Nuorena pyöräilin paljon, oikeastaan kaikki mahdolliset matkat ja vähän päällekin. Minulla oli ja on edelleen se sama pyörä, joka oli aivan loistava silloiseen tarpeeseen. Pyöräilymatkat olivat suhteellisen pitkiä, keskivertomatka yhteen suuntaan oli keskimäärin sen kymmenen kilometriä, joka ei siis tuntunut ja matka taittui nopeasti. Aikanaan onnistuin pyöräilemään kahden mukulankin kanssa, nykyisin ihmettelen miten ja hymähdän, en muista, mutta vein lapset päiväkotiin ja pyöräilin siitä töihin ja takaisin.

Ajokortin sain lähemmäs parikymppisenä ja en päässyt autoa kovin usein käyttämään alkuun. Jostain syystä kehitin itselleni viharakkaussuhteen autoiluun. Pikkuhiljaa pyöräily sitten jäi, ihan käytännön sanalemana pois elämästäni. Myöhemmin sitten olen joitakin kertoja yrittänyt selkään hypätä melkoisen onnettomin fiiliksin. En taivu enää siihen asentoon, johon aikanaan taivuin, olen tullut vanhaksi.

Jostain kummallisesta syystä miesystäväni on ollut kovin ymmärtämätön kertoessani tarpeestani uusia pyöräni, jotta pääsisin joskus ajellen liikenteeseen. Nykyinen ikivanha ajokkini palvelisi vielä, jos kroppani olisi kunnossa, vaan kun ei ole ja on se myönnyttävä siihen, että mammamalli on se paras vaihtoehto itselleni.

Tajuan tässä tätä kirjoittaessa, että miesystävä toimii monessa asiassa jarruna päästäkseni oman elämäni kanssa eteenpäin. Vaikka minä itse teidän mitä tarvitsen kulloinkin, hän onnistuu jollain lailla vesittämään ajatukseni ja mitätöimään minun omat tarpeeni ja olen siihen ikäänkuin alistunut. Hänen mielestään minun pyörän uusimiseen ei ole mitään tarvetta, koska entinenkin on olemassa ja on toimiva. Olen lukuisia kertoja kertoja selittänyt, ettei ajoasento ole enää optimaalinen eikä missään nimessä hyvä, siltikin hän jaksaa jankuttaa siitä, kuinka nykyinen on vielä hyvä ja ei ole järkeä sitä vaihtaa jne.

Miksi kuuntelen häntä tai annan hänen mielipiteiden vaikuttaa tuollaisiin asioihin? Mikä hänellä on, ettei ymmärrä tarpeiden muuttumisesta mitään, tai siitä, ettei aina voi kaikkea vanhaa uudistaa?  Käytettyä ja itse tekemällä säästää, se on hänen periaatteensa, uutta ei saisi hankkia ollenkaan, vaikka useinkin uuden hankinta on se kaikkein edullisin vaihtoehto. Vaan, tein itse, säästin ja lopputulema on kalliimpi kuin kerralla kunnollisen hankinta.