Ajattelin kirjoittaa, koska tuntuu siltä ja nyt en saa mitään aikaan. Jotenkin tuntuu tyhjältä jaaritella oikeastaan yhtään mistään, koska omat huoleni ovat pinnallisia ja vähemmän tärkeitä. Tuolla jossain taistellaan elämästä ja kuolemasta ihan kirjaimellisesti ja terveydenhuolto on romahtamispisteessä jo pelkkien kuolleiden ihmisten vuoksi, saati sairaiden ja ja.

Moni yhteiskunta toimii äärirajoillaan ja ihmiset tuskastuvat koteihinsa. Kaikki tuntuu omassa päässä jotenkin epäuskottavalta ja vieraalta. Onko tosiaan niin, että sairaus alkaa lievin oirein ja ihmiset sairastavat ensin kotonaan, kunnes olo tulee tukalaksi ja vaikkapa viikon sairastamisen jälkeen hakeutuvat hoitoon, kun kotona eivät kykene enää olemaan? Pitkä sairaus, joka muhii hetken hiljaa ja kehittyy pikkuhiljaa. Aika ovelaa ja hoitoon on sitten myöhäistä enää mennä, kun kuolema kolkuttaa jo ovia?

Ymmärrän sosiaalisten kontaktien rajoitukset, näin toimien tosiaan terveydenhuolto ei kuormitu liiaksi yhdessä hetkessä ja on aikaa hoitaa useampi tarvitseva. Sairastuneita ei toivottavasti tule pienessä ajassa niin paljoa näin toimien, kuten on nyt euroopassa käynyt ja kohta ei enää voida hoitaa ketään kuormituksen käydessä ylivoimaiseksi.

Suomeen taudin toivat ne rikkaat, joilla on ollut varaa lähteä lomailemaan ulkomaille ja tulivat työpaikoilleen oireilevina enemmän tai vähemmän, kävivät kaupassa ja elivät kuin ennenkin. Etuoikeutettua elämäänsä, osa itse ansaitusti ja osa sitten suvun tuomana kultalusikkana suussa.

Elintasosairaus siis, pahimmasta päästä tosin. No, olen epäreilu, on ne ennenkin nuo kulkutaudit riistäytyneet valloilleen ja silloinkin tauti on levinnyt matkustettaessa paikasta toiseen. Kaupankäynti on aina lähestulkoon se matkustuksen syy, ollut ainakin historiassa, samoin omien etujen ajaminen sekä oman kansan, maan uskonnon tai näkemyksien jakaminen tai toisten ihmisten alistaminen valtaan. Usein myös ahneus ja rikkauksien tavoittelu on syynä päästä matkustamaan maasta, paikasta toiseen. Ja ahneuskin kasvaa syödessä, valitettavasti.

Nyt tältä taudilta ei pelasta minkään valtakunnan raha, mikäli taudin sattuu saamaan. Raha ei suojaa taudilta, päinvastoin se oikeastaan levittää sitä ilkeästi kulkiessaan likaisista käsistä toisiin ja muhien jossakin lämpimän kosteissa paikoissa, kuten ex-anoppini tapaa säilyttää juurikin rahaa tissiensä välissä, yök.

Tämä tauti  katsoo ikää, ihmisen kuntoa myös ja vie pois, mikäli ihminen on jo perustuksiltaan heikossa kunnossa. Onhan sairaudet ja vanhuus yksi suuri kuluerä yhteiskunnissa, vaikka toisaaltaan nämä myös työllistävät ihmistä ja saavat muutoin toimettomat ihmiset olemaan tarpeellisia yhteiskunnassa.

Tämä käsillä oleva tauti nostaa tietyt ammattiryhmät arvoon arvaamattomaan, ilman näitä ihmisiä yksikään yhteiskunta ei pyörisi rahan valtakunnassa. Meilläkin taudin vaikutukset tulevat olemaan joillekin koko elämän tuhoavia, nämä ihmiset voivat sitten ihmetellä, miten tulevat toimeen uudessa taloudellisessa tilanteessaan, kun koko elämä on mennyt uusiksi.

Kuinka he sietävät sen? Ei enää niitä saastuttavia ulkomaanmatkoja, ei enää sitä tai tätä luksusta, ei enää kotia ja luksusautoja jne...Kuinka moni kestää sen häpeän, mikä köyhyydestä tulee, kuinka moni nöyrtyy elämän edessä ja alkaa ymmärtämään sen, mikä oikeasti on elämässä se tärkein? Kuinka moni kääntyy auttamaan tuntemattomia, jos vain suinkin kykenevät? Vai luikkivatko häpeissään pakoon nenä pystyssä kuten ennenkin? Minne? Jos yrityksen myötä kaatuu koko paletti, laskut jäävät maksamatta ja koti menee alta?

Joustoja on luvattu maksuaikoihin, ja luvattu lisää lainaa näille ihmisille. On hyvä, että edes joku tulee vastaan tiukassa tilanteessa, jollaisessa kukaan ei ole aiemmin ollut, todellakin poikkeuksellista. Ja surullista, koska niin moni todellakin menettää ja menetti jo heti alkumetreillä oman tulonlähteensä ja kaiken muun ohella joutuu miettimään nyt sitten mistä saa rahat lainoihin ja muihin juokseviin kuluihinsa ja syödäkin pitäisi. Tervetuloa vaan tähän meidän arkeen, voin sanoa itse kokemuksen syvällä rinta-äänellä, että mielikuvitus kyllä keksii kaikenlaisia tapoja selviytymiseen, eri asia sitten perheen lapset, jotka joko ymmärtävät tai sitten eivät, riippuen siitä, kuinka heidät on kasvatettu tiettyihin arvoihin.