Arki muuttui kertaheitolla lasten jäädessä kotona tapahtuvaan koulunkäyntiin. Muutama päivä takana ja jo mietin, kuinka sitä elämä lähtee muuttuneessa tilanteessa soljuamaan. Olen saanut nähdä lapsissani sen uuden puolen, jonka opet näkevät päivittäin ja ymmärrän mitä sana huoleton tarkoittaakaan yhdenkin muksun kohdalla. Olen nähnyt lapsissani myös sen laiskemman puolen, sen puolen, joka ei ymmärrä, miksi koulua pitää käydä ja oppia uutta. Näihin asioihin on nyt itselläni hyvä puuttua ja saada se koulunkäynti/uuden oppiminen mielekkäämmäksi tässä kotosalla.

Olen vuosikymmeniä nähnyt unia, maailmanlopun kaltaisia painajaisia ja osa unikuvista ja tunnelmista on syöpyneenä edelleen tuonne jonnekin kehon sopukoihin. Saa nähdä nyt sitten, nehän on vain unia ja ikäviä tunnelmia tosiaan ja vaikka ovatkin nousseet tietoisuuteen yksi kerrallaan, olen yrittänyt ajatella parempia ajatuksia sekä parempia tunteita.

Mikä on hyvää tässä tilanteessa sitten? Ihan jokainen ihminen varmasti miettii nyt sitä, mikä on elämässä tärkeintä ja siirtää katsettaan pois omasta navasta, jokaisella on lähipiirissään joku, johon tämä viheliäs tauti ei saisi tarttua. Suomessakin on paljon ei pelkästään iäkkäitä, vaan ihan työikäisiä joilla on jokin perussairaus.

Lukuja seuranneena olen tehnyt oman päätelmäni tämän viruksen  muuntautumisesta pahempaan päin, ja sen varjolla yritän ymmärtää jokaisen maailmankolkan suojautumistoimet. Muutoin en ymmärrä, koska järki on tähän asti sanonut minullekin, että virus on kuin astetta pahempi influenssa, jonka kyllä elimistö kestää. Mutta, uutisointia poikkeuksellisen paljon seuranneena ja eri ulkomaisia kanavia myöden, ymmärrän minkälaisen kuormitukseen terveydenhuolto on joutunut niissä maissa, joissa tämä virus on päässyt riehumaan.

Se, kuinka kauan tämä poikkeustilanne suomessakin kestää, sitä ei siis voi tietää kukaan. Kiinasta ei ole hirmuisesti kantautunut uutisia ja sielläkin on odotettavissa toinen aalto, ja ehkä jopa kolmas. Sen tiedän, että maailmantalous horjuu ja horjahtelee pahoin, toimitusketjut on olleet ajoittain katkolla jo muutenkin monien syiden vuoksi pitkin edellisiä vuosia ja tilanne ei ainakaan parane tämän uuden tilanteen myötä. Jostain luin, kuinka kiinan kaupunkien ilmanlaatu oli puhdistunut merkittävästi sen jälkeen, kun liikenne oli pysähtynyt niin maalla kuin ilmassa ja se toivoa antavaa, ihmisten pitäisi ymmärtää jo, kuinka kestämätöntä on jatkuva matkailu, tavaroiden rahtaaminen jne. Kun samat asiat voisi tehdä ja valmistaa myös omassa maassa, tukien oman maan ihmisten työllisyyttä ja toimeentuloa.

Omavaraisuudesta olen itsekin ollut huolissani niin ihmisten henkilökohtaisessa elämässä, kuin myös koko maan ja onneksi ihan kaikkea ei ole annettu ulkoistaa halvempien hintojen perässä. ja toivon mukaan tämä opettaa jokaiselle maalle sen tärkeän asian, että omasta takaa on suurin osa elämän tärkeistä asioista valmistettava ja kasvatettava.

Perusasiat, hygienia ja ruoka sekä toimeentulo nousevat jatkossa arvoon, ihmiset ikäänkuin saavat rajun herätyksen todellisuuteen monissa arjen itsestäänselvissä asioissa. Ymmärrettävästi jokaisella on huoli ja se näkyy kaupoissa valitettavan hyvin. Ja samalla sitten myös vanhusväestö jää ilman ruokaa, myös suomessa, koska he eivät ehdi ostoksille ajoissa, kun jo muut ovat hampanneet omiin varastoihinsa kaiken halvan ruuan. Juuri ne hamppaavat, joiden ei tarvitsisi, he jotka eivät kuulu vakavammin sairaiden joukkoon? Itsekkyys siis näkyy edelleen, ja paljon olen saanut nyt nähdä sitä, ettei köyhälle eläkeläiselle jää kaupasta ostettavaa.

Omalla kohdalla tajusin, ettei tule olemaan hätää taloudellisesti, kuulun siihen ammattikuntaan, jolta ei työt lopu kesken ja olen siis tämän kriisin jälkeen avainasemassa nostamassa yrittäjiä suosta ja auttamassa omalla kulutuksellani taloutta tasapainoon. Köyhästä siis  tulee rikas ja päinvastoin.

Missä olenkaan kuullut tuon viimeisimmän virkkeen ennenkin?...