Ensin pitäisi oppia ymmärtämään itse itseäni ja vasta sen jälkeen voin odottaa, että muutkin ymmärtävät? Jokin aika takaperin ymmärsin, kuinka huonoa nukkumiseni on monista eri syistä.

Yksi ongelma on kykenemättömyyteni rentoutumiseen. Se alkoi jo varhain, ja siitä asti ongelmat lihaksistossa on kasvaneet. Ensi alkuun oli hartiat jumissa, kävin lääkärillä, joka tuolloin kehoitti hierontaan. No, eihän lastenkodin kasvatti sellaiseen luksukseen ollut oikeutettu, asia kuitattiin kuten kaikkimuutkin sillä, että vain keksin oireita itselleni. Päänsäryt alkoivat olla jokaviikkoisia ja lääkettä en laitoksessa saanut, kipuni oli heidän mielestään vain pakoa koulusta, olin kuulemma vain laiska ja sellaiseen ei lääkettä saanut. Tuskissani sitten kävin aina kouluterveydenhoitajalta pyytämässä, joka aina soitti kiltisti myös laitokseen ja he eivät antaneet lupaa poistua koulusta. Jännityspäänsyrky, jatkuva kipu yläkropassa ja kaikkeen siis ajan myötä tottuu. Tällä hetkellä koko kehoni kireä kuin viulunkieli, en osaa enkä pysty rentoutumaan mitenkään päin. Sängyssä sattuu, kuten muussakin. Uni on huonoa kipujen ja kireän lihaksiston vuoksi. Edelleen on suositeltu sitä hierontaa, vaan eipä ole varaa edelleenkään moiseen luksukseen ja kotona ei kukaan semmoista suostu tekemään. Mielikuvaharjoitukset ym. keinot olen jo loppuunasti kokeillut ja todennut, ettei kosketuksen puute mielikuvilla häviä.

Uni on huonoa myös, koska keho jatkuvassa hälytystilassa edelleen, ikäänkuin kokoajan valmistautuneena johonkin odottamattomaan. Samoin pää. Vaikka mieli sanoisikin, että olen turvassa, ei hätää enää, siltikin unestani kuulen jokaisen kolahduksen, korvat etsivät ääniä sieltä täältä osaamatta otta lepoa. Aamuyöstä uni tulee, jos on tullakseen ja sitten vajavaisen unen jälkeen on mahdotonta jaksaa koko päivää. Usein nukahtaminen on todella vaikeaa, ja kevyestä horroksesta on ikävä herätä aamulla, kun tuntuu olleen hereillä koko yön. Sekin oli normaalia lastenkodissa, sanottiin vain, että sitten pitää valvoa hiljaa sängyssä, jos ei saa unta, he eivät voi auttaa ja kun sellaista jatkuu vuositolkulla, siihenkin tottuu aikanaan. Kaikkeen tottuu, vaikkei pitäisi.

Unien painajaiset sitten herättävät useamman kerran ja kauhun uninen kokemus jatkuu sitten pitkälle, on vaikeaa nukahtaa uudelleen. Joskus sitten pitkään jatkuneiden huonojen ja vielä huonompien öiden jälkeen uni ottaa vallan ja en enää herää ollenkaan, vaikka pommi räjähtäisi vieressä, mutta sekän uni ei ole sellaista palauttavaa, eikä missään nimessä virkistävää, ei semmoista kuin unen pitäisi olla kaiken järjen mukaan.

Tästä havainnosta viisastuneena olen ajatellut kokeilla ensin pehmeät vaihtoehdot, ja toivoisin joskus pääseväni johonkin rentouttavaan hierontaan yms. kaupasta saa luontaisia tuotteita sekä sitten päivää piristämään olen parina päivänä juonut energiajuomaa, vaikka olen ollut niitä ollut niin vastaan, en menetä mitään. Energiajuoma ainakin hyvä, miksi en ole aiemmin hoksannut ja yhden yön jälkeen ei pieni apu nukahtamiseen ollut sekään huono idea. Tiedä sitten pidemmän päälle kuin käy?

Tässäkin asiassa olen ollut viisaana muiden suhteen ja yrittänyt huolehtia itseäni paremmin muiden nukkumisesta, ohittaen omat tarpeeni kokonaan. Ihan kuten opin aikanaan lastenkodissa. Minun olollani ei ole väliä, pitää vain ajatella muita ja olet hyvä tyttö. Siihen muottiin minut ängettiin väkisin. ja niin olen oppinut olemaan huolehtimatta itsestäni, niin olen oppinut ajattelemaan, että ei minussa ole mitään vikaa, kaikki on normaalisti ja kunhan kuvittelen.

Olen oppinut sivuuttamaan omat asiani, niin hyvät kuin huonotkin ollakseni se hyvä tyttö, jotta kelpaisin muille semmoisena kuin he halusivat nähdä. He eivät halunneet kohdata, eivätkä tunnistaa eikä tunnustaa ongelmia, olisihan se tiennyt lisää heille työtä ja ongelmia. Laiskoja ja saamattomia, ammattitaidottomia mukahyväntyön tekijöitä.

Kaikkeen siis tottuu, ja kaikkea sitä pitääkin normaalina, vaikka olisi kuinka kaukana normaalista. Kun ei ole ollut tarjolla tietoa, ei tukea enkä ole sitä edes ymmärtänyt pyytää, toisinaan olen kokenut monet asiat normaalina ja en ole osannut kaivata edes parempaa elämänlaatua omalle kohdalleni.