Miten tästä nyt eteenpäin, mietin mielessäni ja huokaan hiljaa miettien samalla kertaa kaikenlaisia erilaisia vaihtoehtoja jatkoon. Samalla käsitän hyvin selvästi, ettei asiat ole jatkossa minusta kiinni, tajuan etten voi tehdä yhtään mitään, muuta kuin odottaa ja jatkaa elämää samoin kuin ennenkin. Mikään ei ole muuttunut ja silti kaikki on muuttunut.

Ainoa asia minkä huomaan itsessäni on uusi vapauden kokemus, käteni eivät ole enää sidotut mihinkään suuntaan ja voin hengittää vihdoinkin vapaasti. Totuttelen itsessäni nyt moniin uusiin tai jo unohdettuihin olotiloihin, tunteisiin jotka saavat kaivautua esiin koloistaan, jonne ne pakenivat aikoinaan.

Joko uskallan olla iloinen? Joko uskallan näyttää olevani iloinen silloin kun siltä tuntuu? Oma elämä, makustelen mitä kaikkea se pitääkään sisällään, osaamatta kuitenkaan sen paremmin ajatella asiaa. Aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Miksi minusta tuntuu nyt näin, tärkeintä on tässä hetkessä, että tiedän, siis juuri tuo, että tiedän ja se riittää.

Onko niin, että asiat vain alkavat tapahtua tästä eteenpäin, soljua paikoilleen kuin itsestään ja järjestyä parhainpäin, juuri niin kuin pitääkin? Luulen siitä olevan nyt kyse, koska mikään sisälläni ei esimerkiksi varoita minua, päinvastoin. Luotan itseeni sen verran jo, että uskallan kuunnella sisintäni, sehän se yleensä on ollut oikeassa ja nyt minun on vain jätettävä tämä juttu ja jatkettava omaa vapaata elämääni.

Olen lomalla, lepään ja vietän vapaata yhdessä lasten kanssa. Jo se on ihan luksusta itsessään. Tahtoisinko jotain muutakin? Ehkä, juu, kyllä ja vielä ei ole kuitenkaan sen aika. Kaikki aikanaan, tulee kun tulee tulee.

Huomaan itsessäni myös uudenlaisen rauhan, sisäisen rauhan. Kalvava syyllisyys on poissa, samoin epätietoisuus ja olen jälleen uuden edessä. Josko tästä alkaisi vihdoin pidempäänkin kestävä hyvä olo, joka ei heilahtele ja katoile pois ensimmäisen vastoinkäymisen kokemuksen myötä?

Joko se olisi ohitse, kärsimysten pitkä tie? Vai onko vain pieni huilihetki ennen seuraavaa myrskyä? Tyyntähän sanotaan olevan ennen myrskyä, ja nyt jos koskaan on tyyni sisälläni-