuu, että asioita on liikaa ja tottahan se onkin. Omasta kokemuksesta tiedän eron ja tyhjän kodin ja uudelleen perustamisen jälkeen, kuinka vähällä ihminen pärjää. Ennen sääntöni on ollut, että jos jotakin ei ole pariin vuoteen tarvinnut, on se jokin turha asia. Nyt osaan ihan surutta jo laittaa pois, jos ja kun tiedän jonkin asian jäävän kaapin kätköihin. Tyhjää tilaa on ja sitä ei ole kiirus täyttääkään millään roinalla.

Siivotessa muistin oman jo yli kaksikymmentä vuotta vanhan käsityöprojektin. Siellä se aloitettuna odottelee vieläkin sitä päivää, oikeastaan sitä joulua, kun sen saan esille kauniisti. Kyllä se sitten joku joulu on valmiina, toivottavasti. Aloitin työn jo ennen lasten syntymää ja sitten minulle ei enää annettu lupaa tehdä ns. omia juttujani edes lasten nukkuessa ja niinpä se on sitten jäänyt laatikon pohjille odottamaan sitä aikaa, kun on aikaa. Nythän sitä olisi, yllinkyllin ja motivaation herättely tekemiseen pitäisi löytää.

Olen jaksannut menneinä parina viikkona puuhastella keittiössäkin. Mietin jo, tekisinkö joskus jopa sämpylöitä. Ennen vanhaan tein kotona itse myös leivät, onnistuin tekemään ruisleipää ihan tuollaisessa perinteisessä sähköuunissa, ja hyvää oli. No, kunhan nyt opettelen käyttämään ensin gluteenittomia jauhoja jokapaikassa, ehkä sitten joskus alan taas tekemään itse leivätkin?

Tälle viikolle pitäisi muistaa viedä matot pesulaan. Kastella huonekasvit, siivota pihaa, asia josta en pidä ollenkaan, koska koen olevani näyteikkunassa naapureiden vuoksi. Tälle viikolle on myös lasten menoja, sekä saan hoitooni jälleen yhden lapsukaisen lemmikin.

Hyvää on myös se, että olemme pysyneet kiertävästä flunssasta terveinä, ja niin toivon jatkonkin menevän.