Tauti leviää nyt vauhdilla hoitohenkilökunnan välityksellä, joiden on mentävä töihinsä vaikka pää kainalossa. Edes kuume ei ole este saapua työpaikoille. Saati vähäisemmät oireet, kuten yskä ja hengenahdistus.

Kuka hoitaa sitten kun tauti kaataa petiin hoitajat? Strategia se tuokin, kun pitää jollakin keinolla varmistaa, että tauti leviää jokatapauksessa väestön keskuuteen. Tauti on pitkäkestoinen, kestää useamman viikon.

Olen sanaton, niinkin infektioherkkäpaikka, kuin syöpäosasto ja joku vei taudin sinne tietämättään. Vai oliko ylemmän tahon ohjeistus, että töihin vaan, ei pikku oireet estä työntekoa. Vai tekikö joku tuon tarkoituksella? Tietäen, että tauti on erittäin vaarallinen perussairaalle potilaalle?

Eteläisessä euroopassa tosiaan hengityskoneita vapautuu sitä mukaa, kun joku kuolee, joten kovin pitkään ei toivottomia tapauksia ei hoideta ja nyt he ovat tilanteessa, jossa triage on välttämätöntä. Suomessa tulee olemaan myös samankaltainen tilanne, pieni laskutoimitus ja se jo kertoo, ettei kaikkein vakavammin perussairaita edes kannata laittaa konehoitoon.

Suomessa on myös todellakin testivälineet loppuneet, siitä syystä testauksia ei enää tehdä. Maailmalta näitä testejä ei enää saa ja suomenkin terveydenhuollon tarvikkeet on tulleet jo vuosia tilaustavarana kiinasta esimerkiksi. Sieltä, mistä on halvimmalla saanut. Nyt kotimaisen tuotannon yksiköt ovat kultaakin kallimmat jokaisella saralla ja pieni toivonkipinä elää itsessäni, että myös lääketeollisuus tämän myötä tulisi yhdeksi teollisuudenalaksi suomessa. Toivon, että kotimainen tuotanto kaikessa nousisi pinnalle ja myös pienet yritykset saisivat jalansijan suomessa niin, että jatkossa jokaisen olisi mahdollista elää omalla työllään ja omilla tuotteillaan. Eikä niin, että toiminnot ja työt tehdään jossakin muualla maailmankolkassa.

Maailma näyttää järjestyvän uudelleen, perusteet kaupankäyntiin on menneet jo uusiksi ja jokainen valtio yrittää pitää oman maansa puolia. Tämä saattaa aiheuttaa maailmalla vellomista, mutta myös tyhjentyvien markettien hyllyjenkin välissä aiheuttaa lievää kuohuntaa.

Itse olen nähnyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana omituisia unia, tunnelmiltaan aina samoja ja aina niissä on ollut tietty sävy, jollaista huomaan nyt elävän. Valmistautumista johonkin pelottavaan ja uhkaavaan. Koulujen sulkiessa kiireellä oviaan, koin kovin synkkiä tunnelmia, poikkeusolot konkretisoituivat urakalla omassa mielessä. Maailmanlopun tunnelmat eivät meinanneet millään mennä pois. Elämä jatkuu kuitenkin, epävarmuus on läsnä nyt ulkopuolelta tulevana ja kovin paljoa en itse voi vaikuttaa tällä hetkellä oikeastaan mihinkään.

Tauti tulee, jos on tullakseen. Sen todellakin voi saada ihan mistä vain, missä ihmisiä on ollut. Väestö nuorentuu ja tervehtyy tämän episodin seurauksena. Afrikan maissa tauti ei ole kovin paha, kuten ei myöskään niissä maissa, missä ikääntynyttä väestöä ei ole kovin paljoa. "Luonto" hoitaa näköjään tässäkin asiassa tasapainon kuntoon, korjaa väestön ikäjakaumaa sekä poistaa "luonnollisella" tavalla sairasta väestöä.

Jatko on meistä itsestämme kiinni, kuinka saamme suomen oman talouden kuntoon. Siihen ei tarvita ulkomaista tuotantoa, uskon itse, että tekijöitä kyllä löytyy, olen ainakin itse valmis jatkamaan yritystäni, mikäli tarvetta olisi tämän kaiken jälkeen, tietysti sillä oletuksella, että kykenen myös elättämään perheeni. Perusasiat ihmisen elämässä tulevat juurikin tärkeiksi ja niiden pohjalta on jatkossa hyvä miettiä jokaisen omaa tottumustaan.

Sukupolvessa pitää olla aina se yksi suuren suuri kriisi, muutoin kansakunnat menevät piloille, näin ainakin historia on itseäni opettanut. Yleensä tuo kriisi on ollut juurikin jokin julma sota, katovuodet tai jotakin vastaavaa, kulkutauteja on ollut ennenkin ja niistäkin on selvitty. Nykyinen vallalla oleva sukupolvi on päässyt suomessa sotien jälkeen hyvin helpolla, suurin osa ainakin. Se on monet saaneet uskomaan, ettei tarvitse välittää muusta, kuin omasta persiistä, joka on hyvin näkynyt kaupoissa ja sitten hitaammat jäävät ilman perustarvikkeita, kun kiireisillä ja itsekkäillä ihmisillä on ollut kiire huolehtia omista takapuolista ja omasta suusta.

Jos tämä poikkeuksellinen tilanne jatkuu pitkäänkin, ja uskon, että jatkuu, monet vanhan ajan asiat tulevat uudelleen arvoonsa. Olen tätä puolta ja tietoutta itse hankkinnut vähän ja paluu vuosisadan alkuun ei itselleni tuottaisi sen suurempaa kulttuurishokkia.