Olen arvailujen varassa jälleen lasteni suhteen. En tiedä, mitä siellä isän luona tapahtuu. 

Lapsi soitti minulle illalla 23.30, oli pyörtynyt suihkussa ollessaan, saunan jälkeen. Tämä on jo useampi vastaava tilanne saman lapsen kohdalla, kun hän soittaa minulle hädissään ja itkuisena, että haluaa lääkäriin sieltä isän luota. Mitä ihmettä siellä isän luona oikein tapahtuu? Nytkin illalla isä oli lähtenyt ulos ja sillä aikaa tämä lapsi soitti minulle. Jälleen kerran pyysin lasta puhumaan isälleen, koska isä on siellä aikuinen, tai ainakin pitäisi olla. Lapsi sanoo, ettei voi, ei halua puhua ja siksi soitti minulle. Kysyn lapselta, voinko minä laittaa isälleen viestiä lapsen pyörtymisestä ja lapsi kieltää tämän ja sanoo minulle viimein, että puhuu itse isälleen. 

Hätäännyin jo itsekin, koska en tiedä mitä siellä isän luona on jälleen tapahtunut. Ja kun tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun soittaa vastaavasti. Teen päätöksen ja soitan yöpäivystykseen kysyäkseni ohjeita ja onneksi hoitaja kykenee soittamaan lapselle itselleen ja selvittämään, mitä on tapahtunut, koska minä en sitä puhelimessa tällä kertaa saanut selville. Lapsi oli itse sen verran hädissään siellä. 

Yöllä mietin ja en saanut nukuttua ollenkaan. Päähäni tuli kaikenlaisia ikäviä ajatuksia, mitä siellä isän luona mahtaakaan tapahtua, ja ne vanhat epäilyni myös heräsivät, niin omituista jälleen ja ihmettelen lapsen paniikkia ja halua päästä lääkäriin, keskellä yötä. Tälläkään kertaa se ei onnistunut ja tilanne korjautuisi kuulemma juomalla vettä ja levolla, oli hoitaja rauhoitellut lasta puhelimessa. 

Huoli herää jälleen, saako lapset ruokaa ollenkaan isänsä luona ja jos saavat, millaista se oikein on? Ja kuka siellä katsoo perään, että lapset ylipäänsä syövät ja mitä he suuhunsa laittavat? Yksi lapsista lihoo ja veriarvot ovat jälleen huonontuneet ja lastenlääkäri jo puhui lääkityksen aloittamisesta, jos eivät korjaannu ja eihän ne arvot korjaannu, kun lasten puheiden perusteella tiedän isänsä kantavan kaupasta kaikenlaista epäsopivaa syötävää herkkujen muodossa. Samoin napostelukulttuuri on suuri siellä isän kodissa, samoin ainakin yhden lapsen kohdalla tunteisiin syöminen on ongelma, johon ei isällä ole kykyä puuttua eikä halua nähdä ongelmaa. 

ja lastensuojelu on sitä mieltä, että pitäähän lasten saada herkutella isänsä kanssa, en saa puuttua lasten isän luona lasten syömisiin ja minun pitää vain luottaa siihen, että isä on muka aikuinen ja kykenee huolehtimaan lasten terveydestä. Ja niinhän asiat eivät ole todellisuudessa, isä ei kykene ymmärtämään, koska itse syö myös tunteisiin, ahmii ja lihoo ja tekee epäterveellisiä ruokia ja lapset kärsivät. Onko tämä yksi lapsi sitten ollut jälleen syömättä, kun ei ole halunnut syödä epäterveellistä vai mikä ihme siellä mättää? 

Näiden asioiden ja mietteiden kanssa olen taas yksinäni, isähän on kieltänyt lasten avun saannin mm. perheneuvolasta ja ongelma on kuulemma minun päässäni, jos se jossain on. 

Miksi kouluikäinen on alkanut tuhrimaan? Mikä aiheuttaa lihomisen, siis tunnesyömisen? Miksi lapset ovat niin suojelevia molempia vanhempiaan kohtaan ?Tiedän ainakin yhden keinon, mitä isä käyttää lapsiinsa, isä on uhannut ottaa pelikoneet pois lapsilta, jos eivät toimi kuten isä tahtoo ja jos lapset puhuvat jotakin isän kodin asioista ulkopuolisille tai edes minulle. Pelikone isän luona on tärkeä kapistus, joka auttaa lapsia siellä pysymään omissa huoneissaan, poissa jaloista ja poissa isän silmistä, niin lapsista ei ole vaivaa isälle ja isä voi toteuttaa omia halujaan ihan rauhassa, vaikka lapset ovatkin paikalla. 

Mitä lapset suojelevat? Mitä he pelkäävät? Miksi yhdellä on ajoittain tarve päästä lääkäriin? Miksi lapsia pyörryttää isän luona niin säännöllisesti? Miksi yksi lapsista lihoo aina isäviikon pari kiloa ja minun luona laihtuu saman verran? 

Onko lasten terveydelliset asiat jälleen vain ongelmia minun päässäni, kuten tämä ex sanoisi vai onko koululääkärin ja lastenlääkärin huoli myös turha lapsen terveydestä? Ei, koska lapselle aiotaan aloittaa keväällä lääkitys, mikäli ruokavaliota ei saa kuntoon. Jälleen lapsi kärsii aikuisen välinpitämättömyydestä ja tästä asiasta olen huoleni tuonut esiin jo useita vuosia viranomaisille ja he vain nauravat ja kertovat, kuinka en saa puuttua asiaan.