Mieli on maassa. Ollut jo pitkään.

Niin monia asioita, joille en voi mitään ja en siis voi edes yrittää vaikuttaa asioihin. Alkaa pidemmän päälle ärsyttämään ja suoraan sanottuna v...ttamaan.

Tahtoisin sitä, tahtoisin tätä ja kun on syntynyt epäonnisten tähtien alla, niin eipä sitä mikään onnistu, vaikka yrittääkin parhaansa. Se vaan ei riitä, ei lähellekään.

Ärsyynnyn jopa omassa kodissani, katsoin minne tahansa, niin joka paikassa on jokin vika, jolle ei voi mitään, koska ei ole oma asunto. Kun on vuokra-asunnossa, on tyydyttävä siihen, mitä on, vaikka kuinka repsottaisi jokin. Eihän vuokranantajaa kiinnosta kuin kuukausittainen saatavansa, ainakin tässä talossa. Muutamia kertoja olen yrittänyt ottaa epäkohtia puheeksi ja puheeksi on vain jäänyt, tulitikkuja tarjosi ratkaisuksi sille, kun puiset keittiönkaapin vetimet ovat lahonneet irti ym. suoraan sanottuna paskaa. Olemme uusineet omalla rahalla mm. roskiskaapin sisustan, koska tätä vuokraajaa ei vain kiinnosta, vaikkei koti ole toimiva. Huonosti tehty lattioiden päällystäminen eli laminaatti liikkuu ja narisee pitkin kotia, keittiössä se materiaali vihoviimeinen, erityisesti lapsiperheessä ja vesiroiskeilta ja muilta nesteiltä ei voi välttyä lattialla. Laminaatin välistä pilkistää vanhaa muovimattoa, joka on siis jätetty paikoilleen ja lattian pinta noussut niin paljon, ettei voi mattoa laittaa eteiseen, kun ovet eivät liiku, koska ja kyllä vituttaa, kun matto eteisessä pitäisi hiekan ja muun poissa niin tässä talossa laminaatti kärsii kun ei voi pitää mattoa siellä, missä tarvitsisi vain koska joku idiootti on päättänyt säästää ja uusia vain pintaa. Sama homma koko talossa, joka paikassa on virheitä, jotka ärsyttävät aina vaan enemmän ja kun ei ole oma koti, niin eipä voi mitään, muuta kuin muuttaa pois, kun ei tuota vuokranantajaa kiinnosta asukkaiden hyvinvointi.

Olen nyt odottanut hyllyjä monta vuotta seinille ja vielä ei ole luuska niitä saanut paikoilleen. Sohva vetää elokuvan pariin mielluummin ja kuorsausta kuuntelen illasta toiseen. Hän sotkee kodissani enemmän kuin kukaan lapsista on koskaan sotkenut ja ei osaa siivota omia jälkiään. Lupaa ja lupaa milloin mitäkin ja ikinä ei saa mitään aikaan. Ero olisi oikein hyvä ratkaisu, vaan en itse jaksa toteuttaa sitä, ja toisaalta olen myös taloudellisesti riippuvainen hänestä, joten olkoon toistaiseksi.

Väsymys on jälleen tullut takaisin. Toiden päätteeksi nukun koko illan, en jaksa yhtään mitään ja päälle vielä kunnon yöunet ja aamulla herään valtavien kipujen kanssa yhtä väsyneenä kuin illallakin. Tänään olen siivonnut, tunti hommia ja pari tuntia unta ja taas hetki hommia ja taas pari tuntia unta. Niin on mennyt vapaapäiväni. Kun on monen viikon hommat jääneet töiden takia pois, kun kaikki energia menee sinne ja kotona en jaksa mitään.

Kai normisti ihminen jaksaa työpäivän päätteeksi tehdäkin jotain, itse en jaksa. Ja se harmittaa niin vietävästi. Töistä suoraan sänkyyn unille ja seuraavana aamuna töihin takaisin. Töissä väsymys alkaa painaa jo puolen päivän aikaan ja viimeiset tunnit on yhtä helvettiä, kun uni meinaa tulla väkisin ja on vain pakko pysytellä hereillä.

Ihan turhaan olen asettanut itselleni mitään toiveita tai tavoitteita, kun aina, siis ihan aina oma kroppa sitten viimeistään tekee hallaa ja murtaa jokaisen haaveeni jo ihan siitä normitouhuamisesta lähtien. Väsyminen on jo todella elämää haittaavaa kaikissa yhteyksissä. Ja siihen ei ole mitään apua saatavissa. Eikä sille voi mitään.

Ja en jaksa hyväksyä, että voimakas väsyminen on  minun elämää.