Pidä pää kasassa...Flunssa tässä hetkessä on pahin mahdollinen tauti, minkä työntekijä voi saada. Kun jo normaalisti on hankalaa päästä työterveyteen hakemaan sairauslomaa niin nyt se käytännössä mahdotonta. Puhelimeen ei vastata ollenkaan. Työnantaja vaatii lääkärintodistusta poissa-olosta. Että näin.

Alueeni muu sairaanhoidon ohjeistus on, ettei saa turhaan kuormittaa soittelemalla jne ja että vain vakavasti oireilevat ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon. No, itse en oireile vakavasti, mutta kuitenkin niin, etten halua olla tartuttamassa muita ihmisiä. Ainoa vaihtoehtoni on siis sairastaa ottamalla palkatonta vapaata, joka on kannaltani todella huono vaihtoehto. Mutta muita vaihtoehtoja ei ole itseasiassa. Keuhkot tuntuvat pistäviltä ja hengitys on ajoittain hankalaa, yskittää ja nuha varmaan johtuu allergiasta, ja se selviää muutaman tunnin päästä, kun keksin ottaa allergialääkettä. Jos nuha lähtee ja olo muuttuu paremmaksi, olen vain allerginen luonnossa jollekin...

Tiedän, etten ole yksin tämän kanssa ja moni muukin tuskailee saman ongelman kanssa. Valtakunnalliset ohjeistukset on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa käytännön kanssa, kun osa työnantajista ei kykene tai halua joustaa tai onko kyse sittenkin luottamuspulasta? Edelleen, aina ja ikuisesti. Valtakunnalliset ohjeistukset kehoittavat sitä ja tätä ja kuitenkin muiden ihmisten suojelu maksaa työntekijälle itselleen myös palkattomina päivinä.

Terveys on kuitenkin etusijalla, niin oma kuin muidenkin ja tulin siihen tulokseen omalla kohdalla, etten halua ottaa kontolleni yhtään ihmistä, jonka tartuttaisin, oli kyseessä sitten valloillaan riehuva tauti tai ei. Sitähän ei voi tietää, koska ei testata ja olen itsekin pakotettu työhön muutaman päivän päästä, varaa ei ole enempään palkattomaan.

Työssäni on juuri nyt paljon riskitekijöitä saada tämä valloillaan riehuva tauti ja vaikka yhden kerran selviääkin taudista, niin jos sairastettu tauti jättää jälkensä keuhkoihin, toisen kerran selviytymisen mahdollisuudet on jo melkoisen heikot, kun toinen aalto epidemiasta iskee. Kiinassa tämä toinen aalto on jo alkanut heidän uutisvirtansa mukaan ja erityisesti ulkomailta palaavat ovat tuoneet taudin sinne takaisin. On myös raportoitu muutamia uusia kotimaan tapauksiakin.

Italiassa on kuolleisuusluvut noin 4% luokkaa, ja voi tuosta hieman noustakin. Kulttuuri ja väestön ikäjakauma selittää jonkin verran tuota korkeaa lukua ja ymmärrän oikein hyvin myös espanjan korkeat lukemat samasta asiasta. Parin viikon päästä ollaan jo viisaampia siitä, millaisia lukuja muissa euroopan maissa tilastoituu taudin vuoksi ja mitä tapahtuu sitten kuukausien päästä, kun tauti lähtee toiselle ja kolmannelle kierrokselleen? Aika hurjaa on miettiä kuinka kumulatiivisia vaikutuksia taudista tulee maailmanlaajuisesti ja saatan itsekin jo kääntää takkini rokotteen muodossa, mikäli sellainen saadaan aikaan. Viruslääkkeitähän ei ole onnistuttu kehittämään vielä ollenkaan, vaikka tiede tunteekin viruksen uskoakseni melkoisen hyvin. Influenssaankin määrätty lääke on todettu melkoisen tehottomaksi ja sen määrääminen on jäänyt kovin vähälle sivuvaikutusten ollessa suurempia kuin itse taudin parannuksessa?

Suomeen on nyt osunut oikein monta lottovoittoa, kuten joku tietäväinen ihminen asiaa toppuutteli jokunen viikko sitten mediassa sanoen, että olisi sama kuin lottovoitto, mikäli tauti tänne kantautuisi ja tänään on vahvistettuja tartuntoja yli 600 suomen maalla, joten on oikein hyvä tuuri. Todellista taudin levinneisyyttä ja määrää ei kyetä enää arvioimaan, koska testaukset on lopetettu, ja enää ei testata edes hoitohenkilökuntaa, kuten uutisoinnista olen saanut päätellä. On ollut todella kurjaa tuuria, kun esimerkiksi lasten syöpäosastolle pääsi tämä tauti riehumaan.

Väistämättä mieleen tulee jokin tarkoitus tämän kaiken takana ja tauti karsii pois tehokkaasti vanhaa sairasta väestöä sekä muita, kaikenikäisiä ihmisiä, joilla sattuu olemaan jokin terveydellinen ongelma. Uutisoinnista olen lukenut kuinka esimerkiksi Lontoossa kaduilla asuvia päästetään hotellihuoneisiin ja kuulostaa kovin oudolta, normaalistihan heidät on jätetty oman onnensa nojaan. Samoin on todella outoa, kuinka jokaisen maan kansalaiset pyritään pikaisella aikataululla saamaan omiin kotimaihinsa ja väestön liikkumista rajoitetaan todella paljon. Ja vähän väliä muistutetaan mm. kotivarasta, kuinka se pitäisi olla jo nyt hankittuna ja kuitenkin sitten uutisoidaan hamstraamisesta jne.

Arki muuttuu jokaisella, se on selvää ja onneksi me ainakin olemme sopeutumisen kannalta kekseliäitä. On ollut ilo lukea ihmisten välittämisestä ja yhteisöllisyyden hakemisesta erilaisin keinoin.