Tulevan viikon helle hieman pelottaa, edellisen kerran lämpötila kodissamme nousi yli 30 asteeseen ja ilma ei vaihtunut ollenkaan. Nyt jos tuo hellejakso alkaa, en tiedä kuinka selviämme neljän seinän sisällä läkähtymättä.

Pää lyö tyhjää, ainakin kesätekemisen suhteen. Miesystävä on jarru joka asiassa, jopa tuossa parveke-asiassa eli projekti ei ole edennyt yhtään mihinkään ja olen jo luovuttanut sen suhteen. Apua ei saa häneltä edes pyytämällä ja sama ilmiö on nähtävissä jokaisessa asiassa, kyllä häntä pitää auttaa ja kuskata paikasta toiseen ja unohtaa hänen tekemisten takia koko oma elämä, ihan oman jaksamisen äärirajoille saakka, kuten edellisellä viikolla se nähtiin.

Minun piti siivota, pestä joitakin ikkunoita ja vielä tuolloin ajattelin saavani ainakin alkuun projektin parvekkeella. No, kotona en ole ehtinyt käydä edes kunnolla nukkumassa hänen puhteensa vuoksi. Kaikki omat hommani on edelleen tekemättä ja olen niin väsynyt, etten jaksa edes ajatella mitään. Keho huutaa lepoa ja sitähän ei saa ainakaan lasten tullessa minun viikolle.

Lasten kanssa on ihan omanlainen arki. Ja koen jokaikinen kesä tätä samaa huonoa fiilistä sen vuoksi, etten kykene tarjoamaan heille mitään normiarjesta poikkeavaa lomaa. Se harmittaa ihan vietävästi, meiltä jopa uimarannalle on vähintään se reilu kymmenen kilometrin matka, joten omineen eivät pääse ja tarvitsevat kyytiä. Se onkin sitten se ainoa, mihin kanssani pääsevät sikäli jaksan lähteä tuntikausiksi istumaan varjottomalle rannalle. Itse en enää ui joten tuskallinen kuumuus ei kovin paljoa houkuttele ja lähteminen on itselleni aina vaan vastenmielisempää.

Alkukesän lapset viettivät luonani tiiviisti pelikoneiden äärellä. Mutta ei heillä ole mitään muutakaan tekemistä, joten pitäähän aika jotenkin saada kulumaan. Minulla ei ole sitä pyörää, että voisin käydä käydä pyöräilemässä ja osa muksuista kieltäytyy ajamasta omallaan jostakin syystä, kun odottavat parempaa pyörää, kun jopo pitäisi saada ja kävelevät mieluummin kuin ajavat sillä mitä on.

Rahalla jälleen saisi sitä tekemistä, mieleistä puuhaa ja tekemistä. Heille ei kelpaa mikään metsäretki enään, sitä olemme jo niin monena vuonna tehneet ja tahtoisivat jotakin uutta, samaa mitä kaverit tekevät eli lomailemaan ihan oikeasti vaikka mökille. Meillä ei ole varaa semmoiseen ja vaikka olisikin, niin miesystävä ei innostu ajatuksesta.

Meillä ei ole sukulaisia eikä isovanhempia joiden mökeille pääsisi, vuokraaminen on hankalaa , samoin ylipäänsä lähteminen on todella vaikeaa ja lasten motivointi miesystävän ehdotuksiin ei onnistu, miesystävä siis elää edelleen jossakin 70-luvulla oikeastaan kaikessa ja nykyaika ei ole lasten maailmassa enää valitettavasti sellaista, kuin se oli joskus. Ei lapset arvosta telttayötä metsässä, en minäkään, koska tarvitsen wc:n ikävän vatsani takia lähietäisyydelle.

Joskus haaveilin reissusta lappiin, hitaasta matkanteosta. Se vain tahtoo olla liian kallista, ei ole yksinkertaisesti varaa matkailla edes suomessa. Yritin keväällä ajatella saavani edes kodin ja ulkotilat sellaisiksi, että siellä olisi mukavaa olla, ja paskanmarjat.