Eilen kirjoittelin pitkät pätkät ja oliko enää edes yllätys, että teksti katosi sulkiessani selaimen vahingossa. Niin tyypillistä itselleni.

Mitäkö kirjoitin? Hyviä asioita, joita sain ihan keksimällä keksiä ja muistella tämän kaiken shitin keskellä. Halu olisi kova pyrkiä parempaan, kuten aina. Mutta, siinä on aina se iso mutta, jolle ei vaan voi mitään, asiat vain tulevat päin naamaa, varoittamatta ja kovaa iskevät sellaisella voimalla, että heikompaa hirvittäisi.

Yritän nyt kuitenkin uudelleen, saada tähän väliin edes jotakin hyvää, kun aina kirjoitan vain ne synkät ja ikävät mielenpäälliset ulos...

 

Olen siis käynyt metsässä, keräsin mustikoita pakkaseen yhdessä sisarukseni ja muksun kanssa. Muutama desi on myös vadelmia, niitä ei ole koskaan vielä majaillut pakastimessa.

Maalasin teinin huoneeseen tuolin, ja sain huoneen muutenkin uudelleen kuosiin. Rakoset listojen alla on tukittu ja myrkytetty, ja sieltä ei enää möngertele mitään ainakaan elävänä huoneeseen.

Olen jälleen heitellyt roskiin käyttämätöntä tavaraa samalla siivotessani ja vielä on varaa luopua turhasta, mitä sitä vieläkään säilyttämään mitään sellaista, jota ei tarvitse, ja olen ottanut itselleni säännöksi vuoden, maksimissaan kaksi. Sen jälkeen asia on muuttunut sellaiseksi, ettei sitä tarvitse. Ja ei ole meillä ollut mitään turhaa säilytyksessä.

Keräsin ja keittelin punaista viinimarjamehua, valmista tuli muutama litra pakkaseen. Vielä sieltä tulisi ehkä yksi ämpärillinen? Parturoin pihan nurmikkoa, ja huomasin samalla inhoavani myös tuota pihanplänttiä, joka ei ole mieleeni ollenkaan.

Olen saanut parvekkeen kukkaset pidettyä hengissä, se on jo iso saavutus, samoin kuin muutkin kotini vihertävät. Kastelun puutteessa ovat kuolleet, tiesinhän sen jo ja olen yrittänyt säännöllisesti niihin laittaa vettä.

Kävin uimassa kesän aikana kaksi kertaa, samoin veneellä lähijärvellä. Pesin tasan kaksi mattoa...

Sain laitettua parin vuoden tauon jälkeen väriä päähäni, tosin semmoista peseytyvää laatua, ja vain koska tulossa on kahdet isommat juhlat, toisiin tarvitaan musta vaatetus ja toiset on sittten hieman iloisemmat kekkerit.

Oma makuusoppi alkaa olla mieleinen, tai ainakin sinnepäin sisustettu itsetehdyin ratkaisuin.

Olen kuunnellut monta hyvää äänikirjaa yksinäisillä viikoillani, touhuten samalla jotakin ihan pientä tai sitten olen vain huilannut.

Opettelin alkeita vuosi sitten saamani kameran käytössä, ja sain jo muutamia onnistuneita kuviakin.

Nyt pitäisi lähteä lainaeläinten kanssa ulos, heillä on lomaa luonani, ja minulle taas heistä on syy poistua kodistani.

Niin ja olen saanut hyvin pienellä ja tiukalla budjetilla suuret laskuni hoidettua, veteen tärväytyi jälleen 400e sekä tietysti vuokra ja auton vakuutukset. Viimeisen palkan säästin, jotta pärjään alkuun, ennen tukiviidakon käynnistymistä ja tietysti opin jo olemaan kaukaa viisas ja vesilaskuun olen saanut säästettyä taas kuukausittain tietyn summan.

Niin ja erehdyin hakemaan osa-aikaista työtä minimaalisen pienellä palkalla.

Jokaiseen edellä olevaan voisin kirjoittaa vielä sen mutta ja jatkaa sitten miten homma kääntyi tai päättyi negatiivisella tavalla tai oli seuraus negatiivinen tai jotenkin muuten joku asia pielessä. Eli, vaikka kuinka yritän niin vituiksihan se kääntyy ja voisin jälleen todeta, ettei mitään kannata edes yrittää, kun jo lähtöasetelmat on aina niin hankalat ihan kaikkeen. Omalla toiminnalla ei tunnu olevan merkitystä, paitsi, että monelta pettymykseltä olisin välttynyt, jos tietyt edelläkin luetelluista asioista olisin suosiolla jättänyt pois elämästäni.