Lapsille sattuu isän luona usein tapaturmia. Viimeisin vaati päivystyksessä käyntiä ja useita tikkejä tapaturmaiseen haavaan, jonka lapsi selitti kovin epämäärisesti ja jälleen en saattanut uskoa lapsen kertomusta sellaisenaan. Uskon itse, että isä on aiheuttanut sen omalla huolimattomuudella, ellei sentään tahallisesti.

Tapaturmiahan nyt sattuu aina, kyllä. Kun jotakin tekee, aina voi jotakin myös sattua ja kaikella järjellä tämän myös ymmärrän. Sitä en vain jälleen ymmärrä, miksi isä lähtee leikkimään tällä kertaa ammattilaista ja poistaa kotona itse lapsen tikit. Lapsen lähettämän kuvan perusteella haavaan olisi pitänyt ainakin laittaa teipit vielä joksikin aikaa sekä suojata se, koska näytti märkivän jostakin kohtaa ja haava-alue ympäristöineen punoitti pahemman kerran. Ohjeistin lasta viestillä, että pitäisi käydä näyttämässä oikealla hoitajalla haavaa, joka sen voisi arvioida, onko peräti antibiootin paikka tuossa kohtaa. Lapsi väitti vastaan.

Miten tuommoinen isäihminen saattaakaan toimia noin vastuuttomasti, leikkiä hoitajaa oman lapsen kohdalla? Itselläni ei ole mitään mahdollisuuksia toimia lapsen parhaaksi tälläkään kertaa. Lastensuojelu todennäköisesti kuittaa asian sillä, että on normaalia huolehtivan isän toimintaa ja asiassa ei ole mitään huolta riippumatta siitä, ettei isä ole minkään valtakunnan hoitaja, ei ole saanut koulutusta eikä ole missään nimessä kykenevä arvioimaan haavan tilaa, joka jo kuvan perusteellakin vaatii käyntiä oikean hoitajan pakeilla. Minun mahdollinen ls-ilmoitus tulkittaisiin vain kiusaksi isää kohtaan, koska olemme eronneet ja välimme eivät ole mitenkään rakentavat.

Pyysin lasta laittamaan uuden kuvan haavastaan ja katsotaan nyt sitten, miten käy, vienkö lapsen itse, olkoon kuinka isäviikko tahansa, koska minuahan sitten syytettäisiin heitteillejätöstä jne, jos en toimi kuten normaalisti vanhemmat toimi. Tässäkin on vaan se ongelma, kun lapsen isäviikkojen aikaiset tapaamiset ovat käytännössä mahdottomia ja hankalat toteuttaa, koska isä syyttää minua lasten kidnappaamisesta ellen yritä sopia isojenkin lasten tapaamisia suoraan isän kanssa ja sehän ei yleensäkään ole toimiva tapa meidän välillä valitettavasti. Jos sanoisin isälle suoraan vieväni lapsen hoitajalle, isä kieltäisi minua tapaamasta lasta ja estäisi tapaamisemme. En tosin tiedä nyt sitäkään, missä he ovat fyysisesti, ovatko edes paikkakunnalla vaiko toisella?

Olen toisinaan miettinyt sitä, millä tavoin ja miksi isänsä myös kiduttaa lapsiaan eri tavoin? Itse en  pysty mitään todistamaan, ja lapset jostain syystä suojelevat edelleen isäänsä ja siis valehtelevat myös minulle ja kertovat mitä kertovat. Isänsä toiminta ei ole muuttunut mihinkään eromme jälkeen, ja on pienoinen ihme siis, että lapset ovat delleen ylipäänsä hengissä hänen käsittelyjensä jälkeen. Tillanne pahenee jälleen, ellen nyt puutu jotenkin asiaan senkin tiedän ihan kokemuksesta, vuosikymmenien kokemuksesta. 

Mietin sitäkin vaihtoehtoa, olisiko isä saanut ohjeet poistaa tikit itse näin korona-aikana? Periatteessahan se olisi mahdollista, jos kerta hampaiden paikkauskin on ohjeistettu tekemään itse kotona apteekista saatavien aineiden avulla.

Ainoa, mikä tässä onkin ongelma, kun haava näyttää parantuneen todella huonosti ja siitä pursuaa vieläkin märkää, vaikka tapaturma on käynyt jo kesäkuun puolella.

Onnekseni pääsen terapiaan purkamaan tätäkin ikävää huolenaihettani. Olen itse ihan karvan päässä luovuttamisesta, meillä on aikuisina ja lasten vanhempina täysin erilaiset näkemykset yhteisten lastemme hyvinvoinnista ja sitähän se isä haluaakin, että minä luovun vanhemmuudestani ja lapset jäisivät kokonaan hänen vastuuttomalle vastuulleen. Sitten hänellä olisi täysi rauha käsitellä lapsiaan miten mielii ja pahoinpidellä heitä mielensä mukaisesti ja mieli on sairas, valitettavasti. Isä osaa taitavasti pitää kuitenkin esittää vuoden isää, ja on osannut manipuloida lapsia saadakseen pitää heidät itsellään. Olen parhaani yrittänyt lasten parhaan ja edun eteen ja yhteiskunnan näkemys puoltaa valitettavasti lapsten henkistä pahoinpitelyä sekä fyysistä kiusantekoa pitäen kaikkea sitä normaalina tapana vanhemman toimia.

Lapsetkin pitävät monia epänormaaleja asioita normaalina. He puolustavat kiivaasti näitä epänormaaliuksia, koska heille se kaikki on jokapäiväistä ja toivottavaa siellä isän luona. Minusta on tehty se paha ihminen, joka estää heitä toteuttamasta näitä epänormaaleja asioita minun kodissa, ja vaadin normaalia. Kaikessa.

Arjessani käyn jatkuvasti läpi hienoista kissanhännävetoa siitä, mihin raja laitetaan, missä menee se raja lasten hyvinvoinnin kanssa ja pahoinvointi, missä menee siinäkin kynnyksen ylittävä raja, johon pitää jo puuttua. Esimerkiksi viiltely ei ole syy huoleen, sanoo tämän kunnan lastensuojelu, varsinkin kun lapsi itse kertoo sen olleen vain kokeilun halua ja kuitenkin samaan aikaan itse olen ollut huolissani lapsen voinnista. Mutta, kun isä sanoo, ettei ole ongelmaa, lapsella ei ole mitään ongelmaa niin silloin lapsi jää yksin asioidensa kanssa ja saa viestiä siitä, ettei hänen huolensa ole tärkeitä, kun oma isä kuittaa ne alta pois ilmoittamalla, ettei ole mitään hätää.

Minun huoleni ovat myös isän mielestä turhia ja hän taitavalla esiintymisellä saa uskoteltua ihmisille, että minä keksin ongelmia lapsille ja tähänkin asti isää on uskottu, kukaan ei suostu ymmärtämään sitä, että isä ei kykene näkemään ja tunnistamaan ongelmia, joissa hän on itse myös osasyynä, koska isälle ne asiat ovatkin normaaleja.

Tälläkin kertaa tämän tikkiepisodin kanssa minulla ei ole vaihtoehtoa, kuin odottaa lapsen tulevan meille äitiviikolle ja alkaa sitten hoitamaan haavaa, ja kun vien lapsen sitten hoitajalle näytille, minut syyllistetään siitä, miksi en tuonut aiemmin jne. Ja syyksihän ei kelpaa sitten  se, että lapsi on isäviikolla. Ja hehän eivät ymmärrä, ettei isä kykene huolehtimaan lapsistaan ja hehän vain ihmettelevät sitä ja tätä sitten.

En voi kuin todeta, että sairasta jälleen, niin sairasta ja ai, miten tämä isäihminen nauttiikaan jälleen vallan ja hallinnan tunteestaan, kaikkivoipaisuus sai jälleen positiivisen vahvistuksen ja sehän tietää lisää lapsille näitä ikäviä tekoja, kun ei jäänyt kiinni tälläkään kertaa.