Kuinka päästä eroon kaikesta ikävästä elämässä, sellaisesta jolle ei itse periaatteessa mahda yhtään mitään?

Itselleni en tässä mielenlaadussa edes jaksa "tehdä " mitään, moni asia on vielä niin rikki ja kesken, odottaen haavojen umpeutumista. Ikäänkuin kellun elämässä, virta vie, jos on viedäkseen. En jaksa uida, tai oikeammin räpiköidä.

Omat voimavarani on loppuunkäytetyt ja kun elimistössä akku on rikki, se on sitä ja en palaudu, en lepää, en lataudu, vaikka kuinka tekisin, kokeilisin kaikenlaista. Mitään uutta on turha edes yrittää, mielenkiintoni tai kärsivällisyyteni ei riitä alkua pidemmälle ja sekin turhauttaa.

On kokeiltu, on yritetty kaikenlaista hyvin laihoin lopputuloksin, seurauksena on aina vaan suuren suuri pettymys ja homman jättäminen kesken ensimmäiseen ongelmaan ja vastoinkäymiseen. Oma sisukkuus ei enää riitä, luovutan ja annan olla. Kun ei vaan jaksa, aina sitä samaa vastoinkäymistä joka asiassa.

Olen opetellut ohjeiden mukaisesti olemaan välittämättä, ihan kirjaimellisestikin. lapset kertovat ongelmaa, joka on sen toisen vanhemman aikaansaannosta, tai muutoin hänen vastuullaan ja osaan jo aika hyvin kertoa lapsille, ettei ole minun ongelmani, ei ole minun asiani paikata toisen vanhemmuutta, ja osaan jo aika hyvin myös siirtää tietyt asiat isänsä hoidettaviksi, ne mitkä lakisääteisesti tälle kuuluukin. Osaan myös olla välittämättä, mikäli asiat eivät hoidu, ei ole minun ongelmani ollenkaan ja ei ole minun tehtäväni huolehtia, että isä huolehtii omista velvollisuuksistaan.

Jos lapset nyt kärsisivät ylenmäärin, he voisivat sitten itse huolehtia niistä asioista, jotka jäävät tai sitten heillä on tätä nykyä vastuu, jos jokin on kovin paljon pielessä, heidän on itse osattava hakea apua itselleen. Minun on turha yrittää heitä auttaa, virallisesti heillä on loistavat oltavat.

Kaikesta ikävästä, jolle en mahda mitään? Oliko tuo kenties tilaus jälleen yhdelle asialle, joka vain tuli elämään, varoittamatta ja aiheutti jälleen suunnattoman fyysien työtaakan kodissani. äh, en jaksa edes ajatella, on taas tehtävä se minkä voin, riippumatta omasta väsymyksestä tai muusta.

Hitto, voisinko "tilata" vaihteeksi jotain hyvääkin? No, yhtä hyvää kohden meidän perheessä se kymmenen huonoa asiaa, päinvastoin siis kuin yleensä. En itseasiassa osaa edes kuvitella elämääni mitään hyvää, kun aina on jokin ikävä episodi menossa, ilman että olisin itse voinut asioiden kulkuun.

Jostain olen lukenut, miten hyvät asiat saapuvat ikäviin asioihin verhottuna, juuri nyt toivon tuon pitävän edes vähän paikkaansa, montaa hyvää asiaa en taas millään mielikuvituksella pysty loihtimaan tästäkään tilanteesta.

Tuossa muutama päivä sitten kävin metsässä, poimimassa käsin mustikoita. Muutama tunti siinä vierähtikin yhdessä teinin ja sisarukseni kanssa. Siitä on vuosia aikaa, kun olen viimeksi kerännyt mustikoita ja selkäparka huusi kipuaan siinä kumarrellessani, vaan en antanut periksi, en ennenkuin en päässyt enää kumarasta asennosta ylös suoristumaan. Selkää onkin ihan kiitettävästi särkenyt tuon jälkeen, ja erityisesti kumartuminen aiheuttaa viiltävän kivun, jota yritän parhaani mukaan vältellä.

Pakkaseen sain muutamia litroja ja toivoisin jaksavani kerätä myös puolukoita, talven mehuiksi. Saa nähdä tuleeko sinne enää mentyä, ellen sitten keksi jotakin pystyasennosta käsin tapaa kerätä marjoja. Retkituolikin saattaisi hieman helpottaa? keruuta, en tiedä.

Ikävät tapahtumat, oma kroppa aiheuttavat väkisinkin mielen mataloitumista, kun koskaan mikään asia ei toimi, ei mene tai suju suunnitelmien mukaan, ja olenkin todennut jo vuosia sitten, ettei kannata mitään alkaa suunnittelemaan, ei tekemään kun kaikki menee päin mäntyä kuitenkin ja vieläpä niin, ettei itsellä ole osaa eikä arpaa niihin tapahtumiiin.

Voisin joskus onnistuakin, ellei ympäristö aiheuttaisi kaikenlaista ylimääräistä huolta ja säätöä milloin mitenkin. Minun pitäisi olla vähintäänkin jokin ennustaja, jotta tietäisin etukäteen mitä kulloinkin on tiedossa ja osaisin ehkä välttää ja toimia jotenkin toisin jo ennakolta, ettei ikäviä yllätyksiä pääsisi tapahtumaan.

Pitäisikö opetella ihan varmuuden vuoksi jo alkaa toimia toisin erilaisissa arjen tilanteissa? Mitään en menetä kuitenkaan, vituiksihan menee, jos on mennäkseen jokatapauksessa...

No, tälle viikonlopulle sain jotain muuta tekemistä, ja jotain muuta ajateltavaa, onhan se jo itsessään positiivista, jos näin asiaa ajattelen...