Jee, muistin kastella huonekasvit. Ongelmani on ollut huonekasvien kanssa, etten ole muistanut niitä kastella tarpeeksi usein, jos ollenkaan. Tämän kevään aikana olen joitakin kasveja uusinut ja ostanutkin muutaman sillä ajatuksella, että opettelen uudemman kerran niistä myös huolehtimaan, ihan sillätavoin tietoisesti ja rutiininomaisesti. Vaikeaahan se on, yllättävän vaikeaa, muistaa kastella ja jutella kukkasille.

Ennen vanhaan, itseasiassa jo lapsena haaliin omaan huoneeseeni kukkia, toivoin niitä lahjaksi ja sainkin niitä. Omaan kotiin muuttaessa sitten minulla oli paljon erilaisia huonekasveja tuomassa iloa ankeisiin vuokrakodin tiloihin. Opin huonekasvien saloihin äitini avustuksella, kiitoksia hänelle siitä, kuten siitäkin, että opin hoitamaan, kasvattamaan, lisäämään jne kaikenlaisia lajikkeita ja joskus kotimme muistuttikin melkein viidakkoa, kauniita ja hyvin hoidettuja kukkia siellä täällä. Huonekasviharrastus silloin joskus antoi itselleni iloa, koin onnistumisia jne.

Vuosien vieriessä sitten ihmettelin, mihin taitoni olivat kadonneet, yksi kerrallaan alkoivat huonekasvini kuolla, voida huonosti jne. Olen tässä etäisyyttä saatuani tullut siihen tulokseen, että ex todellakin oli kateellinen, mustis ja kaikkea muuta ikävää jokaisesta asiasta, jonka hän näki tuottavan minulle iloa ja tyydytystä. Sairaalla tavalla hän siis oli mustasukkainen kasveista, kuin kaikesta muustakin ja niinpä hän otti osaa sen verran, että kasvit kuolivat sitten. Ja saattoihan hän tarkoituksella kastella niitä liikaa, että tukehtuivat.

Sama juttu oli minun lapsuuden kalojen kanssa. Viimein jouduin luovuttamaan, koska en näyttänyt enää osaavan hoitaa edes yksinkertaista akvaariota, kalat kuolivat, kasvit voivat huonosti jne ja entinen kodin kaunistus olikin vain muisto. Uskon exän tuhonneen myös siis iloa tuottaneen kalaharrastuksenikin, ollessaan mustis siitäkin.

Huomaan unohtaneeni paljon asioita elämästäni, jotka ovat olleet ilojani ihan kotioloissa. Huomaan ja joudun ymmärtämään myös sen, kuinka sairas elämäni olikaan avioliitossa. Toisen kateus sai aikaan sen, että minun oli pakko luopua kaikista niistä asioista elämässä, jotka saivat minut hymyilemään ja kokemaan onnistumisia jne. Ne asiat kun eivät olleet exän aikaansaamia, ei hänestä lähtöisin ja niistä piti sitten päästä sairaassa mielessä eroon. Huh, valtaa ja hallintaa mitä suuremmissa määrin.

Akvaarioon tuskin enää koskaan palaan, vuosikausien yrittämisen jälkeen piloilla oleva lasinen astia ei enää houkuttele mielikuvana, vaikka nyt tietäisinkin, ettei vika ollutkaan minussa, vaan siinä toisessa, joka tietentahtoen sabotoi onnistuneesti tuotakin asiaa niin kauan, että luovutin ja luovuin omasta harrastuksestani.

Mitä tulee huonekasvien maailmaan, rakastan edelleen sitä vihreyttä, iloa mikä tulee jokaisesta uudesta lehdestä, köynnösten kasvusta ja ennenkaikkea raikkaasta huoneilmasta, ja kun jokaisen kasvin paikka on huolella mietitty sisustukseen sopivaksi elementiksi. Toivon todella, että opin jälleen pitämään edes nämä nykyiset vähäiset kasvini elossa ja vehreinä hyvinvoivina. Liian monta kasvia olen jo onnistunut kuivattamaan vain koska en muista kastella niitä.