Eipä sitä iloa sitten kauan kestänyt, pari tuntia edellisen kirjoituksen julkaisusta yksi lapsista soitti yömyöhään hädissään isänsä luota ja sainkin valvoa koko yön sitten pohtien ja miettien missä taas mättää, mikä on ongelma siellä isän luona? Aamulla sitten sain puhelun, joka taas tiesi ikävää viivytystä toisen lapsen asioiden järjestymisessä. On se näköjään viranomaisillakin  oma ammattitaidottomuus, josta kärsii sitten koko perhe ja hyvä syyttää muuttunutta konsernia kaupungin järjestemissä lakisääteisissä palveluissa.

Tämän aamun minua on sitten pompoteltu kuin palloa viranomaistaholta toiselle, kukaan ei tunnu tietävän mistään mitään ja ihmettelen, miten kaksi vuotta aiemmin saman homman kanssa ei ollut mitään ongelmaa ja nyt kukaan ei tiedä mistään mitään.

No, odottelen kiltisti ja kerään taas kiukkua, eihän kyseessä ole jälleen kuin lapsen etu, joka näyttää hyvin usein unohtuvan vanhempien edun edessä, siis toisen vanhemman edessä meillä.

En voi kuin ihmetellä, millä tämä isä on tällä kertaa voidellut ihmisiä, tiedän kyllä, että virkaa tekevä voi hidastaa asioiden hoitoa pitkäänkin, juuri tuolla pompottelulla syyttäen byrokratian hitautta mukamas. Ainoa joka tässä tapauksessa kärsii onkin vain lapsi itse suoraan. Sitähän nämä ammattitaidottomat, se selvisi tänään puhelimessa, eivät ymmärrä tehdessään muka niin kiireistä työtään.

No, itse en voi enempää tehdä, asia on jälleen sellainen, joka ei riipu minusta. Olen tehnyt sen, mitä kuulukin minun tehdä ja olen hoitanut oman osuuteni ja loppu ei ole minun käsissäni. Joten, odotellaan nyt sitten kiltisti, missä mättää...

No, onneksi enää on muutamia vuosia tätä helvettiä jäljellä niin minulla kuin lapsillakin. Sitten se loppuu, tämä ainainen asioiden vääntäminen ja kääntäminen exän puolelta ja hänen valheensa ja kaikki muu ikävä joutaa romukoppaan. Tosin eilen tuo ikävä ihminen jäi kiinni itseteosta minun mustamaalaamisesta lapselle itselleen. Lapsi laittoi minun puhelimeen isänsä viestit, joissa tämä isä syyttää minua siitä, että tämän lapsen asia ei nyt mene, kuten pitäisi mennä. Tämä isä valehteli lapselle ihan kirkkain silmin ja syytti minua siitä asiasta, minkä on itse jättänyt tekemättä. Ihan kuten olen tiennyt exän näin toimineen jo vuosikausia.

Onneksi tiesin itse, mistä on kysymys, onneksi olin saanut puhelinsoiton aiemmin asiaan liittyen ja olin puhelimessa varmistanut, että olin itse tehnyt asiat, kuten pitkääkin. Joten, lapsen isän viestittelystä lapselle ei jäänyt kuin ihmetys, miksi tuo isä minua edelleen mustamaalaa lapselle itselleen. Mitä hyötyä isä siitä itselleen, muutakuin kiksit valehtelusta, vai onko tuo niin pöljä todellakin, ettei edes ymmärrä mitä tekee?

Yrittääkö tämä isä nyt tietentahtoen saada minun ja tämän muksun välejä rikottua jotenkin, valheella, jonka kykenin oikomaan samointein ja jouduin lapselle sanomaan, ettei isä kirjoittele lapselle totuutta asiassa ollenkaan, vaan kääntää asian minun syyksi aiheuttamalla lapselle itselleen luuloja jne.

Tiedän kyllä, mikä on exän taka-ajatus tässäkin asiassa. Hän todennäköisesti odottaa tilaisuutta päästä sanomaan joidenkin kuullen, että minä olen huono äiti, koska en exän mielestä kykene hoitamaan lasten asioita ja hän niitä sitten joutuu hoitamaan minun puolestani ja että minä olen jättänyt toimittamatta pinkan papereita, vaikka exä itse onkin asian jättänyt hoitamatta. Kiusa se on pienikin kiusa ja kun tämä exä ei vain tajua, että lapsi on se joka kärsii, en minä.

Olen vain pöyristynyt siitä, miten tämä ex kehtaa valehdella lapselle itselleen ja vieläpä noin räikeästi mustamaalata lapsen toista vanhempaa lapselle. Huh. Mutta, eihän sen suuri vika tarvitse olla, jos se sijaitsee pääkopassa...

Kiero, siis niin kiero liero kuin olla ja voi. Se on ikävä tosiasia ja sen kanssa on elettävä.

Osaisinko itse toimia noin häijysti, kuin mitä ex tekee ja toimii? Joulun aikaan sain jälleen kuulla, miten ex on vuosikausia mustamaalannut minua erinäisille ihmisille ja kaikkein huvittavin juttu oli, kun kuulin erään  suusta kuinka olisin ollut asunnoton. En osannut muuta kuin todeta, että juu, asutaan sillan alla koko porukka. Hienosti yritti ottaa asiaa esiin kysymällä minun asunto-ongelmista ja onkohan ne jo selvinneet, huh. Jos ei olisi ollut joulu, olisin sanonut jotakin hyvin kärkevää takaisin ja olisi kyllä pitänyt oikaista tuo luulo, mutta menin itse hämilleni siinä tilanteessa, kun aloin miettimään, miten ex kehtaa valehdella pitkin kyliä minusta.

Sairasta suorastaan, tuollainen käytös ylipäänsä ketään kohtaan. Miten pipi pitää olla päästään, että kykenee totena puhumaan mustan valkoiseksi ja vääristelemään asioita toisten elämästä, tässä tapauksessa minun elämästä. Todella pitää olla sairas, ja sairaaksi ihmisen tekeekin se, ettei ymmärrä puhuvansa valheita, kuten oletan exästä aina silloin tällöin ja sairasta se on myös, jos tietoisesti kykenee valehtelemaan ja mustamaalaamaan lastensa äitiä.

Exästä ei voi suurin elkein edes mainita, että hän olisi mitenkään tukenut tai kyennyt olemaan kasvatuskumppani kanssani lasten elämässä. Ex ei ole kyennyt tukemaan omalta osaltaan missään asiassa minun vanhemmuuttani tai kyennyt tukemaan minun äitiyttäni ja suhteitani lapsiin. Päin vastoin, hän on ollut jarru, hän tehnyt kaikkensa hankaloittaakseen minun elämääni ja minun ja lasten suhteita. Hän on itse tehnyt kaikkea semmoista, mikä ei päivänvaloa kestä ollenkaan ja on keksinyt syyttää minua niistä.